Lähiruuasta ja eläkekeskustelusta
Omalla kotiseudullani on käyty aika kiihkeää keskustelua lähiruuasta. Tuli näet ilmi, että kotikaupunkini hankkii osan kouluissa, päiväkodeissa, laitoksissa yms. käytettävästä lihasta ulkomailta. Ulkolaisen lihan tuominen tällaiseen maatalouskeskittymään (Seinäjoki, Ylistaro ja Nurmo) tuntuu hullulta, kun alueella sijaitsee yksi Suomen suurimmista lihajalostusyksiköistä.
Suurseinäjoella moni saa toimeentulonsa joko välittömästi, tai välillisesti maataloudesta. Se on kunnallispoliitikkojen lyhytnäköistä touhua, jos käytetään Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan pikku kyläkaupan iskulausetta; ”sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan”. Siitä saattaisi olla seurauksena lyhyellä ajalla kulujen pienentymistä, mutta myös verotulojen alenemista. Toivottavasti kunnat ja kaupungit tajuaisivat yhteiskuntavastuunsa, ettei maatalous häviä Suomesta vain, koska niissä toimivien päättäjien päätökset ovat olleet lyhytnäköisiä.
Olen itse lähestymässä 40-kympin kriisiä ja seurannut mielenkiinnolla ympärillä vellonutta eläkekeskustelua. 65-vuotiaana eläkkeelle, tai 40 vuotta työhistoriaa, molemmilla kriteereillä mitattuna alan olla kohta puolivälissä. Sosiaalitupon kautta heikennetty osa-aikaeläke, työnantajan esittämät työaikamallit ja mahdollisuudet teettää jopa 10 tuntista päivää kauhistuttavat, eivät ne ole keinoja pidentää ihmisten työuria. Päinvastoin, elintarvikealalla se saattaa johtaa jopa entistä lyhyempiin työuriin. Jos kevennykset, joilla ainakin osittain on voitu helpottaa työntekoa ja mahdollistaa terveyden säilyminen, viedään pois, on selvää, että työntekijät tippuvat jo alle 60-vuotiaina pois työelämästä. Työuran pitenemisestä puhumattakaan.
Työuria täytyy toki pitää pidentää, mutta ei keinoin, joissa työntekijä joutuu maksajaksi. Työhyvinvoinnin lisääminen ja se, että työnteko koetaan mielekkääksi, ovat varmasti parempia ratkaisukeinoja. Samoin kuin se, että työelämä pidetään houkuttelevana nuorille, heidän mukaansa saaminen jo varhain ja kiinnittyminen työelämään ovat koko yhteiskunnalle tärkeä haaste.
Onneksi kuitenkin tällä kertaa työuria koskevat vielä suuremmat heikennykset pystyttiin estämään. Täytyy vielä toivoa, ettei pääministeri lähde tänä talvena hiihtelemään ja uusilta ikäviltä yllätyksiltä säästyttäisiin ainakin hetkeksi,
Vappuretkeä suunnitellen,
Mauno Lemettinen
pääluottamusmies, Atria, Nurmo
SEL:n liittohallituksen jäsen