Yllä oleva hieman provokatiivinen otsikko kumpusi siitä tunteesta, jonka Elinkeinoelämän Keskusliiton johtajan Lasse Laatusen kommentit Helsingin Sanomissa aiheuttivat. Entisen pääministerin Matti Vanhasen onnettomasta hiihtoreissusta lähtien on Suomen maassa puhuttu eläkeiän nostosta. Jotta tulevaisuudessakin riittäisi rahaa eläkkeiden maksuun niin, että eläkemaksut pysyvät kohtuullisella tasolla, on keskimääräisiä työuria pidennettävä. En ole kenenkään kuullut väittävän etteikö tämä olisi tarpeen. Keino valikoimasta sitten löytyykin monenlaisia mielipiteitä.

Elinkeinoelämän Keskusliiton ja maamme johtavien porvaripuolueiden toimesta on yleensä tarjottu keppiä ihmisten pysyttämiseksi työpaikoilla. Eläkeiän nosto ja osa-aikaeläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja vastaavien etuuksien leikkaukset ovat olleet listan kärjessä. Tästä todisteena EK:n johtaja Lasse Laatunen, joka viuhuttaisi raippaa työläisen selkään osa-aikaeläkkeen poiston ja eläkkeelle jäämisen alaikärajan noston merkeissä.

SAK ja vasemmistopuolueet ovat puhuneet työssä jaksamisen kehittämisestä. Hoidetaan työelämän asioita niin, että ihmiset jaksavat käydä töissä pitempään. Tärkeää on muistaa puhua todellisesta eläkeiästä. Vaikka työeläkkeelle jäämisikä on 63-68 vuotta on todellinen eläköitymisikä huomattavasti alhaisempi.

Itse olen sen verran nuori, ettei työeläkkeelle jääminen ole omalta kohdaltani vielä vuosikymmeniin ajankohtaista. Olen kuitenkin pääluottamusmiehenä saanut keskustella eläkeikää lähestyvien työkavereiden kanssa heidän jaksamisestaan ja odotuksistaan eläkkeelle jäämisestä. Elintarviketyö yleensä, kuten myös omassa työpaikassani, on fyysisesti raskasta ja kuluttavaa. Moni entisistä työkavereistani on joutunut terveyden pettäessä jättämään leikin kesken ja siirtymään työelämästä ennen varsinaista eläkeikää. Päätös töiden lopettamisesta ennen eläkeikää on taloudellisesti raskas, mutta välttämätön jos oma hyvinvointi on vaarassa. Suuri osa 63-vuotiaaksi töissä sinnitelleistä ei ole voinut kuvitella jatkaa pidempään työelämässä rahallisesta houkutuksesta huolimatta. Toki niitäkin teräsihmisiä on löytynyt jotka ovat jaksaneet jatkaa yli 63-ikävuoden.

Elintarvikealalla todellisen eläkeiän nostaminen tulee olemaan pitkällisen työn tulos. Tarvitaan merkittäviä laadullisia parannuksia joilla kevennetään työn fyysistä rasitusta ja henkistä painetta. Ja työn tulostakin saadaan odotella useita vuosia.

Akuutteja keinoja  ihmisten työurien jatkamiseen ovat erilaiset senioriohjelmat ja nimenomaan osa-aikaeläke. Oman huomioni mukaan työkaverini siirryttyään osa-aikaeläkkeellä, ovat jaksaneet työssä paremmin ja tulevat todennäköisesti jaksamaan töissä eläkeikään asti.

Itse soisin näkeväni pitkän työuran tehneiden ihmisten pääsevän terveenä eläkkeelle ja kykenemään vielä nauttimaan elämästään. Elintarvikealalla tämä nykyisin tarkoittaa sitä, ettei osa-aikaeläkkeen mahdollisuutta tule missään nimessä poistaa, eikä eläkeikää nostaa.

Lauri Niskanen

pääluottamusmies
Saarioinen Oy, Valkeakoski
SEL:n liittovaltuuston jäsen