SAK tyrmää ansiosidonnaisen puolittamisen

SAK torjuu ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston puolittamisen. Yli miljoonaa palkansaajaa edustavan keskusjärjestön hallitus korostaa, että heikossa työllisyystilanteessa voimavarat on keskitettävä uusien työpaikkojen luomiseen, ei pitkäaikaistyöttömien köyhdyttämiseen.

– Toimeentulon romuttaminen ei tuo työpaikkaa kellekään, huomauttaa puheenjohtaja Lauri Lyly.

SAK:n hallitus arvosteli Sitran viikko sitten julkistaman keskusteluasiakirjan ehdotusta, jossa työttömyysturvan rahoitusta uudistettaisiin lyhentämällä rajusti ansioturvan kestoa

– Ansioturvan puolittaminen 500 päivästä 250:een merkitsisi kasvavalle pitkäaikaistyöttömien joukolle huono-osaisuuden lisääntymistä. Leikkaus lisäisi toimeentulotuen tarvitsijoiden määrää. Suomessa on noin 100 000 pitkäaikaistyötöntä, joista vaikeasti työllistyviä on lähes 60 prosenttia. He tarvitsevat tuettua työtä, koulutusta ja muuta apua työllistyäkseen.

SAK painottaa, että työttömyysturvaa on vietävä eteenpäin muuttuvan työelämän rinnalla ja että uudistukset on myös jatkossa tehtävä palkansaajien, työnantajien ja hallituksen yhteistyönä.´

– Työttömyysturvan kehittäminen on ollut keskeisesti mukana neljässä viime työmarkkinaratkaisussa. Turva on kytköksissä työmarkkinoihin, erilaisiin työnteon muotoihin ja ehtoihin. On tärkeää, että uudistukset syntyvät kolmikantaisesti, SAK:n Lyly linjaa.

Myös SEL:n liittosihteeri Henri Lindholm huomauttaa, että Suomessa työttömyys on useimmin rakenteellista: syrjäseutujen asukkaille ja ikääntyneille ei yksinkertaisesti ole tarjolla mitään työtä.

– Työttömien syyllistäminen näyttää olevan pysyvä kansanhuvi.  SITRA:n juuri julkaistu keskusteluasiakirja heijastelee edelleen sitä ajatusta, että pitkäaikainen työttömyys johtuu suurelta osin haluttomuudesta tehdä työtä. Mitkään tutkimustulokset eivät tätä tue.

– Myös tästä syystä, tähän hetkeen sopii huonosti esitys, joka radikaalisti heikentäisi kaikkien heikoimmassa asemassa olevien tilannetta. Kenenkään etu ei tietenkään ole, että työttömät passivoituvat ja luopuvat toivosta, Lindholm toteaa.