SAK julkaisi viime vuonna oman jäsentutkimuksen, missä SAK:laisten liittojen jäseniltä kysyttiin mielipiteitä ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuudesta. Tutkimuksessa ilmeni, että ihmiset, jotka etsivät uusia kokemuksia elämässään suhtautuvat avoimesti myös toimimiseen ammattiyhdistysliikkeessä ja näkevät ay-toiminnan mahdollisuutena vaikuttaa myös oman elämänsä kulkuun.

Itse useita vuosia niin kutsuttuna ammattiyhdistysaktiivina toimineena olen silti huolissani koko ammattiyhdistysliikkeen ja sitä kautta myös SEL:n tulevaisuudesta. Jos SAK:n tutkimusta on uskominen, meillä on paljon nuoria potentiaalisia tulevaisuuden toimijoita ottamassa vastuuta työpaikkojen edunvalvontatyöstä ja sitä kautta koko ay-liikkeen eteenpäinviemisestä.  Harmillista kuitenkin on se, että välillä tuntuu siltä, että nämä ihmiset ovat vielä piilossa koloissaan, eivätkä ole tulleet toiminnan piiriin.

Välillä tuntuu, että ihmisten kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen on vähentynyt, tai niitä hoitaviin tehtäviin haetaan, ei siksi, että haluttaisiin vaikuttaa koko porukan asioihin, vaan kuten SAK:n tutkimuksessakin todettiin, halutaan vaikuttaa myös oman elämän kulkuun. Lähes ilkeämielisesti ajateltuna luottamustehtäviin haetaan itsekkäistä syistä, lähdetään hakemaan itselle parannuksia ja asemaa. Näin ei tietenkään saisi olla.

Työpaikkojen luottamustehtävien ohella työntekijöiden edunvalvontaa hoidetaan myös liittotasolla, esimerkiksi SEL:ssa hallituksessa ja valtuustossa. SEL:ssa on ensi keväänä tulossa edustajakokousvaalit, joissa näitä ihmisiä liiton päättäviin elimiin taas haetaan ja valitaan. Aktiivisuutta ja tarmoa tarvitaan siihenkin suuntaan. Ay-liikkeen hallinnon paikat ovat kautta aikojen olleet erilaisten intohimojen kohteina. Ajat ovat kuitenkin siinä mielessä muuttuneet, että enää ei pelkästään ”kilpailla” demareiden ja vasemmistoliittolaisten kesken. Nykyään kaikki ay-aktiivit eivät ole kommunisteja tai demareita, vaan joukkoon kuuluu varmasti myös persuja, kepulaisia ja vihreitä, sitoutumattomiakin.

Poliittista valtapeliä kuitenkin löytyy liitoista edelleen, kuten esimerkiksi SEL:sta. Sitä valtapeliä pelataan aina ja se vain kiihtyy, mitä lähemmäksi edustajakokousvaaleja mennään.  Ehdokkaita haetaan kovaa vauhtia työpaikoilla toimivien ihmisten riveistä, välillä aivan kummallisin konstein. Itsekin olen kuullut tarinoita siitä, kuinka liittovaaliehdokkaaksi houkutellaan ihmisiä lupailemalla erilaisia vaikutuspaikkoja jo ennen vaaleja, tai mainostamalla erilaisia ulkomaanmatkoja ja muita vapaampimuotoisia tapahtumia ehdokkuutta harkitseville.  Ne ihmiset, jotka tämänkaltaisilla tyhjillä lupauksilla ja houkutteluilla tekevät omaa poliittista työtään, antavat kyllä koko ay-liikkeen ja SEL:n toiminnasta vääränlaista kuvaa. Peli on kuitenkin ensi kevään vaalien osalta avattu ja sen erilaisia muotoja tulemme kaikki vaalien lähestyessä näkemään.  Tästä huolimatta meidän kaikkien täytyisi kuitenkin pystyä keskittymään liiton perustehtävään, jäsenten edunvalvontaan, eikä kuluttaa aikaa keskinäiseen nokitteluun ja valheellisten asioiden levittelyyn.

Itse peräänkuulutan meiltä kaikilta tietynlaista aatteenpaloa ammattiyhdistystoimintaan. Yhteistä välittämistä meitä kaikkia koskevista asioista, sitä täytyy edelleen löytyä. Ja pitää jaksaa vaikeinakin hetkinä ajatella porukan etua, ajaa yhteisesti sovittuja asioita eteenpäin ja pysyä totuudessa jäsenten sitä kysyessä.

Mauno Lemettinen

pääluottamusmies, Atria Nurmo
SEL:n liittohallituksen jäsen