Kansalaisaloite nollasopimusten kieltämisestä on poikinut varsin vilkkaan keskustelun.  Ammattiyhdistysliikettä on syytetty siitä, ettei se ole ajanut pätkätyöntekijöiden asiaa. Nyt kun ay-liike on asian eteen jotain vaatimassa, on pätkätyötä suosivia mielipiteitä ilmestynyt runsaasti työnantajien ja poliittisen oikeiston, lähinnä kokoomuksen piiristä. Perustelut ovat mitä kummallisimpia, muun muassa EK:n työmarkkina-asioitten asiantuntija Mika Kärkkäinen oli tietävinään, että nollasopimukset ovat jopa työntekijän etu, koska hän voi päättää ottaako työvuoron vastaan vai ei.  Ei taatusti saa päättää, ellei nyt kysymys ole ns. tarvittaessa työntekijästä. Tosin silloinkin voi kieltäytymistapauksessa käydä niin, ettei uutta pyyntöä töihin enää koskaan tule. Tilanne on kuitenkin se, että nykyään tehdään ihan vakinaisiinkin työsuhteisiin nollasopimuksia, esim. tyyliin 0-40 h/ viikko. Tai kuten juoneimmat työnantajat ovat keksineet saman asian ovelammin ilmaista: työaika enintään 40 h / viikko. Nämä työsopimukset eivät takaa siis ainoatakaan viikkotuntia. Käytännössä työnteko voidaan työnantajan toimesta jopa kokonaan lopettaa ilman mitään toimenpidettä, ei vaan tarjota työtä. Tässä työnantajat tavoittelevat selkeästi työsuhdeturvan kiertämistä ja pyrkivät pitämään työntekijät nöyrinä.

Aikaisemmin lähes kaikki työsuhteet olivat vakituisia ja kokoaikaisia. Joskus 90-luvulla ravintola-alalle yleistyivät ns. häly tai tarvittaessa sopimukset. Myöhemmin nämäkin ovat yleistyneet muun muassa elintarviketeollisuuteen.  Tällainen tarvittaessa sopimus ei välttämättä täytä edes työsopimuksen ehtoja, kysymys on enemmänkin moraalisesta sopimisesta.  Joku opiskelija tai vaikka minä eläkeläisenä voisin sopia työnantajan kanssa, että tulen tarvittaessa vaikkapa sairausloman sijaiseksi .  Jos se minulle sattuu sopimaan.   Työsuhde syntyy vasta silloin kun tarve työntekoon syntyy. Mikäli näin tapahtuu silloin tällöin, muodostaa jokainen tekemiskerta oman työsuhteensa.  Näistä opiskelijoista nollasopimuksia puoltavat yleensä mielellään puhuvat.

Tuore tutkimus osoittaa kuitenkin, että selvä enemmistö nollasopimuksien piirissä työskentelevistä ovat ansiotyössä  ja moni heistä haluaisi lisätunteja. Heille nollasopimukset eivät takaa toimeentuloa ja epävarmuus on varmasti raastavaa.  Heidän takiaan nollasopimukset tulee lainsäädännöllä kieltää.

Tutkimusten mukaan suomalaisista 58 % kannattaa nollasopimusten kieltämistä ja 24 % sitä vastustaa. Mielenkiintoista on se, että myös yrittäjistä 45 % vastustaa nollasopimuksia ja vain runsas kolmannes niitä kannattaa. Oman kokemukseni mukaan tilanne onkin se, että ne yritykset joissa työsuhdeasiat ovat kunnossa, harvoin tekevät tämänkaltaisia työsopimuksia. Minusta on myös päivänselvää, ettei  pitkällä tähtäimellä voi olla työnantajankaan edun mukaista pitää työntekijöitä jatkuvassa epävarmuudessa.