Eläkeiän mekaanisesta nostamisesta metelöinti pitää lopettaa. Se ei auta työllistämisongelmaan vaan ainoastaan hankaloittaa iäkkäämpien, työttömäksi joutuneiden elämää. Lisäksi se raivostuttaa ihmisiä, jotka ovat tehneet pitkän työuran raskaissa fyysisissä tai henkisesti kuormittavissa ammateissa usein terveytensä kustannuksella, ja osallistuneet hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.

Työttömiä tulee joka päivä lisää ja nuoret ovat vailla työtä. Nykyinen joustava eläkeikä on riittävä, jos työnantajat saadaan pitämään työntekijät töissä 63-vuotiaaksi.  Verohelpotusten vastineeksi pitää vaatia, ei ainoastaan toivoa, yhteiskuntavastuuta ja työllistämistä.

Kun eläkejärjestelmää nyt tarkistetaan, on huomioitava työvuodet sekä ammattikohtaisesti työn fyysinen ja henkinen rasittavuus.  Jos 63-vuotiaana on jo työskennellyt 40 vuotta, niin on oikeutettu jäämään eläkkeelle, tai vapaaehtoisesti jatkamaan 68-vuotiaaksi.

Elinaikakertoimen käyttö, joka pienentää joka vuosi eläkettä elinaikaodotuksen mukaisesti ja pakottaa olemaan pidempään töissä, jotta edes jonkunlainen eläketaso säilyisi, pitäisi lopettaa viimeistään 2017.

Peruste, että eläkkeensaajan koko vanhuuseläkeaikana saama eläkkeen määrä pysyy samana, jos hän elää tämän elinikäodotteen mukaiseen ikään, on täysin pelkkään toiveeseen sidottu.

Kun odotettu elinikä pitenee, samaan aikaan työkuntoa heikentävät lisääntyvät muistisairaudet, diabetes, liikunta- ja tukielinsairaudet sekä mielenterveysongelmien lisääntyminen yhä nuoremmilla.

Pienenevällä eläkkeellä pitää elää joka kuukausi yhteiskunnassa, jossa muut kulut lisääntyvät koko ajan. Maksut ja elinkustannukset eivät vähene vastaavasti pienentyneiden tulojen mukaan. Järkevää ei myöskään ole lisätä sosiaalisia kuluja kuntien vastuulle laskemalla eläkkeiden tasoa liian alas.

Kirjoitus on julkaistu myös Vantaan Sanomissa sekä Keski-Uusimaassa elokuussa 2013.