Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012

Mauno Lemettinen, Atria Nurmo

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Me elintarviketyöntekijät olemme jatkuvasti enemmän ja enemmän huolissamme työpaikkojemme tulevaisuudesta. Siitä, että jatkuva kaupan keskittyminen tuo paineita, alamme yritykset siirtävät tuotantoaan rajojen ulkopuolelle ja, täällä kotimaassa pienistä työpaikoista hankkiudutaan eroon, sekä muodostetaan yhä suurempia tuotantoyksiköitä.

Suomalaisen elintarviketeollisuuden ja myös lihanjalostusteollisuuden yksi suurimmista ongelmista on kuitenkin ruuan alkutuotannon tulevaisuus Suomessa. Alkutuotanto ja jalostava teollisuus kulkevat käsi kädessä ja me tehtaan linjoilla näemme lähes päivittäin, kuinka kotimaisen raaka-aineen saatavuus vaikeutuu yrityksissä koko ajan.

Kauppojen vahva liittoutuminen ja sanelupolitiikka hintoihin vie koko ajan suurilta lihataloilta mahdollisuuden vaikuttaa omiin tuottajahintoihinsa ja tuottajat vähenevät koko ajan. Esimerkiksi lihan tuotannon omavaraisuusaste on laskenut huimasti ja ulkomailta tuonti lisääntyy jatkuvasti.  Nyt voimaan astuneet lakimuutokset vaikeuttavat tilannetta entisestään. Kasvaneet vaatimukset esimerkiksi broileri- ja sianlihan tuotantotiloihin tulevat laskemaan omavaraisuusastetta aivan samoin, kuin miten kananmunille on jo käynyt. Kotimaisuusaste on tulee olemaan vaarassa.

Hyvät edustajakokousedustajat

Suomalaisen liha-alan tulevaisuuden näkymiin voidaan yhtenä pelottavana esimerkkinä ottaa pohjoismaista Tanska, jossa koko ala on todellisissa vaikeuksissa. Maassa on menetetty tuhansia liha-alan työpaikkoja viimeisten 10 vuoden aikana, kun teollisuus on siirtänyt tuotantoaan halvemman työvoiman maihin. Näistä halvemman työvoiman maista meidänkin kauppojen hyllyille tuodaan jatkuvasti enemmän ja enemmän tuontitavaraa. Lisäksi tuotteiden kotimaiseksi pesu on yleistynyt, yhä useammin tutun tuotemerkin takaa saattaa löytyä ulkomailla tuotettu tuote. Kotimainen elintarviketeollisuus lihateollisuus sen mukana ei ole enää niin itsestäänselvyys, kuin mitä se oli vielä hetki sitten. Saamme yhä useammin lukea lehdistä, kuinka suuret kotimaiset elintarvikefirmat liputtavat tuotteitaan ulos ja yritysten kansainvälistyminen koko elintarvikealalla tuo toimintaympäristöömme jatkuvasti uusia haasteita niin työympäristöön, työaikoihin kuin myös toimintatapoihin liittyen.

Ilman ruokaa ei ihminen pärjää ja tämä onkin alamme suurin vahvuus. Tulevaisuudessa onkin kyse vain siitä, kuka tarjoaa suomalaisille meidän ruokapöydistämme löytyvät tuotteet? Tarvitaanko meitä kotimaisen elintarvikkeen tekijöitä tulevaisuudessa, vai valuuko kehitys tässä globaalissa maailmassa siihen suuntaan, että yhä useammin ruoka tuodaan laivoilla, junilla ja lentokoneilla rajojemme ulkopuolelta, tuotetaanko se minkälaisissa oloissa, kuinka turvallista se on ja mihin tuonnin lisääntyminen johtaa, mitä se esimerkiksi tarkoittaa omalle ruokaturvallemme, ovat kysymyksiä, mihin joudumme varmasti tulevaisuudessa vastaamaan enenevissä määrin.

Hyvät edustajat,

Kotimainen ruoka ja kunnon työehdot ovat meille elinehto. Jotta kotimaisen raaka-aineen saatavuus turvataan, tulee myös viljelijöiden asema Suomessa taata. Yhteistyön muotoja kotimaisen maatalouden kanssa on kehitettävä. Esitänkin, että SEL tulee seuraavalla edustajakokouskaudella lisäämään yhteistyötä viljelyjärjestöjen kanssa kotimaassa alkutuotannon turvaamiseksi ja täten myös kotimaisen raaka-aineen saatavuuden varmistamiseksi, näin myös meidän elintarvikealan työpaikat voidaan turvata tässä muuttuvassa maailmassa.

Kiitos!