Olin SDP:n puoluekokousedustajana Seinäjoella ja hieman hämmästyneenä luin Pohjalaisesta, että olin ollut yksi harvoista tiukan puheenjohtajakisan ratkaisijoista. Tasan 500 kokousedustajan joukosta ratkaisijoiden rooliin oli nostettu arviolta 8 – 9 Pohjanmaan edustajaa, koska äänestimme Antti Rinnettä.

Meidät kai nostettiin esiin, koska toimittaja halusi puida asiaa alueellisesta näkökohdasta. Jos olisimme valinneet ainoaksi äänestyskriteeriksi sen, että Jutta Urpilainen on omasta vaalipiiristä, olisi hän siis edelleen puheenjohtaja.

Omalta osaltani voin kuitenkin todeta, että valintaperusteeni ovat aivan muualla näin tärkeässä valtakunnallisessa valinnassa. Minulle valinta on ennen kaikkea poliittinen linjakysymys, jolla puolueen historiallisen alhaalla laahannut kannatus voitaisiin nostaa.

Uskon, että tällä perusteella myös suurin osa Jutan kannattajista toimi. Me pohjalaiset Rinteen äänestäjät saimme siis ansiotonta arvonnousua, sillä jokaisella viidelläsadalla edustajalla oli vain se yksi ääni käytettävissä.

Media on myös pyrkinyt jakamaan kannattajakunnat uudistusmielisiin sosialidemokraatteihin ja toisaalta vanhakantaisiin ay-jyriin. On todettava, että Rinteen kannattajissa oli yllättävän paljon nuoria ja nuoria naisia, kuten myös Jutta Urpilaisen kannattajissa ay-liikkeessä toimivia.

Mitä tulee ylipäänsä ay-liikkeessä toimiviin henkilöihin, ovat he pääosin hyvinkin neuvottelutaitoisia työpaikkojen edustajia. Koen loukkaavana että puhutaan ay-jyristä. Jyräämisellä pyritään ilmeisesti antamaan kuva, ettei ko. henkilö kunnioita toisten mielipiteitä.

Ay-liikkeessä ei taatusti jyräämällä menesty. En myöskään pidä ay-liikettä vanhakantaisena, vaikka vastustajat niin haluavat usein asian esittää. Vastapuolen mielestä kun olisi niin kovin modernia suostua vaatimuksiin palkkojen ja muiden etujen sopimisesta henkilötasolla työehtosopimusten sijaan. Onneksi tähän ei sentään suostuta.

On myös kirjoitettu kokouksen taustalla tapahtuneesta valtavasta käännytystyöstä. Minuun ei ainakaan kukaan yrittänyt vaikuttaa, enkä nähnyt muutenkaan yhtäkään käännytysyritystä.

Tietysti oli ehdokkaiden puheenvuorot kannatuksineen, mutta niin sanottu taustavaikuttaminen oli mielestäni lopulta olematonta. Valtaosa myös Juttaa äänestäneistä hyväksyi demokratian toteutuneen ja lupasi olla uuden puoluejohdon takana. Miksiköhän nykyään kaikesta pitää pyrkiä rakentamaan suurta draamaa?

Aika näyttää toimimmeko me Antti Rinnettä kannattaneet oikein. Itse toimin kuitenkin siinä hyvässä uskossa, että valinta palauttaisi SDP:n juurilleen, vasemmistolaiseksi työväenpuolueeksi.

Pahitteeksi ei myöskään olisi, että puolueen johtohenkilöt puhuisivat kansantajuisesti kieltä, jota tavallinenkin ihminen ymmärtää. Uskon nimittäin vakaasti, että kun uskallamme olla jälleen reilusti työväen ja palkansaajien puolue, palautuu myös menetetty luottamus ja kannatus.

(Jorma Kivimäki osallistui SDP:n puoluekokoukseen 8.-10.5. Seinäjoella. Kivimäki on SEL:n entinen Vaasan aluesihteeri. Yllä oleva kirjoitus on julkaistu Pohjalaisen mielipideosastolla 14.5.2014)