Olen huolestuneena seurannut nyky-Suomen menoa.

Hallitus sanelee, Ek sanelee ja työnantaja kiittää ja jatkaa

sanelua.

Hallituksen esitykset nostavat niskakarvat pystyyn, vähäosaiset

saavat syyttää kohtalostaan itseään! Vaikkakin iso osa näistä

vähäosaisista on tehnyt pitkän työuran ja saanut potkut ilman

kultaista kädenpuristusta. Jos ikää on kertynyt jo se 50+, niin

työllistyminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Nuorisotyöttömyys

on myös hälyttävällä tasolla, syrjäytyneitä tulee hurjaa kyytiä lisää.

Nämäkin joutuvat katsomaan peiliin ja etsimään syytä sieltä, vaikka

Todellinen syy on aivan muualla! Koulutuksesta on niin rankasti karsittu,

että kaikilla ei vaan ole varaa jatkaa opintojaan.

Ek sanoutuu irti tehdyistä sopimuksista ja hallitus tuumaa, että ”Voi voi.”

Mitä tämä tietää? No valtavaa lakkoiluaaltoa tietenkin! ”Sitä saa mitä

tilaa.” Näinkö me saadaan Suomi kuntoon? Näinkö me saadaan lisää

työpaikkoja? No ei saada! Ainoa mitä näillä toimilla saadaan, niin

kahden kerroksen väen -kuilu vaan kasvaa. Jatkossa täällä on enemmän

rikkaita ja köyhiä, keskiluokka putoaa köyhiin.

Tämä sama sanelupolitiikka on tullut myös työpaikoille. Enää ei asioista

neuvotella, ne sanellaan. Pahimmissa tapauksissa muutoksista ei pidetä

mitään palaveria! Luet muutokset vain ilmoitustaululta ja siihen on tyydyttävä,

sopi muutos tai ei. Olen miettinyt, että mihin se työssä viihtyminen on kadonnut?

No tällä sanelulla se kyllä kaikkoaa ja sanalla saattaa työmotivaatiokin kärsiä.

Tämä taas johtaa siihen, että työilmapiiri huononee ja samalla huononee yrityksen

tulos. Mielestäni meidän kannattaisi (huomatkaa MEIDÄN) panostaa työhyvinvointiin.

Tällä hetkellä työnantaja on tälle viitannut kintaalla.

Mihin tässä ollaan menossa? Kaikki joilla on mahdollisuus, kyykyttävät sitä

heikompaa. Tällä menolla tämän maan nousua ei tulla näkemään! Kannattaisi kaikkien

muistaa, että samaa näkkäriä tässä järsitään, eli näihin talkoisiin pitää osallistua

myös heidän, joilla siihen on oikeasti varaa.