Tervehdys!

Kevät on kääntynyt kesäksi. On ehkä vaikea hahmottaa, että sata vuotta sitten, luonnon ollessa hehkeimmillään, helvetti maan päällä kylvi kuolemaa ympäri Suomen. Koston kierre ei säästänyt naisia eikä lapsia. Sisällissotamme oli kansainvälisestikin vertailtuna äärimmäisen väkivaltainen. Tie Tammisaareen –tapahtumassa, Dragsvikin kasarmilla punavankimuistomerkin äärellä, puhunut emeritus arkkipiispa Kari Mäkelä muistutti, että tuota aikaa seurasi hiljaisuuden taakka. Syyllisyys, syyllistäminen ja vaikeneminen jatkuivat sukupolvia.

Sodista historian kirjoittavat yleensä voittajat. Tie sovintoon on aina tuskallinen, silloin kuin veli nousee veljeä vastaan. Vain kypsä ja sivistynyt kansakunta kohtaa historiansa kipeimmät tapahtumat, niistä jotain oppien. Tästä syystä olen eri mieltä kuin tasavaltamme päämies, joka näytti edustavan kantaa, että sodasta tiedetään kaikki eikä sillä ole syytä elämöidä. Vain käymällä asiaa kerta kerran jälkeen läpi, voimme oppia tuosta traagisesta ajasta. Uusille sukupolville on uskallettava antaa vapaus luoda uusia näkökulmia. Tie anteeksiantoon ja sovintoon kasvaa alhaaltapäin ja on pitkä. Tie Tammisaareen, Hennalaan ja Suomenlinnaan on ollut pakko käydä uudelleen, jotta uhrien omaiset voivat kokea saaneensa hyvitystä ja armoa.

Sisällissodan jälkeen maa kehittyi monien vaiheiden jälkeen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Tämä on se perintö, josta meidän tulee pitää kiinni.

Valitettavasti elämme aikaa, jossa sopiminen näyttää jälleen tarkoittavan sanelua, tarkoittaen heikomman kyykyttämistä ja syrjäytyneiden unohtamista. Kuten pääministeri on sillä ”bolshevistisella rauhallisuudella ” itsekin todennut: ”ei tämä siinä mielessä ole tasapuolista. ” Tulevat eduskuntavaalit ovatkin muodostumassa kohtalon vaaleiksi. Säilyykö vai tuhoutuuko suomalainen sopimisen malli? Vähemmästä ei ole nyt kysymys.

Samalla on syytä muistaa, että hyvinvointimme rakennettiin pitkälti työväestön ja talonpoikien kansanvaltaisten voimien toimesta. Vastakkainasettelussa itsessään ei ole mitään tavoiteltavaa. Sata vuotta sisällissodan jälkeen meillä on maa, josta voi olla aidosti ylpeä. Tätä sopimisen yhteiskuntaa on syytä puolustaa.

Syksyn pääluottamusmiesvaalit puolestaan ovat jälleen tärkeä etappi kohti seuraavaa edustajakokousta. Niihin on syytä valmistautua huolella.

Sitä ennen on kuitenkin syytä ja oikeus nauttia kesästä!