Aloittaessani vuonna 2009 ”urani” pääluottamusmiehenä, en tiennyt mihin kelkkaan lähdin. Sillä kelkalla on joskus laskettu niin kovasti alamäkeä, että vauhtia on riittänyt myös seuraavaan ylämäkeen. En kuitenkaan valita tai kadu valitsemaani tietä. Oppia ja tukea on tullut niin oman työpaikan porukalta, ammattiosastosta, muilta luottamusmiehiltä ja liiton toimiston porukaltakin kiitettävästi.

Rehellisesti sanottuna ihmettelen joskus nykyajan ihmisten ajatusmaailmaa joka tuntuu helposti olevan: Kaikki mulle ja heti! Tämän lisäksi ammattiyhdistysliikkeen perusajatus yhdessä toimimisesta ja vaikuttamisesta, on usein kadoksissa. Yhteishenki ja yhdessä tekeminen jää nykyajan minäkeskeisyyden jalkoihin ja kuitenkin ihmetellään, kun mikään ei toimi.

Osassa ihmisistä istuu vahva uskomus, että kun ryhdyt ammattiliiton luottamustehtävään omalla työpaikallasi, olet heti valmis, ihan mihin vain. Sinuun on siis vähintäänkin ruiskutettu edunvalvonta–seerumia, jonka jälkeen tiedät kaiken työehtosopimuksista, työelämän lakipykälistä ja sinulta löytyy aina oikea vastaus. Pahoittelut jos nyt kaadan maailmamme ja uskomuksenne. Totuus ei ole noin kultainen, emme me valitut ihmiset ole valmiita eikä meillä ole oikeita vastauksia antaa hattuhyllyltä. Opimme kyllä pikkuhiljaa asioita, osan jopa kantapään kautta, mutta sateentekijöitä emme ole.

Itselläni on ollut päiviä, jolloin olen väsyneenä miettinyt pakkaavani tavarat kasaan ja jättäväni oveen lapun ”vapaa luottamusmiehen paikka”. Epätoivon hetkellä on aivosopukastani kuitenkin pompahtanut ajatus, että periksihän ei anneta! Minä olen tässä siksi, että haluan muuttaa asioita. Toimia niiden työkavereiden eteen, joiden kanssa vietän päiväni, joiden kanssa jaan työarkeani ja, jotka ovat minulle tämän valtakirjan antaneet.

Tämän tilityksen jälkeen on helppo kertoa, että onneksi ainakin omalla työpaikallani on niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät luottamusmiestä ja luottavat tekemiseeni sekä seisovat vierelläni vaikeina hetkinä. He osaavat olla kiitollisia saamastaan avusta ja neuvoista sekä ymmärtävät, että teen parhaani.  Sana kiitos ja pieni hymy, ovat parasta palkkaa, mitä tästä hommasta saa. Se, jos joku, antaa uskoa työhön ja kannattelee myös niinä epätoivon hetkinä.

Mutta kaikkialla ei ole näin ja onko niin, että siksi on myös taloja, joissa ei ole luottamusmiestä ollenkaan? Näissä työpaikoissa ihmiset ovat hyvin yksinäisiä taistellessaan työnantajan määräysvaltaa vastaan. Työporukan yhteistyöllä ja tuella voi mielestäni kuitenkin jokaisessa työpaikassa saavuttaa asioita, alkaen vaikka siitä luottamusmiehen valinnasta.

Tässä tilanteessa SEL:lla, ammattiosastoilla ja meillä toisilla luottamushenkilöillä on suuri auttamisen mahdollisuus. Tehdään itseämme tykö varsinkin uusille luottamustehtäviin aikoville kertoen, että tukea kyllä saa, yksin ei joudu olemaan. Silloin kynnys aloittaa ei ole niin korkea ja pääsee mukaan meininkiin. Työpaikoilla jokainen voi taas omilla toimillaan auttaa tehtävään aikovaa, tai jo valittua luottamushenkilöä muistamalla sen pienen kannustuksen. Työehtojen kehittäminen kun on meidän kaikkien tehtävä ja yhdessä toimimalla olemme aina askeleen työnantajaa edellä.

Hyvää ja syksyn jatkoa teille kaikille ja pidetään huolta toistamme!