Mikä onkaan parempaa kuin juuri paistettu tuore leipä? Lämmin leipäpussi lähtee kaupan leipätiskiltä helposti kotiin. Ostaja ei edes muista tarkistaa, missä leipä on valmistettu. Onko se oikeasti leivottu kaupassa vai tuotu mahdollisesti pakasteena. Pääasia on, että leipä on lämmintä ja sehän monelle tarkoittaa samaa kuin tuore leipä.

Suomen suurten leipomoyritysten keskittymiskehitys on vuosien kuluessa aiheuttanut sen, että leipomoyksiköt ovat yhä suurempia ja valmiiden tuotteiden jakelualue kyseisestä leipomosta entistä laajempi.

Kauppaan tuotteet leipomoista toimitetaan perinteisesti aamuyöllä, joka tarkoittaa teollisessa suurleivonnassa sitä, että tuotteiden leivonta aikaistuu pitkien kuljetusmatkojen vuoksi jatkuvasti. Ennen aamuyöllä leivottu leipä leivotaan nykyisin edellisenä iltana, tai pahimmillaan vieläkin aiemmin iltapäivän puolella. Näin leipä saadaan tehokkaammin leivottua, suurempia tuotantomääriä suuremmalle jakelualueelle.

Tämä kyseinen kehitys havahdutti myös kuluttajat. Tuotteiden laatu kärsi, kukaan ei halunnut ostaa vanhaa leipää. Näin pienemmät lähileipomot saivat markkinaosuuksia, koska tarjosivat tuoreempaa leipää ja läheltä sitä haluaville.

Suurten leipomojättien vastaus kyseiseen muutokseen oli perustaa niin sanottuja jauholeipomoita isoihin kauppoihin ja marketteihin. Kuluttaja pääsi jälleen nauttimaan ostosreissullaan tuoreen leivän tuoksusta ja sai lämpimän leivän kotiinsa vietäväksi.

Kustannukset kuitenkin nousivat. Lopullisen tuotteen hinta nousi pienten tuotantomäärien takia eikä suurten leipomoketjujen onnistuminen lähileipomoiden kanssa ollutkaan enää niin varmaa.

”Ystävämme” saksalainen kauppaketju Lidl naulasi viimeiset naulat arkkuun. Uudella konseptillaan ”uunituoretta leipää” Lidl varasti suomalaisten sydämet eikä kukaan kiinnitä huomiota siihen, että tuotteita tuodaan ulkomailta puolikypsinä pakasteina kauppaan, joissa ne vain paistetaan. Ei leivota.

Paistopisteen leivonnaispakaste voidaan valmistaa missä vain pakasteleivontaa harjoittavassa yrityksessä. Suurten linjojen suurilla tuotantotehokkuuksillä päästään pieniin yksikköhintoihin tuotteilla, joita liukuhihnalla vain onnistutaan valmistamaan. Tästä on perinteisen leipomon mielikuva kaukana.

Pakasteleivontaa on toki Suomessakin, mutta nyt ulkomaantuonti on ollut kasvussa voimakkaasti pakasteiden osalta. Tähän yhdistettynä Suomen leipämarkkinoita kiusannut leivän kulutuksen useamman vuoden laskusuunta, on tilanne johtanut siihen, ettei suomalaisen leipurin tulevaisuudennäkymät ole kovin ruusuiset.

Ulkomailta tuotu leivonnaispakaste syö selkeästi alan työllisyyttä ja haastaa samalla alan työntekijöiden edunvalvontaa. Pirstaloituva leipomoala uusine toimijoineen ja kaupan ja kuluttajien puristuksen vaikutus. Tähän yhdistettynä vielä maan hallituksen pakkolakiesityksien pelko tilanteessa, jossa kauppojen aukioloaikoja vapautetaan entisestään. Tilanne mietityttää joka päivä. Mihin vie tulevaisuus, viedäänkö työpaikat entisestään ulkomaille ja tuodaanko leipää yhä enemmän meille muualta? Se, kuinka paljon suomessa leipurit leipovat leipää tulevaisuudessa, jää nähtäväksi.