Tämän vuotiseen hallituksen kehysriiheen kohdistuu aivan poikkeuksellisen suuria paineita. Euroopan taloustilanne on edelleen veitsen terällä. Suomen valtiontalous on viimeisimpien tilastojen mukaan edelleen suhteellisen hyvässä kuosissa. Vaihtotase on kuitenkin miinuksella ja säästökohteita haetaan tiheällä kammalla. Puheet ruuan arvonlisäveron korottamisesta ovat virkamieskunnassa virinneet uudelleen.

Euroopan Unionin jäsenmaissa ruuan arvonlisäverokanta vaihtelee, mutta ainoastaan niin sanotuista vanhoista EU-maista Tanskassa vero on Suomea selvästi korkeampi. Me olemme jo korkeasti verotettu kuluttajakunta.

Vuonna 2009 kun ruuan arvolisäveroa Suomessa pitkän vääntämisen jälkeen alennettiin, pelättiin veron alennuksen hukkuvan kaupan katteisiin. Ari Peltoniemen ja Johanna Varjosen kuluttajatutkimuskeskukselle tekemän selvityksen mukaan tuolloinen veronalennus näkyy kuitenkin edelleen ruuan hinnassa. Maailmanmarkkinahintojen eli raaka-aineiden hintojen nousu on kuitenkin syönyt yli puolet vaikutuksesta, mutta tämä ei tietenkään oikeuta nyt nostamaan verokantaa. Ruuan arvonlisäveron nosto kiihdyttäisi ainoastaan hintojen nousua ja on lisäksi äärimmäisen epäsolidaarinen toimenpide. Veronkorotuksesta seuraava hintojen nousu iskisi pienitiuloisiin, työttömiin ja eläkeläisiin kaikkein ankarimmin. Kotimaiselle kulutukselle ja alan työpaikoille korotus se olisi myös tuhoisaa.

Suomessa olisi vihdoin kyettävä siirtymään johdonmukaiseen veropolitiikkaan, joka tasaisi tuloeroja ja tukisi työllisyyttä. Tähän yhtälöön ei ruuan arvonlisäveron korotus istu. Ruokamenojen osuus on perheiden kokonaismenoista lähemmäs 20 prosenttia. Tämä on eurooppalaisessa vertailussa korkea luku. Vähävarainen kansanosa ostaa lisäksi suhteellisesti vähemmän terveyttä edistäviä elintarvikkeita kuten kasviksia, kalaa, hedelmiä ja marjoja. Missään oloissa emme saa joutua tilanteeseen, että valtio omilla toimillaan kasvattaa kansakunnan sisäisiä terveyseroja. Terveelliseen ruokaan pitää Suomessa olla varaa kaikilla.

Elintarvikesektori poikkeaa monesta muusta teollisuusalasta siinä, että kytkös alkutuotantoon ja maaseutuun on niin vahva. Ilman kotimaista maataloutta ei ole kotimaista elintarviketeollisuutta eikä päinvastoin. Tätä tosiasiaa meidän ei tule missään oloissa unohtaa. Me elintarviketyöläiset, jotka toimimme vaaliliitto Uudistavan Vaihtoehdon piirissä, olemme tätä viestiä aina vieneet eteenpäin. Niin teemme nytkin.

Suomi elää työstä ja teollisuus on talouden moottori. Tähän teollisuuteen kuuluu elintarvikkeiden jalostus. Maamme tarvitsee kipeästi uusia investointeja, uutta työtä sekä osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa. Tarvitsemme siis sekä äitien, isien että teollisuuden tekemää kotimaista ruokaa.

Tähän yhtälöön ei sovi kotimaisen elintarvikesektorin toimintaedellytysten hankaloittaminen. Ruuan arvonlisäkorotusaikeille siis jyrkkä EI !

Henri Lindholm

liittosihteeri SEL