Suomen Elintarviketyöläisten Liitto viettää tänä vuonna 110-vuotisjuhlaansa. Liiton perustivat aikanaan leipurit, ammattikunta joka aina on ollut erityisen ylpeä omasta työstään. Entisaikojen leipomomestarit ovat siirtäneet ylpeyden työstään myös nykypäivän leipomotyöntekijöille.

Välillä on tosin tuntunut, että leipurit elävät maailmassa joka on katoamassa. Siinä maailmassa kun tehdään työtä, huolehditaan myös työn jäljestä ja ennen kaikkea vastataan omista tekemisistä. Suomessa on edelleen 600 – 700 leipomoa, mutta kuinka kauan? Ainakin täältä pohjoisesta leipomoita ja sitä kautta alan työpaikkoja häviää tiuhaan tahtiin.

Tuontileivän osuus kotimaisesta kulutuksesta on koko ajan kasvussa. Valtaosa tuonnista on raakapakasteita ja muita pitkän myyntiajan tuotteita. Kaupan paistopisteiden kasvanut suosio leiväntuoksuineen kätkee todellisuuden, jossa raakapakasteista ”leivottu” tuote on usein tuontitavaraa. Keskieurooppalaiset teolliset valmistajat valtaavat markkinat. Kaupan paistopisteessä ei todellisuudessa leivota mitään eikä ” kalikka uuniin ” lämmittämisellä ole juurikaan tekemistä alussa mainitun ylpeän perinteen kanssa.

Kehitystä ei ehkä voida kokonaan kääntää ja suomalaisten yritysten tulee kyetä vastaamaan tuonnin haasteisiin. Suomalainen leipomotuotanto voi kuitenkin jatkossa menestyä laadulla, raaka-aineiden puhtaudella, uusilla innovaatioilla sekä ammattitaitoisella työllä. Tässä mielessä onkin surullista, että eräät leipomoyrittäjät jatkavat valitusvirttä siitä, kuinka leipomotyöntekijöiden palkat ovat pelkkä kustannustekijä ja menestyksen este. Väite on lisäksi helposti kumottavissa tilastoilla. Leipomotyö on edelleen pääosin matalapalkka-alan työtä.

Yritysten omistajat ja henkilöstö tarvitaan mieluummin yhteisrintamaan nostamaan suomalaisen aidon leivän arvostusta kuluttajien keskuudessa. Leipomoiden tulee erikoistua ja löytää uudelleen myös maakunnalliset maut ja erikoisuudet. Ihmiset arvostavat enenevissä määrin paikallisuutta ja ovat tästä myös valmiita maksamaan. Suomalainen ruisleipä on myös aikoja sitten todettu terveystuotteeksi.

Vanhan sukupolven leipurit, ne liiton perustajat, opettivat aikanaan kisällejään kädestä laadun tekijöiksi. Tämän perinteen säilyttäminen on paras tae sille, että suomalalainen leipä säilyttää asemansa kansalaisten ruokapöydässä jatkossakin.