Kansandemokraateista enemmistöryhmäksi ja elintarviketyöläisiksi

Vuosien saatossa on SEL:ssa vaikuttanut aina myös muita ryhmiä kuin laitavasemmistolaisia, mutta vasta siirtyminen  vuoden 1973 liittovaaleissa kohti demokratiaa, eli suhteelliseen vaalitapaan, toi tämän täysmääräisesti julki.

Ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen 196o-luvulla oli tuonut ammattiliittoihin paljon uusia jäseniä. Tämä osittain selittää liitossa toimineen demariryhmän kannatuksen kasvun vuoden 1973 liittovaaleissa. Tuolloin maltillisemmat, eli liiton demariryhmä saavutti 48,7 % prosentin kannatuksen. Tulos oli liitossa valtaa pitäneille kansandemokraateille järkytys, kuten aikalaiset todistavat.

Vuoden 1977 vaaleissa demarit saivat jo enemmistön äänistä, mutta riittävä määrä hylättyjä ääniä säilytti vallan ennallaan. Tämä myrkytti liiton sisäisen ilmapiirin vuosiksi eteenpäin ja osin nämä haavat ovat veteraaneilla edelleenkin arpeutumatta.

Neuvostoliiton ja reaalisosialismin romahdus 90-luvulla pakotti myös SEL:n kansandemokraatit reivaamaan julkikuvaansa. Kaikki viittaukset taustalla olevaan aatteeseen häivytettiin näkyvistä ja ryhmä alkoi käyttää itsestään nimeä SEL:n enemmistöryhmä. Julkituotuna tavoitteena näytti täten olevan myös enemmistöaseman ikuiseksi julistaminen. Luontevaa olikin tällöin leimata liitossa toimiva toinen ryhmä yhtenäisyyden pilaajiksi tai veneenkeikuttajiksi. Oltiin ikään kuin kiertotietä, ehkä jopa osin itseltä huomaamatta, palaamassa takaisin stalinistiseen ajatteluun, jossa totuus on yksien hallussa ja tämä totuus vieläpä täysin voimalle alisteinen.

Vuoden 2007 liittovaalit osoittivat sittemmin tämän ajattelun onttouden ja samalla sen, että SEL:n jäsenistö kaipaa aitoa kilpailutilannetta ja varaa itselleen myös oikeuden tarvittaessa vaihtaa liiton johdon. Laitavasemmiston ja sosialidemokraattien kilpailu jäsenistön suosiosta on toisaalta pitänyt kentän vireänä ja tuonut merkittävästi uusia nuoria luottamusmiehiä mukaan toimintaan.