Työehtosopimuksen neuvotteluvaiheet ennen sopimuksen syntymistä olivat itselleni valtava pettymys. Jo ensimetreillä ajauduttiin valtakunnansovittelijan luo, mikä nyt on tullut maan tavaksi työnantajaliitoille hoitaa työehtosopimusneuvotteluja. Alakohtaisiin ongelmiin ei voida näin ollen puuttua ollenkaan, vaan keskustelut käydään vain suuremmista yleislinjoista.

Katson, että elintarviketyöntekijöiden osalta hyvän sopimuksen onnistumismahdollisuudet hukattiin mm. yrittämällä vauhdittaa neuvotteluja liian monilla päättymättömillä muutaman päivän lakoilla. Poiketen aiemmasta suunnitelmasta, jolloin piti olla vain kaksi määräaikaista lyhyempää lakkoa ja sen jälkeen ns. kolmas aalto, joka olisi ollut se päättymättömäksi julistettu viimeinen tsunami, tulikin kolme määräaikaista lakkoa. SEL:n liittovaltuusto laittoi viimein stopin enemmälle viivyttelylle ja neljäs lakko olisi alkanut 11.5., ellei työministeri Sinnemäki olisi siirtänyt lakkoa kahdella viikolla eteenpäin 25.5 alkavaksi.

Lakon siirto oli tosiasia joka olisi pitänyt pystyä ennakoimaan. Kesälomat olivat alkamassa ja työläiset väsyneitä muutaman päivän lakkoihin. Lopputulos oli selviö, kun työaikajoustot oli poistettu muilta, paitsi leipomon osalta, mm.liha- alan työaikaneuvottelut saatiin työryhmiin.

En tunne olleeni vastuuton äänestäessäni työehtosopimusesitystä vastaan, vaan noudatin niitä ohjeita, joita olin työtovereiltani saanut. Työpaikallani koettiin, että oltiin lakossa vain, jotta muilta saatiin työaikajoustot pois eikä tarpeeksi omia tavoitteita läpi, joista niistäkin oli yhteisesti liiton kanssa sovittu.

Ymmärrän, että jotkut muut päätyivät tekemään toisenlaisen ratkaisun omista lähtökohdistaan.

Työnantajien tavoitteena on saada paikallinen sopiminen yleistymään mahdollisimman monella alalla, sekä tietenkin mahdollisuus työaikojen joustavuuden lisäämiseen – Mieluimmin tietysti ilman liiton puuttumista asiaan. Nämä vaatimukset vain kovenevat jatkossa. Miten niihin kyetään vastaamaan niin, että työntekijöiden oikeudet turvataan? Tämä tulee olemaan vakavan pohdinnan paikka myös seuraavien vuosien ajan.

En myöskään katso sopimusehdotuksen käsittelyssä olleen kysymyksessä ryhmäkohtaiset tavoitteet, vaan omalta kohdaltani leipomoalalle, sekä tietysti muillekin elintarvikkeen aloille mahdollisimman hyvän työehtosopimuksen saaminen. Lakkoilu itsessään ei voi olla kenenkään valtuustoedustajan päätarkoitus, eikä edes kenenkään pitäisi sellaista epäillä. Lakko on sentään ollut hyvin harvinainen ja viimesijainen työtaistelukeino.

Aika näyttää miten työehtosopimusta aletaan soveltaa ja sen kanssa on nyt elettävä.

Ehkä tästä lakosta opittiin jotain tulevaisuuden varalle.

Hyvää kesää kaikille elintarviketyöntekijöille!

Tarja Eklund

leipomotyötekijä, Vaasan Oy Vantaa

SEL:n liittovaltuuston jäsen