Ay-liikkeen perustehtävä on heikkojen puolustaminen

Maailma ja ammattiyhdistysliike ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet jatkuvasti. Ihmisten kyky ja mahdollisuus hahmottaa päätöksentekoketjuja on merkittävästi vaikeutunut. Päätökset tehdään usein jossain kaukana ja oma vaikuttamisen mahdollisuus koetaan pieneksi. Yhteiskunnassa jylläävät yksilölliset arvot. Tämä on tosiasia. Ay-liike rapautuu, jos se tarrautuu itsepäisesti vanhaan ja kieltäytyy näkemästä muutoksia ympäristössä. Tämä koskee myös suhdetta politiikkaan ja puolueisiin. Miksi liitossa politikoidaan tai miksei ylipäänsä toimita vain jäsenistön parhaaksi? Nämä ovat täysin ymmärrettäviä kysymyksiä ja siitä syystä ammattiyhdistysliikkeen onkin oltava valmis muuttamaan toimintatapojaan ja hyväksymään myös uudet suuntaukset joukkoonsa.

Vaikuttaminen politiikkaan säilyköön kuitenkin jatkossakin tärkeänä osana liiton toimintaa. Vaihtoehto tälle on ajautuminen työpaikkatason paikalliseen sopimiseen, eli siis liittona sivuraiteille, tai sitten hedelmättömään anarkistiseen ammattiyhdistystoimintaan. Tämä ei missään oloissa ole jäsenistön etu.

Ay-liikkeen perustehtävä on heikkojen puolustaminen, alimmasta palkasta sopiminen ja tasa-arvon edistäminen. Tästä perustasta kumpuavat omat arvot, aatteet ja sitä kautta valikoituvat yhteistyötahot.

Aatteellisesti meillä sitoutumattomien ja elintarvikedemareiden liittoryhmällä ei ole mitään hävettävää kun puhutaan politiikasta. Kilpi pidettiin aikanaan puhtaana suhteessa neuvostodiktatuuriin ja se tullaan jatkossa pitämään puhtaana myös toiseen suuntaan.

Solidaarisuus, tasa-arvo, keskinäinen kunnioitus ja demokratia ovat kestäviä arvoja. Tämän verran jokainen voi oppia historiasta.