Liitto on yhtä kuin sen jäsenet, sanotaan usein, joten jäsenhankinta on liiton elinvoimaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä asia.

SEL:n kokonaisjäsenmäärä on tällä hetkellä hieman alle 32 000, ja luvussa on mukana kaikki; niin työssäkäyvät, eläkeläiset kuin opiskelijajäsenet ynnä muut. Työikäisiä jäseniä meillä on noin 19 000. Taitaa joku olla laskenut, että kokopäiväisesti työssäkäyviä jäseniä olisi jopa tuon luvun alle.

Liitto on monet vuodet järjestänyt erilaisia jäsenhankintakampanjoita ja esimerkiksi ottanut jäsenilleen matkustajavakuutuksen, jotta sillä saataisiin lisää kiinnostusta jäsenyyteen, mutta näyttää, etteivät nämä aiemmat keinot ole selvästi auttaneet laskevaan jäsenmääräkehitykseen.

Erityisesti nuorille ammattiliitto on helposti vieras asia. Se, mitä liitot tekevät, jää monille vieraaksi. Saavutetut edut otetaan usein myös annettuna. Nuorisotyö on siten tärkeää kaikkien jäsenten kannalta.

Meijerin sopimusalalla jäsenhankintatyö ja jäsenistä kiinnipitäminen on tunnetusti vielä muitakin sopimusaloja haastavampaa.

Mitä tapahtuisi, jos työssäkäyvien jäsenmäärä tippuisi esimerkiksi alle 10 000 jäseneen? Olisimmeko silloin enää elinvoimainen, vahva ammattiliitto? Haluan tällä tekstillä ilmaista huoleni siitä, etteivät nykyiset jäsenhankintatoimet ole ehkä tarpeeksi tehokkaita.

Meidänkin ryhmän on hyvä visioida tulevaan edustajakokoukseen mennessä keinot, miten jäsenmäärää saadaan kasvuun.