Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012

Sari Lindroos, Saarioinen, Sahalahti

Hyvä Puheenjohtaja, kokousedustajat

Kiire on jatkuvasti läsnä elämässämme ja työpaikoillamme. Meiltä elintarvikealan työntekijöiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän, vaaditaan ammattitaitoa, joustoa, paineensietokykyä, hyvää tulosta. Jos jokin asia menee yrityksessä pieleen, ovat työntekijät ne, jotka siitä joutuvat maksamaan.

Edellinen työehtosopimuskierros oli yksi osoitus siitä, että meitä elintarvikealan työntekijöitä ei arvosteta. Kunnon palkka kunnon työstä, tätähän me vaadimme. Jos työntekijä täyttää kaikki työnantajan määrittelemät vaatimukset. On kunnon työntekijä, hoitaa vastuualueensa hyvin, on osallisena tekemässä tulosta ja voittoa, useimmiten ei rutise eikä kiukuttele ja hoitaa vielä työyhteisössäkin oman roolinsa moitteettomasti, niin miten voi olla mahdollista, että työnantaja ei kuitenkaan anna meille kuin siivuja. Pieniä armopaloja siitä osuudesta mikä meille kuuluu?

Me työntekijät uraudumme helposti työpisteillämme. Teemme sen mitä meille annetaan tehtäväksi, emme mutkuta siitä, että työn määrää ja vaativuutta lisätään koko ajan, olemme hiljaa. Olemmeko me nöyrtyneet? Meidän elintarviketyöntekijöiden täytyisi muistaa, että me teemme ruokaa koko kansalle, ruokaa isolla ärrällä! Emmekö me osaa arvostaa omaa asemaamme ja tekemäämme työtä yhteiskunnassa?

Hyvät ystävät!

Meidän tekemämme työ on oikeasti arvokasta. Se työ pitäisi pystyä tekemään ilman hirvittävää kiirettä ja hosumista. Se, että me pakerramme tekemässä ruokaa suomalaisille ja maailmalle kahdeksan tuntia päivässä on sellainen asia, että sen pitäisi näkyä myös yhteiskunnassa, meitä tulisi arvostaa ammattilaisina entistä enemmän, eikö vain?

Hyvät kokousedustajat,

SEL:n tulee nostaa asemaamme tärkeänä yhteiskunnan osana entistä enemmän näkyviin. Kotimaisen ruuan valmistajat, eli meidät täytyy nostaa ruokakeskustelussa keskiöön. Jos kotimaista ruokaa arvostetaan, miten saamme arvostuksen tulevaisuudessa esille myös kotimaisen ruuan tekijöiden suuntaan? Siinä on haastetta liitolle tulevalle edustajakokouskaudelle.

Ruoka, syöminen ja sen tekeminen on muutakin kuin nälän karkotusta. Me työntekijät yhtenä ruokaketjun osana olemme osa suomalaista ruokakulttuuria. Meidän tulevaisuutemme avain on, että kuluttajat ymmärtävät ostopäätöksiä tehdessään sen, mistä ruoka on peräisin, kuka sen on tehnyt ja mahdollistanut sen ostamisen kaupan hyllyltä.

Ilman kotimaisen ruuan tekijöitä moni tässäkin maassa olisi hukassa. Kotimainen ruokateollisuuden kehittyminen vuosien varrella on mahdollistanut osaltaan suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä. Kuinka paljon ihmisten työpanosta onkaan saatu siirrettyä kodin ulkopuolelle, kun elintarviketeollisuus on tarjonnut kiireisille isille ja äideille mahdollisuuden ostaa ruokaa esimerkiksi valmiina kaupasta. Meidän alan työntekijöiden tekemä työ mahdollistaa sen, että monet muut ehtivät tekemään työtä, koska ruokahuolto on jo hoidettu.

Hyvät edustajakokousedustajat,

Meidän tulee vaatia arvostusta omalle työllemme niin yhteiskunnalta kuin myös työnantajilta. Kunnon palkka hyvin hoidetusta kunnon työstä on ensimmäinen askel. Me emme saa jäädä muiden teollisuudenalojen jalkoihin, emme muodostua matalapalkka-alaksi ja alaksi, jossa emme edes itse ymmärrä antamamme panoksen merkitystä. Kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse? Meidän alan työntekijöiden tulee näkyä, kuulua, vaatia palkkaa, vaatia arvostusta! Jotta kansalaiset näkisivät myös meidät, tehtaan linjalla ruokaa tekevät työntekijät, tulee asenteiden muuttua. SEL:n tulee vaikuttaa mediaan, työnantajiin ja yhteiskuntaan niin, että myös meidät nähdään ja, että meitä ja ajatuksiamme kotimaisen elintarviketeollisuuden kehityksestä tulevaisuudessa kuunnellaan entistä enemmän.

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Esitän, että SEL:n toimintaohjelmassa vuosille 2012-2017 otetaan huomioon ja kirjataan, että SEL tulee seuraavalla toimintakaudellaan luomaan erilaisia toimintatapoja alan arvostuksen lisäämiseksi. Meidän täytyy aikaansaada entistä vahvempi ammatti-identiteetti koko ruuanvalmistusalalle. Toimenpiteitä voivat olla vaikkapa nimitys ”vuoden elintarviketyöntekijä”, tai mainoskampanjoita, tai tutkimuksia tai yhteistyötä työnantajien kanssa, sen saa tuleva liittohallitus päättää. Pääasia on kuitenkin se, että tätä asiaa ei saa painaa villasella.

Jos me olemme ylpeitä itse itsestämme, pystymme sen näyttämään myös muille ja liiton pitää olla tässä työssä mukana, vain tätä kautta arvostus koko alaa ja meitä kohtaan nousee, ehkäpä palkka myös sen mukana.

Kiitos!