Hallituksen kootut kuritukset pienelle ihmiselle

Ennen kuin hallituspuolueet (kesk, kok, sin) julistautuvat taas työväenpuolueiksi, on aika katsastaa, mitä nämä pienen ihmisen nälästä välittävät puolueet ovat meidän hyväksemme tehneet.

Koulutuksesta on leikattu, vuorotteluvapaata lyhennetty, lomarahaa ja ansiosidonnaisen päivärahan maksupäiviä leikattu, subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettu, työllisyysmäärärahoja ja Kelan tukia on leikattu.

Niin ikään aktiivimalli ykkönen ja pian voimaan astuva kakkonen kurittavat työttömiä kohtuuttomasti.

Tässä vain osa hallituksen ansioista. Mainittakoon myös, että turhia yritystukia hallitus ei kyennyt leikkaamaan pitkän selvitystyön jälkeenkään.

Koulutukseen ja työllisyysmäärärahoihin kohdistuneet leikkaukset osoittavat mielestäni hallituksen politiikan lyhytnäköisyyden parhaiten.

Talous kasvaa hallituksesta riippumatta

Tämän hallituksen aikana Suomen talous on lähtenyt kasvuun sekä työllisyystilanne lievästi helpottunut. Se ei kuitenkaan ole mielestäni hallituksen aikaansaannoksia.

Suomen talous yksinkertaisesti kasvaa, koska maailmanmarkkinat ovat lähteneet monen vuoden jälkeen kasvuun. Eli Suomen talous kasvaa hallituksen toimista huolimatta.

Kasvua uhkaa kuitenkin hallituksen halu helpottaa henkilöperusteista irtisanomista – näin alkuun pienissä yrityksissä ja ehkä sitten myös suuremmissa yrityksissä – vaikka sitä ei hallituksessa kukaan ääneen sanokaan.

Tälläkin esityksellä hallitus väittää olevan talouden kannalta hyviä vaikutuksia, vaikkakaan mitään näyttöä ja tutkittua tietoa ei tästä ole. Asiaan on toki vahva usko.

Muistakaa nämä hallituspuolueiden leikkaukset ja supistukset vaalien lähestyessä, vaalikuumeen noustessa sekä työväenpuolueiden määrän räjähdysmäisessä kasvussa.

Olet sitten työntekijä, eläkeläinen, opiskelija, lapsi, työtön tai sairas, niin keskustan, kokoomuksen ja sinisten rakkaus sinua kohtaan kasvavat, mitä lähempänä eduskuntavaalit ovat!

Liittosihteerin kesätervehdys

Tervehdys!

Kevät on kääntynyt kesäksi. On ehkä vaikea hahmottaa, että sata vuotta sitten, luonnon ollessa hehkeimmillään, helvetti maan päällä kylvi kuolemaa ympäri Suomen. Koston kierre ei säästänyt naisia eikä lapsia. Sisällissotamme oli kansainvälisestikin vertailtuna äärimmäisen väkivaltainen. Tie Tammisaareen –tapahtumassa, Dragsvikin kasarmilla punavankimuistomerkin äärellä, puhunut emeritus arkkipiispa Kari Mäkelä muistutti, että tuota aikaa seurasi hiljaisuuden taakka. Syyllisyys, syyllistäminen ja vaikeneminen jatkuivat sukupolvia.

Sodista historian kirjoittavat yleensä voittajat. Tie sovintoon on aina tuskallinen, silloin kuin veli nousee veljeä vastaan. Vain kypsä ja sivistynyt kansakunta kohtaa historiansa kipeimmät tapahtumat, niistä jotain oppien. Tästä syystä olen eri mieltä kuin tasavaltamme päämies, joka näytti edustavan kantaa, että sodasta tiedetään kaikki eikä sillä ole syytä elämöidä. Vain käymällä asiaa kerta kerran jälkeen läpi, voimme oppia tuosta traagisesta ajasta. Uusille sukupolville on uskallettava antaa vapaus luoda uusia näkökulmia. Tie anteeksiantoon ja sovintoon kasvaa alhaaltapäin ja on pitkä. Tie Tammisaareen, Hennalaan ja Suomenlinnaan on ollut pakko käydä uudelleen, jotta uhrien omaiset voivat kokea saaneensa hyvitystä ja armoa.

Sisällissodan jälkeen maa kehittyi monien vaiheiden jälkeen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Tämä on se perintö, josta meidän tulee pitää kiinni.

Valitettavasti elämme aikaa, jossa sopiminen näyttää jälleen tarkoittavan sanelua, tarkoittaen heikomman kyykyttämistä ja syrjäytyneiden unohtamista. Kuten pääministeri on sillä ”bolshevistisella rauhallisuudella ” itsekin todennut: ”ei tämä siinä mielessä ole tasapuolista. ” Tulevat eduskuntavaalit ovatkin muodostumassa kohtalon vaaleiksi. Säilyykö vai tuhoutuuko suomalainen sopimisen malli? Vähemmästä ei ole nyt kysymys.

Samalla on syytä muistaa, että hyvinvointimme rakennettiin pitkälti työväestön ja talonpoikien kansanvaltaisten voimien toimesta. Vastakkainasettelussa itsessään ei ole mitään tavoiteltavaa. Sata vuotta sisällissodan jälkeen meillä on maa, josta voi olla aidosti ylpeä. Tätä sopimisen yhteiskuntaa on syytä puolustaa.

Syksyn pääluottamusmiesvaalit puolestaan ovat jälleen tärkeä etappi kohti seuraavaa edustajakokousta. Niihin on syytä valmistautua huolella.

Sitä ennen on kuitenkin syytä ja oikeus nauttia kesästä!

 

Miten tehdä maailmasta meille kaikille parempi paikka?

”Tämä planeettamme on paitsi uskomattoman hieno, myös ainoamme. Tehkäämme siis kaikkemme sen pelastamiseksi, mitä enää tehtävissä on.” Näin ovat monet viisaat jo vuosia sitten todenneet. Miksi ei ole siis ryhdytty sanoista tekoihin?

Ei ole helppo nimetä vain yhtä syytä, mutta ainakaan globaali poliittinen tahtotila ei ole vielä saavuttanut sitä pistettä mitä tarvitaan, missä tehdään kaikki, mitä tehtävissä on, että saamme pelastettua maapallon. Liian monet monikansalliset, fossiilisia polttoaineita valmistavat yritykset eivät ole valmiita luopumaan voitoistaan tulevaisuuden pelastamiseksi.

Fossiiliset polttoaineet on korvattava entistä nopeammin uusiutuvilla energiamuodoilla. Tuuli- ja aurinkoenergia on saatava kilpailukykyiselle tasolle verrattuna perinteisiin energiamuotoihin. Ennen kaikkea kehittyvissä maissa – Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, on mahdollistettava se, että niistä voidaan tehdä realistinen vaihtoehto fossiilisille energiamuodoille.

Kasvihuonekaasupäästöt on saatava kuriin. Esimerkiksi Intiassa elää 1,25 miljardia ihmistä, joista 300 miljoonaa on vailla energiaa kokonaan. Perinteinen kivihiili ei tule kysymykseen ratkaisuksi heidän energiantarpeeseensa. Kiinassa Pekingiä ympyröivä alue kuluttaa saman verran kivihiiltä, mitä Yhdysvallat kokonaisuudessaan. Yhdysvallat irtaantui Pariisin ilmastosopimuksesta, ja käyttää edelleen lisääntyvässä määrin fossiilisia polttoaineita, ollen näin maailman toiseksi saastuttavin valtio Kiinan jälkeen.

Ilmastonmuutoksella on geopoliittisia vaikutuksia. Napajäätiköt sulavat ja tämän seurauksena merenpinta nousee. Kuivuudesta kärsiviä alueita on entistä enemmän. Hirmumyrskyt runtelevat kokonaisia valtioita. Miljoonat ihmiset ovat vaarassa menettää kotinsa. Kaikki nämä yhdessä saavat aikaan sen, että ihmiset hakeutuvat sellaisille alueille, missä heidän on turvallisempi elää. Meidän ja muiden, jotka nauttivat vielä paremmista elinoloista, on velvollisuus auttaa heikompiosaisia. Kaikilla ihmisillä on oikeus asua siellä, missä tuntevat olevansa turvassa.

Äänestä sellaisia päättäjiä, jotka ovat valmiita pysäyttämään ilmastonmuutoksen, poistamaan ympäristöongelmia, huolehtimaan heikommista ja turvaamaan elinolot.

On toimittava nyt ja tehtävä kaikkemme. Meidän kaikkien tehtävänä on muuttaa elintapojamme; sen, mitä ostat, mitä syöt, mitä energiaa käytät. Ilmastonmuutos muuttaa arkeamme pysyvästi ja, jos me emme muuta elintapojamme, luonto tekee sen puolestamme.

 

 

Avoin kirje työministeri Jari Lindströmille

Arvoisa ministeri Jari Lindström, valtaosa meistä SEL:n työehtosopimuksen piirissä olevista Kaslink Foods Oy:n työntekijöistä, päätimme lähestyä Teitä avoimella kirjeellä. Haluamme tällä kirjeellä kertoa teille mietteemme työttömien aktivointimallista ja kertoa perustietoa työttömyydestä.

Työttömien aktiivimallissa ajatuksena on, että jos olet aktiivinen niin työttömyysturvaasi ei leikata, tai ainakin näin Te olette sen kansalle myyneet. Tämä ei kuitenkaan ole totta: Työttömyysturvaa leikataan 4,65 prosenttia riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti olet töitä etsinyt. Ei riitä, että olet ollut aktiivinen ja hakenut työtä, vaan teidän mallissa pitää työllistyä! Oletamme, että työministeri on tietoinen siitä faktasta, että työnantaja tekee päätökset siitä ketä palkkaa töihin, ei suinkaan työnhakija? Näin ollen on väärin rangaista työnhakijaa siitä, että työnantaja ei palkkaa hakijaa työhön, onhan työtön hakenut töitä aktiivisesti.

Aktiivimallin toinen merkittävä epäkohta on eriarvoisuus. Taas oletamme, että työministerin täytyy tietää työtilanne Juuassa kuin Helsingissä. Työministerin täytyy ymmärtää, että on aivan eri asia olla työttömänä Juuassa kuin Helsingissä, koska työllistymismahdollisuudet ovat aivan erilaiset. Tähän kohtaan joku kokoomusministeri älähti, että pitäisi muuttaa työn perässä Helsinkiin: kyllä edellytämme juukalaista työtöntä muuttamaan Helsinkiin muutaman tunnin siivoustyön perässä. Ajatuksemme kokoomusministerin sammakosta eivät ole julkaisukelpoisia, joten emme kirjoita niitä tähän.

Tämä teidän työttömien aktivointimalli ei ole mitään muuta kuin työttömyysturvaleikkuri, naamioituna hienon ja positiivisen sanan, aktiivisuus, taakse.

Toinen päivä helmikuuta torilla on kymmeniä tuhansia ihmisiä kertomassa myös Teille arvoisa työministeri mietteensä ja ajatuksensa hallituksen aktiivimallista, kehotammekin teitä kuuntelemaan herkällä korvalla.

Aktiivimallin hylkäysehdotus tulee kansalaisaloitteen myötä käsittelyyn. Me Kaslink Foodsin työntekijät olemme kaikki sen allekirjoittaneet, kuten yli 130 000 ihmistä ympäri Suomen. Esitämmekin teille työministeri Lindström, että otatte kätenne pois porvarin hunajapurkista ja alatte tekemään sitä työtä mitä olette luvanneet vaalipuheissanne. Uskomme että kymenlaaksolaiset äänestäjänne antavat anteeksi teidän hairahduksenne, jos teette kaikkenne aktiivimallin kaatamista koskevan aloitteen ajamiseksi ja mitään aktiivimalli kakkosta ei luoda karensseineen. On ihan normaalia ja hyväksyttävää että virheitä tapahtuu, nyt vaaditaankin suoraselkäistä politiikkaa, missä virheet myönnetään ja korjataan.

Kouvolassa 29.1.2018

Kaslink Foods Oy:n Työntekijät

Muutama sana ruuan ja lääkkeiden arvolisäverosta

SDP:n nuorisojärjestö Demarinuoret esitti viime viikolla julkisuudessa alempien arvolisäverojen poistamista kokonaan.

Nuorisojärjestön mielestä tällä toimenpiteellä kartutettaisiin valtion kassaan noin 2,9 miljardin euron verran lisää verotuloja.

Tämä vaatimus on usein ollut demarinuorten listalla siitäkin huolimatta, että SDP puoluehallitus on todennut kannanotossaan, että alv- korotus kohdistuu rajummin juuri niihin, joilla on muutenkin vähemmän rahaa käytettävissä, eli pienituloisiin ja erilaisten etuuksien varassa eläviin.

14 prosentin verokanta koskee ruokaa ja ravintolapalveluja, vielä alempi kymmenen prosentin verokanta koskee lääkkeitä, kirjoja, tilattuja sanoma- ja aikakausilehtiä, kuljetuksia, majoituspalveluja sekä kulttuuri- ja viihdetilaisuuksia.

Elintarvikedemarit emme ole ja emmekä ole olleet samaa mieltä nuorijärjestön esityksistä. Mielestämme tämän kaltaiset uudistukset kohdistuisivat pienituloisiin kansalaisiin, joiden toimeentulosta iso osa menee joka päiväisen elämä välttämättömiin menoihin, kuten esimerkiksi ruuan hankkimiseen.

Mielestäni nuorisojärjestön kannattaisi käyttää ainakin osa ajastaan pohdintaan siitä, miten voisimme rajoittaa aggressiivista verosuunnittelua ja veroparatiisien käyttöä veronkiertotarkoituksiin.

Hyvää alkanutta Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta ja Hyvää joulua!

Ari Huuki

Joko on aika siirtyä kuuden tunnin työpäivään?

Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään. Sata vuotta on myös siitä, kun kahdeksantuntinen työpäivä kirjattiin työaikalakiin, 16. marraskuuta vuonna 1917. Tämä kahdeksan tunnin työpäivä on muodostunut normiksi miltei kaikkialla maailmassa.

Nyt kuin olemme lähdössä Suomen itsenäisyyden toiselle vuosisadalle, olisi mielestäni aika pohtia vakavasti työajan lyhentämistä kuuteen tuntiin.

Digitalisaatio ja robotisaatio helpottavat tulevaisuuden työelämää, samalla kuitenkin kokonaistyömäärä tulee vähenemään. Työ muuttaa muotoaan, osa nykyisistä ammateista katoaa ja tilalle syntyy uusia ammatteja. Esimerkiksi ilman kuljettajaa kulkevat autot ovat jo testivaiheessa. Onko tulevaisuudessa rekkakuskeja ollenkaan?  Näemme digitalisaation vaikutuksia jo nyt, viimeisimpänä esimerkkinä pankkisektorin vähentyneet työpaikat.

Miten varmistamme, että työtä on tulevaisuudessakin mahdollisimman isolle joukolle työntekijöitä? Ei ainakaan työaikaa pidentämällä, kuten tehtiin kilpailukykysopimuksella, jossa työaikaa pidennettiin 24 tunnilla.

Mielestäni vastaus on työajan lyhentämisessä, jakamalla tulevaisuuden työtaakat tasaisemmin työntekijöiden kesken, jotta mahdollisimman moni saa tehdä työtä ja näin olla osana yhteiskunnassa tuotteliaana jäsenenä, eikä suinkaan hukattuna voimavarana työttömyyskortistossa.

Vuonna 1917 joku työntekijä saattoi kommentoida kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen: ”Hävettää lähteä kotiin jo nyt”. Häpeään ei ollut syytä silloin eikä sitä ole nyt, kun meidän pitää pohtia miten tulevaisuuden työt ja ansiot jaetaan tasaisemmin kaikkien kesken.

 

Ammattiliiton ja työttömyyskassan jäsenyys nuorille hintaan 49 €?

Ammattiliiton täysijäsenyys voitaisiin mielestäni tarjota 18-20 -vuotiaille hintaan 49 euroa. Kyseisen ikäluokan nuoria on  koko SAK:n jäsenkentästä 3,2 prosenttia.

Ajatukseni on, että 18 vuotta täyttänyt nuori voi liittyä ammattiosaston jäseneksi ja määräaikaisuus kestää 20-vuotiaaksi asti. Nuoren henkilön ammattiliittoon liittyessä jäsenyyden hinta olisi koko ajalta 49 €. Tämän jälkeen jäsenyys jatkuu toistaiseksi voimassa olevana.

Kun henkilö miettii ammattiliittoon liittymistä, on ensimmäisenä pointtina raha. Ei niinkään se mitä sillä saa vaan mitä se maksaa. Työsuhteet ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja määräaikaisia, koska opiskelut ovat kesken ja miehillä on armeija suoritettavana. Näin ollen jokainen euro on tärkeä ja eikä asioita osata nähdä pitkällä aikavälillä.

Mikäli jäsenyyden hinta olisi vain 49 €, ei hinta olisi enää sellainen kynnyskysymys jäsenyyttä harkittaessa ja antaisi luottamusmiehille paremmat mahdollisuudet selvittää ammattiliiton todelliset hyödyt. Samaan aikaan henkilö olisi mukana oman ammattiliittonsa toiminnassa koko ajan. Uskon, että lähes kaikilla nuorilla uusi tieto menee hyvin perille, koska jokainen on kuitenkin työelämänsä alussa ja koko elämää koskevat arvovalinnat ovat ajankohtaisia.

Lentävät lautaset valvovat nuorten etuja huonosti.

Tänä päivänä nuoret ihmiset eivät ymmärrä työsopimusta tehtäessä, mitä he allekirjoittavat. Samoin on paljon tilanteita, joissa henkilöllä on mahdollisuus ottaa luottamusmies mukaan tueksi ”kahdenvälisiin” keskusteluihin työnantajan kanssa. Hyvien luottamusmiesten tuki on ensiarvoisen tärkeää ja he voivat ensimmäisten vuosien aikana opettaa työelämän pelisääntöjä, jotka muuten pelkän työttömyyskassan jäseniltä jäävät hämärän peittoon.

Jäsenmäärien väheneminen ei koske ainoastaan omaa ammattiliittoani, vaan koko SAK:n jäsenistöä.

Valinta ammattiliiton ja pelkän työttömyyskassan välillä on työelämään tulevalle henkilölle entistä vaikeampaa nykymedian ja kasvavan ay-vastaisuuden vuoksi.

Tuntuu aika häijyltä, että YTK mainostaa tämän tyylisesti: ”Kun vielä ei ole kuljettajan paikkoja lentäville lautasille, niin sitä voit odotella meidän kassan jäsenenä.” Tässä näkee suhtautumisen työmarkkinoihin ja siihen, miten työntekijöitä arvostetaan nyky-yhteiskunnassa. Kuitenkin työmarkkinajärjestöt huolehtivat työntekijän työsuhteesta, työsuojelusta, koulutuksesta ja erityisesti palkkakehityksestä, minkä nuori jäsen huomaa kahden jäsenyysvuotensa aikana.

Työaikalakiuudistus herättää kysymyksiä

Maan hallitus asetti työryhmän valmistelemaan paikallista sopimista ja henkilöstön asemaa edistävää lainsäädäntöä. Lisäksi työryhmä valmistelee myös muutokset työsopimuslakiin, työaikalakiin, vuosilomalakiin ja opintovapaalakiin.

Kolmikantaisesti koolla olleen työryhmän mietinnön työaikalakiuudistuksesta oli tarkoitus valmistua kesäkuun 2017 loppuun mennessä, mutta kuin usein tämän luokan uudistuksissa tapahtuu, neuvottelijat eivät pääse yhteisymmärrykseen ja takarajat paukkuvat. Työ valmistui 7.7.2017 ja lähti lausuntokierrokselle. Osapuolet jäivät erimielisiksi.

Työministeri Jari Lindström oli pettynyt siihen, että työryhmä jäi erimielisiksi, mutta totesi, että hallituksen tehtäväksi jää ratkoa erimielisyydet mietinnön osalta.

Se, että työaikalain uudistamisen ajankohta sattuu juuri syksyyn ja samaan aikaan, kun monet suuret liitot käyvät neuvotteluja työehtosopimuksiensa uudistamiseksi, ei ole mielestäni sattumaa. Tilanne on omiaan aiheuttamaan turhia jännitteitä työmarkkinoille.

Liitot pyrkivät uudistamaan työehtosopimukset liittokierroksilla tekstien, palkkojen ja sopimuskauden osalta, mutta jos ilmassa on tällaista epävarmuutta, voivatko TES-neuvottelijat luottaa siihen, että päästyään sopimukseen, ettei työaikalakiuudistus tuo heikennyksiä työntekijöiden työehtoihin?

Meillä on aikaisemmilta ajoilta huonoja kokemuksia nykyhallituksen toimista työntekijöitä kohtaan. Viimeksi hallituksen valikoimissa oli pakkolait, ja tilanne johti palkansaajakeskusjärjestöjen yhteiseen mielenilmaisun syyskuun puolivälissä (18.9. 2015). Mielenilmaisulla vastustettiin hallituksen aikomuksesta heikentää pakkolaeilla työehtoja. Kilpailukykysopimuksessa leikattiin julkisen puolen lomarahoja ja lisättiin työaikaa kuulemma työmarkkinaosapuolten toimesta. Todellisuudessa julkisella puolella oli hallituksen asettama uhka vuosilomien leikkaamisesta, jolloin työntekijät asetettiin selkä seinää vasten, kahdesta pahasta piti valita se vähempi paha.

Jos maamme hallituksen valitsee puolensa näin selkeästi, luottamus maamme hallitukseen palkansaajapuolella murenee olemattomiin ja sopimisen ilmapiiri vaikea.

 

Luottamusmiehen elämää

Osastoissa on paljon hyviä ihmisiä, mutta heidän saamisensa mukaan toimintaan on vaikeata. Erityisen vaikeata on saada luottamusmiesehdokkaita, tämä tuli huomattua taas viime syksyn aikana. Ehdokkuudesta kieltäydytään helposti. Ovatko asiat vain sujuneet tähän asti niin hyvin, että vastavoimaa ei ole tarvittu?  Vaikeita kysymyksiä, joihin ei löydy yksiselitteisiä vastauksia.

Luottamusmiehenä toimiminen on antoisaa. Voi toimia ihmisten kanssa. Osittain pystyy myös itse määrittelemään sen mitä tekee, ei ole sidottu tarkkoihin kaavoihin. Onnistuessa tulee hyvä olo.

Ennen luottamusmies laittoi solmion kaulaan ja pikkutakin päälle lähtiessään Helsinkiin. Nykyään muodollisuus on hävinnyt, Helsinkiin voi mennä arkivaatteissa. Muodollisuuden poistuminen on helpottanut tekemistä, mutta voinut viedä hiukan arvokkuutta pois.

Ennen luottamusmiehellä oli yhdet talon parhaista ansioista. Nykyään luottamusmiehenä toimiminen ei näy enää lompakossakaan, sillä luottamustoimen hoito saattaa rajoittaa omaa työssä kehittymistä ja ammatissa etenemistä. On mahdotonta samaan aikaan olla vastuussa porukasta ja työvaiheista yhtä aikaa. Työtehtävät muokkautuvat sen mukaan, että mitä pystyy tekemään.  Tietty ansiotaso on taattu sopimuksilla, mutta jos palkka ei laske, niin ei se nousekaan.

Luottamusmiestä lähestytään monenlaisilla työsuhdeasioilla. On tunnettava säännöt sekä lait tai vähintään osattava kääntyä oikean henkilön puoleen liiton henkilökunnasta. Keskustelua käydään erimielisyyksistä ja tulkinnoista. Varsin mielenkiintoista.

Elämä on yleensä suhteellisen leppoisaa ja sujuu omalla painollaan, ongelmiin on tapana löytyä ratkaisu. Mutta mitä, jos jotain suurta sattuukin? Löytyykö luottamusmiehelle tukea tosipaikan tullen? Vai leijuvatko lupaukset ja tuki ilmassa. Miten iso uhka tarvitaan, jotta porukka herää? Jos joku irtisanotaan perusteettomasti, kävelläänkö vain ohi vai tuetaanko porukalla? Miten luottamusmies osaa innostaa porukkaa toimimaan yhdessä ja yhteen hiileen puhaltaen? Koulutus ja kokemus, siinäpä kaksi avainta.

Olkaa kiinnostuneita, silloin kun teille valitaan luottamusmiestä. Hyvä luottamusmies aiheuttaa pientä puntin tutinaa, silloin kun tilanne sitä vaatii.

Johtaminen Suomessa

Olen huolestuneena seurannut nyky-Suomen menoa.

Hallitus sanelee, Ek sanelee ja työnantaja kiittää ja jatkaa

sanelua.

Hallituksen esitykset nostavat niskakarvat pystyyn, vähäosaiset

saavat syyttää kohtalostaan itseään! Vaikkakin iso osa näistä

vähäosaisista on tehnyt pitkän työuran ja saanut potkut ilman

kultaista kädenpuristusta. Jos ikää on kertynyt jo se 50+, niin

työllistyminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Nuorisotyöttömyys

on myös hälyttävällä tasolla, syrjäytyneitä tulee hurjaa kyytiä lisää.

Nämäkin joutuvat katsomaan peiliin ja etsimään syytä sieltä, vaikka

Todellinen syy on aivan muualla! Koulutuksesta on niin rankasti karsittu,

että kaikilla ei vaan ole varaa jatkaa opintojaan.

Ek sanoutuu irti tehdyistä sopimuksista ja hallitus tuumaa, että ”Voi voi.”

Mitä tämä tietää? No valtavaa lakkoiluaaltoa tietenkin! ”Sitä saa mitä

tilaa.” Näinkö me saadaan Suomi kuntoon? Näinkö me saadaan lisää

työpaikkoja? No ei saada! Ainoa mitä näillä toimilla saadaan, niin

kahden kerroksen väen -kuilu vaan kasvaa. Jatkossa täällä on enemmän

rikkaita ja köyhiä, keskiluokka putoaa köyhiin.

Tämä sama sanelupolitiikka on tullut myös työpaikoille. Enää ei asioista

neuvotella, ne sanellaan. Pahimmissa tapauksissa muutoksista ei pidetä

mitään palaveria! Luet muutokset vain ilmoitustaululta ja siihen on tyydyttävä,

sopi muutos tai ei. Olen miettinyt, että mihin se työssä viihtyminen on kadonnut?

No tällä sanelulla se kyllä kaikkoaa ja sanalla saattaa työmotivaatiokin kärsiä.

Tämä taas johtaa siihen, että työilmapiiri huononee ja samalla huononee yrityksen

tulos. Mielestäni meidän kannattaisi (huomatkaa MEIDÄN) panostaa työhyvinvointiin.

Tällä hetkellä työnantaja on tälle viitannut kintaalla.

Mihin tässä ollaan menossa? Kaikki joilla on mahdollisuus, kyykyttävät sitä

heikompaa. Tällä menolla tämän maan nousua ei tulla näkemään! Kannattaisi kaikkien

muistaa, että samaa näkkäriä tässä järsitään, eli näihin talkoisiin pitää osallistua

myös heidän, joilla siihen on oikeasti varaa.

Luottamushenkilö, kuka tukee sinua?

Luottamushenkilö on odotusarvoisesti henkilöstön ja jopa työnantajan tukena.  Mutta kuka tukee ja kuuntelee luottamushenkilöä?

Vaikka luottamusmies on henkilöstön valitsema ja ammattiosaston hyväksymä, niin perustyö on hyvin yksinäistä. Miten hän pystyy ja jaksaa toimia tehtävässään polttamatta itseään loppuun? Samankaltaisia ongelmia sekä haasteita on kaikilla luottamushenkilöillä, olipa työpaikka minkä kokoinen ja mitä alaa tahansa.

Moni luottamustoimeen lähtevä haluaa auttaa muita, haluaa vaikuttaa asioihin ja haluaa korjata epäkohtia. Osa lähtee mukaan työkavereiden pyynnöstä ja osa siksi, että kukaan muukaan ei ollut halukas toimea vastaanottamaan.

Jaksamisessa auttaa liikunta, erilaiset harrastukset sekä perhe ja ystävät. Moni on joutunut jopa opettelemaan, että miten työt jätetään työmaalle. Töiden delegointi työsuojeluvaltuutetun ja varahenkilöiden kanssa helpottaa jaksamista. Kantava voima on myös liiton ja työkavereiden tuki. Vertaistukea työhön saa muilta samoissa tehtävissä toimivilta henkilöiltä erilaisilla kursseilla ja koulutuksessa.

Keskinäinen luottamus ja kunnioitus työnantajan ja luottamustoimenhoitajan kesken on tärkeää. Jaksamista voisi parantaa parempi tiedonjako työnantajalta. Osa työnantajista kertoo asioista hyvin nihkeästi. Aivan kuin luottamushenkilöiden pitäisi olla salapoliiseja saadakseen tietoja asioiden hoitoon. Sääntöjen, lakien ja asetusten ymmärtäminen ja noudattaminen olisi tärkeää. Vapautusaika on useilla toimenkuvaan nähden liian lyhyt.

Yhteiskunnallinen asetelma on edelleen kivikautinen. Ikään kuin työantajan ja työntekijöiden pitäisi olla aina tukkanuottasilla. Suurimmalta osin työpaikat ovat nykyään niin suuria, ettei omistajia tavallinen duunari edes näe, ainoastaan työnantajan edustajia. Pikkupomot haluavat vääntää joka asiasta, vaikka tavoitellaan samoja asioita. Voisi jopa puhua vallan väärinkäytöstä.

Onneksi luottamushenkilöt ovat aivan oma lajinsa, joka löytää kuitenkin erilaisia keinoja selviytyä niin työtehtävissään kuin itsensä kasassa pitämisessä. Onnea kaikille valitsemillaan poluilla!

Syksyn jytkyt

Tänä syksynä tapahtui kaksi historiallista asiaa, joita ei ikinä olisi uskonut todeksi. Trump voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja SEL hyväksyi uudet työehtosopimukset kolme kuukautta ennen voimassaolevan sopimuksen päättymistä.

Uudet työehtosopimukset hyväksyttiin nelivuotiseksi sopimuskaudeksi 1.2.2017–31.1.2021. Työehtosopimukset eivät sisällä heikennyksiä nykyisiin työehtosopimuksiin, esimerkiksi vuosittaista työaikaa ei elintarvikealalla pidennetä.

Ensimmäisenä vuonna palkkoja ei koroteta, vuosi mennään nollakorotuksilla. Elintarvikealan työntekijöiden palkkoja ja taulukkopalkkoja korotetaan sopimuskauden aikana 1.2.2018, 1.2.2019 ja 1.2.2020 tai lähinnä niiden jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta.

Työryhmiä perustettiin kaksi. Työaikamallityöryhmä luo sekä kehittää työaikamääräyksistä poikkeavia työaikamalleja ja palkkaustekninen työryhmä kehittää palkkaryhmittelyä ja palkkausta.

Pitkä työehtosopimuksemme solmittiin ennen muita. Palkankorotusten suuruus määritellään yhteisesti sovitun laskentamallin mukaisesti verrokkialojen palkankorotusten perusteella, joten palkankorotuksemme ovat toisten liittojen päätettävissä. Mutta historiaa taaksepäin katsottuna, se on ollut ihan ok juttu.

Syksyyn kuuluu myös ikäviä uutisia. Vaasan oy:llä käynnissä olevissa yt-neuvotteluissa on vaakalaudalla jopa 220 työpaikkaa ja Kuopion, Tampereen sekä Jyväskylän leipomoita ollaan sulkemassa. Jos työpaikat tätä mukaan häviävät, mitkä ovat työpaikkojen katoamisten vaikutukset liittomme tulevaisuuteen?

 

Ilo osana kunnon työtä!

Ilo käsitteenä koetaan yleensä hyvin henkilökohtaisena asiana. Ilo ja sen jakaminen on mitä suurimmassa määrin myös yhteisöllinen asia, jossa jokaisen meistä työyhteisön jäsenenä tulisi kantaa kortemme kekoon. Ilon, hymyn ja naurun tulisi olla osana jokaista arkista työpäivää työhyvinvointia lisäävänä elementtinä, sillä iloinen, hymyilevä tai naurava ihminen vetää puoleensa ja häntä on ilo seurata.

Lue lisää...

Nollasopimukset kuriin

Yksi kiihkeimpiä keskusteluja viime aikoina on ollut keskustelu työajan ympärillä. Viime keväänä kilpailukykysopimuksessa työntekijöitä vaadittiin pidentämään työaikaansa ilman korvausta. Tätä vaatimusta perusteltiin talouden ja työllisyyden nimissä. Itse en ole vielä ymmärtänyt sitä, millä tavalla työllisyys paranee sillä, että ne jolla on työtä tekevät sitä lisää?

Lue lisää...

Eikö kaikki työ olekaan yhtä arvokasta?

Puhe työntekijöiden sunnuntaikorvausten maksamisen lopettamisesta ja selittely siitä, että asiasta sovittaisiin työpaikoilla paikallisesti, vain pahentaa syntynyttä tilannetta. Työntekijöiden asettaminen julkisuudessa eriarvoiseen asemaan ammattinimikkeen mukaan on lopetettava. Eikö kaikki rehellinen työ olekaan yhtä arvokasta?

Lue lisää...

Kiristyvät asenteet

Marko Kaarlenpojan puhe SAK:n edustajakokouksessa Tampereella 6.6.2016

Hyvät puheenjohtajat, kokousväki

Terveisiä Kouvolasta meijeriyhtiö Kaslinkilta ja Suomen Elintarviketyöläisten liitosta.

Uskon, että meillä kaikilla tässä salissa on taustaa työpaikkojen luottamustehtävistä. Siitä syystä haluankin puhua teille meidän ammattiyhdistysaktiivien koulutuksen merkityksestä ja sen tärkeydestä.

Lue lisää...

Valtionomistajuutta tarvitaan!

Juha Tuomarin puhe SAK:n edustajakokouksessa Tampereella 6.6.2016:

Arvoisa kokousväki, edustajatoverit!

Olen Juha Tuomari Ilmajoelta ja työpäiväni kuluu valtion viinatehtaalla Koskenkorvalla. Tuotteemme tietävät kaikki, uskallan sanoa niin. Olemme melkein osa kansallista sielunmaisemaa. Meillä työskentelee ammattitaitoinen ja työlleen sitoutunut henkilöstö. Koskenkorvan tehdas on lisäksi alueellisesti äärimmäisen tärkeä ja sen elinvoiman tulevaisuuden varmistaminen on ollut meillä jatkuvan taistelun aiheena. Tässä kohtaa ei mikään ole muuttunut. Me aiomme jatkaa viinankeittoa ja mieluiten valtion omistuksessa.

Lue lisää...

Perehdytetään liittoon ja työhön!

Jälleen on se aika vuodesta, kun työpaikoilla työnsä aloittavat kesätyöntekijät. Osa on täysin uusia, ehkä ensimmäistä kertaa työelämässä ja työsuhteessa aloittavia nuoria, osa jo tutumpia aiemmilta lomakausilta.

Meidän ammattiliiton jäsenten olisi hyvä ottaa uudet ja vanhatkin kesätyöntekijät siipiemme suojaan. Muistuttaa liittojäsenyyden merkityksestä ja pyytää heitä liittymään SEL:iin. Se, että tekee vain ”pätkän” silloin tällöin tai kesän ajan, ei poista sitä ettei ammattiliiton jäsenyys olisi hyvä juttu heti alusta alkaen.

Lue lisää...

Kyse on suomalaisesta työstä

Maan hallitus on jo vuoden verran koettanut pakottaa kansalaiset ”nielemään” yhteiskuntasopimuksensa. Matkan varrella hallitus on tehnyt uusia esityksiä sekä vetänyt välillä takaisin vanhoja vaatimuksia. Maksuja lisätään ja etuuksien ehtoja kiristetään. Kansalaisten usko tähän menoon alkaa olla mennyttä. Harva uskoo, että ehdotetut toimet lisäävät yhtään uutta työpaikkaa. Pitkäaikaistyöttömyys sen sijaan jatkaa kasvuaan ja samalla kansa kurjistuu.

Lue lisää...

Vuosityöajan lisäys ei vaikuta järkevältä

Kukaan työmarkkinakenttää tarkemmin seuraava tuskin hämmästyi siitä, ettei SEL lähtenyt mukaan kilpailukykysopimukseen. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ei perinteisesti ole ollut mukana keskitetyissä tuloratkaisuissa. Toki tähän on hyvä huomauttaa, että edelleen perinteisesti SEL:n sopimat työehtosopimusratkaisut ovat olleet ainakin palkankorotusten suhteen keskitettyjen ratkaisujen kaltaisia. Tälläkään kertaa SEL tuskin on kuuta taivaalta kurottelemassa. Omasta näkökulmastani, kilpailukykysopimuksen kaatuminen ainakin SEL:n osalta tuntuu tässä vaiheessa oikealta päätökseltä.

Lue lisää...