Puhuttaessa liha-alasta Suomessa pitää aloittaa kansainvälistymisestä. Ulkomailta tuodaan Suomeen niin valmiita jalosteita kuin raaka-aineitakin. Myös suurimmat suomalaiset liha-alan yritykset ovat kansainvälisiä toimijoita. Neljän suurimman liha-alan yrityksen joukosta jo kolmella on tuotantoa myös muualla kuin maamme rajojen sisäpuolella. Tämän lisäksi ulkomaisen työvoiman osuus ja erityisesti ulkomaalaisten vuokratyöntekijöiden osuus on vuosi vuodelta kasvanut.

Kotimaisella lihateollisuudella ja alkutuotannolla on olemassa tietty kohtalon yhteys. Vaikea kuvitella, että toista olisi ilman toista. Tästä syystä onkin huolestuttavaa se kuinka paljon lihan tuotannon omavaraisuusaste on 90-luvulta tähän päivään laskenut. Naudan lihan osalta Suomessa tuotettu lihamäärä vastaa enää 83 prosenttisesti kulutusta. Ja vaikka sianlihan tuotanto ylittää vielä kotimaisen kulutuksen on nähtävissä, että siankin tuonti kasvaa. Ei pelkästään tanskalaisina joulukinkkuina vaan myös lihavalmisteiden raaka-aineena.

Yritysten kansainvälistyessä on Suomesta jo nyt siirretty liha-alan tuotantoa muualle. Keksihyllyiltä tuttu ilmiö siitä, kuinka suomalaisen tuotemerkin alla saattaa olla muualla tehty elintarvike, alkaa olla arkipäivää myös makkara-, eines- ja lihatiskeissä.

Tuloaan tekevät ja ovat jo tehneet ulkomailla tuotetut kauppojen omat merkit. Erään liha-alan yrityksen toimitusjohtaja sanoikin, että ”On käsittämätöntä, kuinka perinteinen osuustoiminta niin voimakkaasti yrittää kampittaa suomalaista elintarviketuotantoa”.

Elintarviketeollisuudessa juuri liha-alalla ovat ulkomaalaiset vuokratyöntekijät monella työmaalla arkea. Saksasta ja Itä-Euroopasta tulleita lihanleikkaajia ja teurastajia on virrannut Suomeen koko 2000-luvun. Sehän on selvä, että työntekijöiden kansallisuudella ei pidä olla merkitystä. Asiaan liittyvä ongelma onkin se, että tällä menettelyllä usein kierretään työehtosopimusta.

Epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen asettaa haasteita sille, kuinka saadaan liha-alan ihmisten ansiotaso turvattua. Kansainvälistymisen tuomat haasteet liitettynä yleisesti Suomen työmarkkinoilla lisääntyneisiin ongelmiin tarkoittavat sitä, ettei lihatyöläisten edunvalvonnassa päästä tulevaisuudessakaan helpolla.

Lauri Niskanen

Pääluottamusmies, Saarioinen Oy, Valkeakoski
SEL:n liittovaltuuston jäsen

Kirjoituksessa käytetyt tiedot löytyvät mm. osoitteesta www.ruokatieto.fi