Kyse on suomalaisesta työstä
Maan hallitus on jo vuoden verran koettanut pakottaa kansalaiset ”nielemään” yhteiskuntasopimuksensa. Matkan varrella hallitus on tehnyt uusia esityksiä sekä vetänyt välillä takaisin vanhoja vaatimuksia. Maksuja lisätään ja etuuksien ehtoja kiristetään. Kansalaisten usko tähän menoon alkaa olla mennyttä. Harva uskoo, että ehdotetut toimet lisäävät yhtään uutta työpaikkaa. Pitkäaikaistyöttömyys sen sijaan jatkaa kasvuaan ja samalla kansa kurjistuu.
Elintarviketyöntekijänä on pakko sanoa, että kaupan alalla tapahtuneet muutokset aukioloajoissa ja ”halpuutuskampanjat” ovat nekin ongelmallisia. Ostajan kannalta halvemmat hinnat ovat tietysti hyvä asia, mutta pohdittavaksi jää mistä kate oikein loppupeleissä otetaan. Kun kauppa kilpailuttaa yritysten markkinaosuuksia, niin tarkoittaako se käytännössä kurjistuvia työoloja, vuokraväen lisääntymistä, osa-aikaisuutta ja nollatuntisopimuksia. Koko elintarvikeketjun osalta on kyse toimeentulosta ja säällisestä tulotasosta.
Omalla alallani suurta epävarmuutta ovat aiheuttaneet myös niin kutsutut venäjäpakotteet. Vienti itään on romahtanut. Nyt uhkaa markkinoiden pysyvä menetys, kun Venäjä panostaa voimakkaasti omaan elintarviketuotantoon. Olemme osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä vaatineet EU:lta korvauksia myös työntekijöille, jotka pakotteiden seurauksena ovat menettäneet työnsä. Meidän kaikkien pitää uskaltaa ottaa asiassa rohkeammin kantaa ja puolustaa kotimaista työtä ja tuotantoa. Esimerkiksi kunnanvaltuutetuilla on mielestäni vastuu siitä, että kuntien omissa ruokahankinnoissa korostetaan kotimaisuutta. Suomalainen ruoka on tärkeä asia ja siihen pitää panostaa – Nyt on kyse suomalaisesta työstä ja sen tulevaisuudesta.
*Tämä kirjoitus on mukaelma pitämästäni puheenvuorosta SDP:n puoluevaltuustossa 16.-17.4.2016, jossa toivoin muun muassa SDP:n seuraavaan vaaliohjelmaan selkeitä kannanottoja kotimaisen ruokatuotannon ja luomu- ja lähiruuan edistämisesta sekä geenimanipulaation vastustamisesta.