Viime viikkojen talousuutiset ovat olleet synkkää seurattavaa. Maailmantalous on syöksymässä taantumaan. Globaalin kapitalismin kriisi ei tullut sellaisena yllätyksenä kuin pelkästään tiedotusvälineitä seuraamalla näyttää. Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden luototuskupla oli tiedossa ja suhdanne äänne oli muutoinkin ennakoitavissa.

Ne jotka jyrkimmin ovat vastustaneet talouselämän yhteiskuntasäätelyä, huutavat nyt ensimmäisinä valtiota apuun. Siitä onko nyt kyseessä rajoittamattoman kapitalismin lopullinen haaksirikko jää nähtäväksi.

Mielenkiintoista on myös se, tuleeko presidentinvaihdoksella Yhdysvalloissa olemaan ratkaisevaa merkitystä tapaan jolla markkinataloutta säädellään? Taloudellisen taantuman seuraamukset näkyvät jo täysimääräisinä esimerkiksi rakennusteollisuudessa. Elintarvikesektorille taantuman vaikutukset tulevat yleensä viiveellä. Tällä kertaa taloustaantumaa alalla saattaa pahentaa muutama rakenteellinen seikka.
Kaupan neuvotteluasema suhteessa teollisuuteen on Suomessa poikkeuksellisen vahva. Vapautuvat kaupan aukioloajat tulevat edelleen kiristämään yritysten välistä kilpailuasemaa ja asettamaan varsinkin alan keskisuuret yritykset vaikeaan asemaan. Pelättävissä onkin työttömyyden kasvu varsinkin ensi talvena.Tähän suhdannetilanteeseen sopiikin erinomaisen huonosti SATA-komitean liepeiltä tihkuneet tiedot työttömyysturvan heikentämisestä. Työnantajatahojen edustajat puhuvat usein sopeutumisen ja joustavuuden merkityksestä talouskasvun ja työllisyyden takaajina. Tähän tulee sisältyä myös riittävä vastuu omasta työvoimasta sekä sen näkeminen, että yritysten menestys voi perustua vain sitoutuneeseen työvoimaan.

Meillä on valitettavasti esimerkkejä siitä, että merkittävätkin yritykset ovat valmiita ulkoistamaan työnantajavastuutaan yhteiskunnalle.Irtisanomissuoja ei Suomessa ole kansainvälisesti mitenkään poikkeuksellisen korkea. Työvoiman vähentämisestä yrityksille koituvat suorat taloudelliset seuraamukset ovat sen sijaan poikkeuksellisen vähäiset. Ay-liike on meillä halunnut pitää työllistämisen kynnyksen mahdollisen alhaisena. Globalisoituvassa maailmassa on kuitenkin lähes mahdotonta ymmärtää, että suomalaisyritykset kotimaassa kohtelevat työntekijöitään ylimielisesti, samalla kun ulkomailla ollaan valmiit maksamaan huomattaviakin yrityskohtaisia irtisanomiskorvauksia. Tällaista työnantajapolitiikkaa ei tietenkään voi hyväksyä. Suomalaisen muutosturvan malli suorastaan huutaa kehittämistä.

Onko ay-liikkeen aika arvioida kantaansa yleisemminkin uudelleen? Jos suhteellisen matalaa irtisanomiskynnystä on perusteltu muun muassa määräaikaisten työsuhteiden ja vuokrayön käytön hillitsemisellä tulokset eivät ole kummoisia. Elintarvikealoilla silpputyö uhkaa edelleen lisääntyä kauppojen aukioloaikojen vapautuessa.

Henri Lindholm

liittosihteeri, SEL ry