Suomen Elintarviketyöläisten Liitto valmistautuu tulevaan työehtosopimuskierrokseen kovaa vauhtia. Kiljavan pääluottamusmesikokous pidettiin 23–24.10, jossa käytiin keskustelua
Kokouksen aikana tuli hyvin esille elintarvikealan muuttuva ympäristö ja sen aiheuttamat uhkakuvat.

Havaittavasti on selkeästi myös työnantajapuolen terävöityminen, sopimuksen päättymisen lähetessä ja uusien sopimuksenneuvottelujen aloittamista. Työantajapuoli on erilaisissa, epävirallisissa keskusteluissa tuonut esille muuttuvan ympäristön elintarviketeollisuudessa, kovin muutospaine tulee heidän mielestään kaupan suunnasta. Työantajien mielestä sunnuntaiaukiolo tuo paineita koko elintarvikeketjuun toimitusten, valmistuksen ja varastoinnin suhteen. Se millä lailla se näkyy tuotannossa, on vielä hämärän peitossa, eihän kauppojen laajennetusta sunnuntaiaukioilostakaan ole eduskunta vielä tehnyt päätöstä.

Kävi niin tai näin, sunnuntaiaukiolon laajennus tulee kohdistamaan erilaisia paineita myös elintarviketeollisuuden työaikoihin. Julkisuudessa käytävä keskustelu tehokkuuden ja kannattavuuden parantamisesta jättää taka-alalle työntekijän ja hänen sosiaalisen elämänsä merkityksen ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen haasteet. Tästä asiasta velloo keskustelu tällä hetkellä rautaruukin terästehtaalla Raahessa, siihen asiaan menemättä sen syvemmälle.

Elintarviketeollisuudessakin tehdään keskeytyvää ja keskeytymätöntä vuorotyötä, siellä törmää monesti työntekijöiden jaksamis-kysymyksiin. Keskeytyvää vuorotyötä tehtäessä on vuorojärjestelmät usein luotu alunalkaen vajaamiehitykselle, tavoitteena tehokas ja tasainen tuotanto. Tällainen ajattelu näkyy työvuorosuunnitelmissa, seurauksena on järjestelmiä, joissa saatetaan mennä yhden päivän vapaalla ja peräkkäiset vapaapäivät ovat yhä harvemmin mahdollisia. Työskentely viikkoja tällaisessa työvuorojärjestelmässä koituu erittäin raskaaksi työntekijälle. Työntekijän pitäisi pystyä palautumaan työn rasituksesta ja samanaikaisesti hoitamaan rästiin jääneet kotityöt yhden päivän vapaan aikana.
Vuorotyön rasittavuudesta ja pitkien vapaiden ja säännöllisten kierron vaikutuksesta työntekijän jaksamiseen vuorotyössä on saatavilla erittäin paljon tutkimustietoa mm. työsuojelupiireiltä.

Yhtenä tavoitteena pitäisi edelleen olla elintarviketeollisuuden työantajapuolellakin työntekijöiden jaksaminen, kaiken tehokkuus- ja kannattavuusajattelun lisäksi. Työnantajapuolen olisi ymmärrettävä, että työntekijöilläkin on muutakin elämää, kuin työ ja senkin vaatii osansa. Yhteiskuntakelpoisuus määritellään mitä enenevissä määrin työnteon kautta, mutta tämä kai se on yksi perusta koko kapitalistiselle yhteiskunnalle.

Kaikki muu, kuten niin sanotut pehmeät arvot, eivät merkitse mitään. Tämä on asia josta on puhuttu paljon, teot vain ovat jääneet vähäisiksi. Voidaanko työelämän ja muulla sosiaalisen elämän yhteensovittamiselle tehdä enemmän, tehokkuutta ja joutavuutta kadottamatta, työnilo kuitenkin säilyttämällä?

Ari Huuki

Palkkasihteeri, SEL ry