Kukaan meistä ei tiedä milloin sairastuu ja mihin. Osa meistä ihmisistä on alttiimpia sairastumaan kuin toiset. Onko kuitenkaan oikein, että ihmistä, joka nyt sattuu sairastumaan flunssaan, tai vanhempi, jonka lapsi kärsii korvatulehduskierteestä, köyhtyy näiden oireiden vuoksi työelämässä? Tarkoittaako sairas työntekijä nykyään automaattisesti huonoa työntekijää, eikö työelämässä ole enää hitustakaan inhimillisyyttä?

Sen sijaan, että työntekijöille luodaan painetta pysyä terveenä, olisi tärkeämpää luoda työpaikoilla malleja, joilla työntekijöiden fyysistä kuntoa pystytään edistämään ja seuraamaan. Tämän lisäksi työskentelyolosuhteiden tulisi olla sellaiset, etteivät ne sairastuta ketään.

Kun sairasvakuutuslaki koki muutoksen 1.6.2012, nousee arvoon arvaamattomaan työyhteisön toimet edistää työssäjaksamista ja selviytymistä. Monia esimerkkejä löytyy siitä, millaisia malleja työkyvyn toteamiseksi on rakenneltu. Täytyy kuitenkin huomioida, että 30, 60 tai 90 -sairauspoissaolopäivän kohdalla tehtävät selvitykset vaativat tarkkuutta, ettei vain kävisi niin, että ”elämän kolhimaa” kolhittaisiin lisää. Ammattitaitoisesti, yhteistoiminnallisesti rakennettuja ja hyväksi havaittuja välittämisen malleja löytyy toki niitäkin ja kehitystyö ei saa pysähtyä.

Työnantajille ovat monet tarjoamassa valmiita formaatteja työterveyshuollon palvelujen järjestämiseksi. Väitän, etteivät yritysten henkilöstöhallintojen edustajat aina edes tiedä, mitä ostavat palveluista sopiessaan. Usein näyttää siltä, että palvelujen hinta ja työterveyshuollon ohjailtavuus ovat tärkeimmät kriteerit palveluntarjoajan valintaan. Tärkeintä kuitenkin olisi valita työterveyshuoltoa järjestämään taho, joka kehittäisi toimintatapoja, ja toimisi muutenkin lääketieteellisin perustein arvioidessaan työntekijöiden terveydentilaa. Työterveyshuollon kehittäminen saattaa aluksi tuntua yrittäjistä kalliilta. Tilanteessa, jossa työtekijät tulevat sairaana töihin, joutuu yrittäjä kuitenkin maksamaan pitkän pennin menetettynä työtehona, loppuviimein pitkillä sairauslomilla, sekä kärsimään vielä työntekijän ennenaikaisesta eläköitymisestä aiheutuvat kulut.  Ei tarvitse olla kovin kummoinen laskija, että osaa kertoa kumpi keino on viisaampi.

Palkattomilla sairauspäivillä eivät työurat pitene, vaan riskit sairauden peittelyyn ja pahenemiseen ovat olemassa. Jos työuria halutaan pidentää ja sairauspoissaoloja vähentää, kannattaisiko näiden järjettömien julkisuudessakin esiintyneiden esitysten sijaan lähteä ajamaan yleistä mallia, jossa työntekijä voisi olla omalla ilmoituksellaan sairaana kolme päivää ilman lääkärintodistusta? Joillakin teollisuuden aloilla on tähän suuntaan jo menty. Voisi olla, että nuhanenäiset työntekijätkin näin flunssakaudella, hoitaisivat helpommin itsensä kuntoon ja eivät työpaikoilla sairastuttaisi muita. Tämänkaltaisista toimenpiteistä tulevat säästöt olisi mitattavissa jo lyhyemmälläkin aikavälillä. Lisäksi kysymys on myös eri henkilöstöryhmien tasapuolisesta kohtelusta, ihminen on sairas duunari siinä missä sairas toimihenkilökin.

Jouni Hiltunen

sosiaalisihteeri, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL