Kadonneen sopimuskulttuurin metsästys

Olipahan omituinen näytelmä tämä työehtosopimuksen teko tällä kertaa. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK vahti haukkana työnantajapuoli ETL:n jokaista liikettä, ja piti huolta palkka-ankkuristaan ettei sitä vaan ylitetä, vaikka alalla menee ihan kohtuullisesti. ETL tuli neuvotteluihin aivan käsittämättömillä työaikamalleilla, joita kukaan ei olisi voinut hyväksyä missään olosuhteissa, ja kaiken lisäksi teollisuudessa ja meijereissä on jo kaikki viikonpäivät käytössä. Meidän puolelta taas näytti siltä, että tavaraa oli liikaa sopimuspöytään. Kustannusvaikutuksiakaan ei ollut kukaan kunnolla laskenut, tärkein tosin puuttui nimittäin omat työaikamallit liha-alalle ja leipomoihin. Sovittelijan Lonkan tykö jouduttiin myös aivan liian helposti, ei annettu edes yrittää sopimusta omin voimin.

Olisiko ollut jäsenäänestyksen aika?

Muutamille liiton palkollisille ja ehkä joillekin luottamushenkilöille lakkoilu ja rettelöinti näytti olevan tärkeämpää, kuin sopimus ja sen sisältö. Toivottavasti tämä oli ”harhanäky”. Työtaisteluintoa ei varmaankaan kannata kysellä lakkovahdeilta, tai meiltä kaadereilta. Kyllä sitä on selvitettävä muilla keinoin. Sopimuksen voisi myös joskus alistaa jäsenäänestykseen. Se olisi sitä demokratiaa, mikä on tässä meidän liitossa aika-ajoin hukassa. Lonka 4:n toi sovun äänin 17–16, eli tiukoille meni työrauha neljän vuoden ajaksi. Äänestystulos noudatti aika tarkasti poliittisia rajoja, vaikka ryhmäpäätöksiä ei näissä TES- kuvioissa ainakaan demarileirissä käytetä. Vas-ryhmän enemmistö olisi halunnut väkisin totaalilakon päälle, millä sopimukset eivät olisi todennäköisesti parantuneet. Palkkamenetyksiä ja muuta murhetta olisi vain tullut jäsenistölle.

Olen ollut jollain tavalla mukana kolmen työehtosopimuksen teossa. Kahdesti valtuustossa ja nyt hallituksessa ja joka kerta vasemmistovetoisen neuvottelukunnan on pelastanut liiton vähemmistössä oleva demarien ryhmä, ja muutamat vas-ryhmän maltilliset edustajat. SEL:ssa on minusta outo tilanne, kun tärkeimmän vastuun eli TES-vastuun, kantaa vähemmistössä oleva demarien ryhmä! Hyvä, että edes joku kantaa. Onneksi liittokokouksessa 2007 noudatettiin edes valtuuston paikkajaossa äänestystulosta, muutenhan tätä sopimusta ei olisi varmaan syntynyt ollenkaan?

 Toimialakohtasessa sopimisessa omat vahvuudet

Tulevissa TES-kuvioissa olisi siirryttävä minusta toimialakohtaisempaan sopimiseen. Liha-ala käy ikuista torjuntataisteluaan muuttuvaa maailmaa vastaan. Leipomopuoli sai ehkä jotain selvyyttä sekaviin työaikoihinsa tällä ”Vaasan” mallillaan, joka nyt laajenee todennäköisesti koko leipomoalalle. Liiton suurimmalla alalla; teollisuudella ei näissä kuvioissa näytä olevan muuta roolia, kuin lakkoilla ja olla solidaarinentoisten puolesta.(1994 tuli sentään prosenttipohjaiset vuorolisät jos oikein muistan).

Toimialakohtaisesta sopimisesta oli loistava esimerkki meijeriala, joka sai valtuustolta luvan tehdä erillissopimuksen, mikä valiolaisten pääluottamusmiesten johdolla syntyikin yön pimeinä tunteina, kovan väännön jälkeen ja, jonka lakkotoimikunta myös hyväksyi seuraavana aamuna. Sopimukseen yhtyi myös muu meijeriväki melkein välittömästi. Sopimus täytti myös kierrokselle asetetut tavoitteet esim. palvelusvuosilisän osalta. Erillislupa näytti kyllä kaduttavan myöhemmin aika monia liitossa toimivia politrukkeja ja vastuunpakoiluakin oli havaittavissa, eipä ollut yllätys. Sopimus oli meijeriväelle hyvä ja siitä kannattaa tekijöiden olla ylpeitä.

Toimialakohtaisessa sopimisessa olisi tietysti haittoja ja hyötyjä, joita täytyy punnita tarkkaan tulevaisuudessa, mutta minusta hyötyjä olisi enemmän. Voitaisiin paneutua paremmin eri alojen ongelmiin ja työelämän kehittämiseen. Siihen, minkä pitäisi olla koko AY-liikkeen tehtävä, jos olen oikein Kiljavan opit ymmärtänyt. Voimat voitaisiin toki myös yhdistää taistojen tielle”, jos asiat niin vaatisivat.

Lopuksi täytyy todeta, että tässäkin taistossa maaliin tuli taas tutut voittajat K-kaupan Väiski ja Pellervolainen Osuuskauppaväki, sekä elintarviketuonti, mikä tuntuu aika harvaa näissä SEL:n kuvioissa kiinnostavan, vaikka on alan suurin vihollinen nyt ja tulevaisuudessa. Hyvänä kakkosena tuli maaliin piskuiset SEL ja ETL vähän siipeensä saaneena. Toinen iloitsee torjuntavoitosta ja toinen saadessaan aikaan taas uuden työryhmän alan ongelmia selvittämään. Toivoa sopii myös, ettei Suomen Elintarviketyöläisten Liitto enää koskaan lyö lihakirvestään lounaissuomalaisen asenneilmaston kivettämään ikihonkaan.

Vesa Enqvist
pääluottamusmies, Danisco Sweeteners
SEL:n liittohallituksen jäsen