Meillä täällä Lapissa oli Ely-keskuksen mukaan viime kuussa 11 045 työtöntä.  Työttömien osuus työvoimasta oli Lapissa viime kuussa 13,1 prosenttia, kun koko maassa työttömyysaste oli 9,6 prosenttia. Täällä siis töitä ei ole ja ne, jotka löytävät ja saavat töitä tämän taantuman aikana, osaavat arvostaa omaa työpaikkaansa.

Olen itse sen ikäinen, että muistan hyvin 90-luvun lama-ajan ja sen, kun toinen vanhemmistani oli työtön ja toisen tuloilla (Rovaniemen Meijeri) elätettiin kuusi henkinen perhe, työpaikka toi turvaa vaikeana aikana. Elintarviketeollisuus on kuitenkin viime vuosina kokenut monia ikäviä asioita alueellamme. Näistä esimerkkeinä mm. Tornion panimon ja sitä kautta Lapin Kullan valmistuksen lakkauttaminen, sekä Rovaniemen Meijerin lopettaminen. Oma työpaikka näillä leveyspiireillä ei ole itsestäänselvyys, ja olemassa olevista työpaikoista ollaan kiitollisia.

Lapilla alueena on monia vahvuuksia ja siitä syystä mielestäni Lappi on pidettävä asuttuna ja elinvoimaisena. Elintarviketeollisuuden säilyvyyteen alueella voi SEL ammattiliittonakin vaikuttaa. Lapilla ei ole enää varaa menettää yhtään työpaikkaa elintarvikealalta.

Jokainen kuluttaja voi omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa lähellä tuotetun ruuan arvostukseen ja myös siihen, että niin kutsuttu hiilijalanjälki pienenee. Tätä SEL:n tulee jatkossa omassa toiminnassaankin korostaa entisestään, kotimaassa tuotettu ruoka ja sen positiiviset ympäristötekijät sekä ruuan valmistajat tulee saada näkyviksi. Jotta Lapissa tulevaisuudessakin saataisiin tuoretta ja edullista ruokaa on välttämätöntä, että yhteiskunnallisia päätöksiä tehdessä otetaan huomioon esimerkiksi kuljetusfirmojen säilyminen nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Elintarvikkeiden hintataso on jo nyt keskimääräistä korkeampi Lapissa kuin Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla mm. pitkien kuljetusmatkojen takia. Lapin haastavat erityisolosuhteet, kuten pitkät välimatkat, kylmä ilmasto ja harva asutus asettavat tietenkin niin pientuottajille kuin elintarvikealan yrityksille erityisvaatimuksia. Näihin haasteisiin täytyy pystyä vastaamaan jatkuvalla yhteistyöllä, investoinneilla ja etsimällä edullisempia vaihtoehtoja. Kyllä lappilaisetkin tarvitsevat edullista, lähellä tuotettua ruokaa ja tämä täytyy pystyä takaamaan myös tulevaisuudessa.

Mielestäni SEL:n on jatkossa vaikutettava entistä vahvemmin elinkeinopolitiikkaan ja ottaa huomioon omassa toiminnassaan myös Lapin erityispiirteet ja kehittämistarpeet elintarviketeollisuuden näkökulmasta ja sitä kautta vaikuttaa alueen työpaikkojen säilymiseen. Täällä Pohjois-Suomessa työskentelevänä tuntuu aina väillä, että alueemme ja työpaikkamme unohtuvat suuria päätöksiä tehdessä. Toivonkin, että SEL liittona ottaisi tulevaisuudessa entistä vahvemman kannan Pohjois-Suomen alueen elintarviketeollisuuden turvaamisen puolesta ja lähtisi yhteistyössä etsimään keinoja, jolla kotimaassa ja lähellä tuotettu ruoka ovat jokaisen suomalaisen, myös lappilaisten oikeus.

Tuomo Herttua

työsuojeluvaltuutettu, pakkaaja
Polarica/Lapin Liha, Rovaniemi