Kolmen jermun kohtaaminen

Toissa viikolla oli yksi alkavan syksyn parhaista hetkistä. Tapasin monien vuosien jälkeen SEL:n entisen sopimussihteerin Karl Eriksonin ja entisen Suomen sokerin Kotkan tehtaan entisen pitkäaikaisen pääluottamusmiehen ja pitkäaikaisen liittohallituksemme jäsenen Jukka Ratian Kymin Paviljongissa Kouvolassa. Kahvikupposten äärellä kävimme kukin kohdallamme läpi niitä asioita, joiden kanssa jouduimme ammattiliiton aktiiveina kukin tahoillamme kamppailemaan. Nämä seurassani olleet herrasmiehet ansiokkaasti valaisivat sitä tehtäväkenttää, joka heillä oli. Nostan hattua molemmille heistä, ja erityisesti Eriksonin Kallelle.

Hän kertoi niistä vaiheista liiton sopimusasioissa joista minulla ei aiemmin ollut minkäänlaista tietoa. Yksi näistä, eikä vähäisin, oli aikanaan käyty kova vääntö leipomoiden kolmivuorosopimuksista ja tuon silloisen vuorojärjestelmän alasajosta. Kalle kertoi, että hän oli sen ajatuksen arkkitehti: tavoitteena oli turvata samanarvoiset toimintaedellytykset kaikille valtakunnan leipomoille. Tämä ajatus ja malli ei koskaan päässyt maaliin. Työnantajapuoli, ketään nimeämättä, toimi uutterasti hankkeen torppaamiseksi, ja oli siinä myös liittomme tietyt tahot mukana. Minun työpaikallani silloinen pääluottamushenkilö ”uhrattiin” tälle hankkeelle. Perusteluja ja taustoja me työntekijöinä emme tienneet. Niinpä kolmivuorotyö jatkui, ja paikallisesti sopien se muuttui nelivuoroksi, valtakuntamme ainoana työpaikkana ja molempien osapuolten hyväksi.

Tästä on hyvä jatkaa tähän päivään, sen työelämän kasvaviin ongelmiin, jossa ihmiset sairastuvat henkisesti ja palavat loppuun ennen aikojaan. Tämä on hyvin murheellista. Tämä psyykkisten ongelmien lisääntyminen jo nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa kertoo yhteiskuntamme nykyisestä ja yhä pahenevasta ongelmasta. Itse toki en tuossa oravanpyörässä ole, mutta nykyisten luottamustoimieni kautta olen asiassa näköalapaikalla ja huoleni kasvaa koko ajan.

Mitä sitten tulee noihin työehtoihin ja niistä sopimisiin, niin näinkin kaukaa katsoen niitä heikennetään koko ajan yhä enemmän. Pääoma ja kapitalismi on kunniansa kukkuloilla. Tähän samaan kerhoon on vahvasti tulossa vahvasti myös Suomen Posti työntekijöidensä sopimusehtoja heikentäen. Kaiken lisäksi ilmoitusluontoisesti. Miten tämä on mahdollista nykyajan työmarkkinoilla? En jaksa ymmärtää enkä hyväksyä, samoin ihmetystä herättää lööppi pääministerin lausumana, että asia voitaisiin korvata kertakorvauksena? En tuota tarkemmin lukenut, mutta jos näin mennään, ollaan aika vaarallisilla vesillä. Näitä ” tarjouksia” sopimusten heikennyksiin tulee varmaan koko ajan yhä lisää, mutta kuka ja ketkä pystyvät ne torppaamaan? Siinä on meidänkin liitolle työsarkaa.

Yksi sopimus, joka pohjaa työaikalakiin ja hiertää varmaan ETL:n johtoa, on leipomon 100 % yölisä. Toki sen muuttaminen vaatisi lakimuutoksen, enkä usko nykyisen hallituksen siihen ensimmäisenä suostuvan. Lukekaa tarkoin leipomon työehtosopimusta myös suurten juhlapyhien osalta ja verratkaa sitä esimerkiksi kaupan sopimusalaan, jossa kassalla istutaan muutama tunti pikkurahalla.

Tässä tämä päivän epistola. Toivotan työssäjaksamista kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Samoin elämäniloa meille jo työuransa päättäneille uurastajille!

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kirjoita kommentti

XHTML: Voit käyttää näitä koodeja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>