Mennyttä syksyä on värittänyt ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta ikävät sävyt. Yt-neuvotteluja on käyty ympäri maata kovaa tahtia, näistä kertovat lohdutonta sanomaa lehtien palstat ja uutiset. Työnantajat eivät ole käyttäneet ns. maltillisimpia keinoja yrittäessään sopeuttaa toimintojaan, kuten lomauttamisia, vaan työpaikoilla irtisanomislapun ovat saaneet useat pitkän työuran tehneet ammattilaiset. Samaan aikaan osa-aikaisuus, määrä-aikaiset työsuhteet ja vuokratyö kuitenkin pitävät pintansa.

Elintarvikealalla syksyn yt-neuvotteluista suurimmat käytiin Saarioisilla ja työnsä menetti toistasataa ihmistä. Työelämän asenteet ovat selkeästi koventuneet. Saa nähdä mihin suuntaan EK vielä liikkeitään reivaa uuden johtajansa Häkämiehen luotsaamana. Kiista koulutusvapaista ei varmasti ole ainoa, mitä joudumme ay-liikkeen silmillä seuraamaan silmä kovana. On kummallista, että kolmikantaisesti raamisopimuksessa sovitut asiat, eivät kuitenkaan työnantajan puolelta enää päde. Lisäksi esitykset sairausajan palkkaan liittyvistä muutoksista ja ns. karenssipäivistä, ovat täysin ristiriidassa siihen, mitä työpaikoilla on viimeiset vuodet tehty. Työnantaja on ollut mukana rakentamassa erilaisia varhaisen välittämisen malleja ja nyt, kuin ohitse kiitävä pikajuna, kaikki valmiit mallit ollaan valmiita heittämään roskiin.  Seuraava sopimuskierros tulee olemaan koko ammattiyhdistysliikkeelle kova paikka. Jo nyt nimittäin voimme lukea lehdistä heittoja, kuinka EK tavoittelee liittokohtaisia sopimuksia, joissa palkankorotustaso olisi nollalinjoilla ja, että mahdolliset korotukset vietäisiin yhä enemmän paikallisesti sovittaviksi eriksi. Tämä kaikki kuulostaa aivan siltä, kuin työnantaja heittäisi tahallaan jääkylmää vettä työntekijöiden niskaan.

Omalla sektorillamme yritysten ilmoitukset liputtaa ulos kotimaassa aiemmin valmistettuja tuotteita on tapana nähtävästi tullut jäädäkseen. Tämä valitettava kehityssuunta tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että emme voi enää luottaa, missä tuote on valmistettu. Kaupan yksityiset merkit valtaavat hyllytilaa samaan aikaan, kun tuottajat, teollisuus ja kauppa yrittävät syyttää toinen toisiaan kannattavuuden ulosmittaamista toistensa kustannuksella. Elintarviketeollisuuden työntekijät jäävät tässä keskustelussa paitsioon, vaikkakin kotimaassa valmistetun ruuan työllistämisvaikutukset olisivat kuinka suuret. Ensi vuonna kotimaisen ruuan työntekijöiden arvostus ja näkyminen on saatava esille vahvemmin niin liiton omassa toiminnassa, kuin myös julkisessa keskustelussa.

Tästä yhteenvetona voisin uskaltaa todeta, että jos SEL tämän vuoden aikana päivitti linjojaan viideksi vuodeksi edustajakokouksessa, täytyy myös ensi vuonna olla tarkkana, koska tällä hetkellä työelämän muutoksia voidaan arvioida vain hyvin lyhyellä aikavälillä. Liiton täytyy pystyä ottamaan tiukka etukeno jo ensi vuoden aikana tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin niin, että työntekijöille pystytään seuraavilla palkka- ja työehtoratkaisuilla takaamaan toimeentulo ja työympäristö, joiden avulla työntekokin maistuu hyvältä.

Vaikka kotimaisen sikatilallisten ahdinkoa olemme saaneet seurata syksyn ajan mediasta, uskallan kuitenkin tähän loppuun todeta, Hyvää ja kotimaiselta kinkulta maistuvaa Joulua kaikille ja Onnekasta toiminnan Vuotta 2013!

Mauno Lemettinen

SEL:n liittovaltuuston 2. varapuheenjohtaja
pääluottamusmies, Atria Nurmo