Vieraskynät-arkisto

Euroopan laajuinen työsuojeluviikko kolkuttelee työmaiden ovilla. Kahden vuoden mittainen teema on tällä kertaa yhteistyöllä riskit hallintaan. Teema saa pohtimaan, mitä oikeastaan tarkoitamme riskien hallinnalla? Yksinkertaistettuna se on työtä, jota tehdään toiminnan jatkuvuuden ja työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Työnantajan pitää todennettavasti esittää tarvittaessa viranomaisille riittävän perusteellinen ja yksityiskohtainen selvitys riskienarvioinnista muun muassa tapaturmien tutkinnassa. Jokaisesta työstä on tehtävä selvitys, jonka ohjeissa määritellään kolmikanta riskien arvioijista = (PAT), eli päättäjät, arvioijat, ja toteuttajat, jotka käyttävät tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita apunaan.

Riskienarvioinnissa on huomioitava myös jäännösriskit, nekin on arvioitava niin työssä kuin työkoneissa. Yhteistyö riskien hallinnassa korostuu suuressa määrin yhteisillä työpaikoilla, joissa on yhtä aikaa paikalla monia eri toimijoita. Yleensä päävastuun arvioinnista ja vastuista kantaa työn tilaaja, mutta myös työn toimittajilla on omat vastuunsa riskien hallinnassa. Tämän lisäksi yhteisillä työpaikoilla on myös pysyviä ulkopuolisia toimijoita, näissäkin tapauksissa tilaaja vastaa töiden yhteensovittamisesta, riskien arvioinnista sekä hallinnasta keskinäisellä yhteistoiminnalla.

Riskienarvioinnin kolme ydinasiaa, tilanteen arviointi, suunnittelu sekä olemassa oleva käytäntö, yhdessä henkilöstön rooliin linkitettynä, luo puitteet työpaikoilla riskien arviointiin ja hallintaan. Tosiasia on, että työympäristön riskejä ei voida hallita, jos niitä ei ole tunnistettu eikä arvioitu. Emme voi mitenkään torjua tunnistamatonta ja arvioimatonta tapahtumaa ennalta, ilman eri tahojen ja henkilöstöryhmien arvokasta, ja välttämätöntä yhteistyötä, jo ennen tapahtumaa.

Riskienarvioinnissa on tärkeää ottaa tarkalla silmällä huomioon erilaiset seikat, kuten riskin suuruus, vakavuus ja todennäköisyys. Vaaranpaikkoja löytyy useasti, ja useat silmät ovat aina paremmat kuin vain yhdet, näitä asioita pohtiessa ja etsiessä. Alati muuttuvassa ja kehittyvässä työympäristössä erilaisilla työpaikoilla, vaatii riskienhallinta jokaiselta paikallaolijalta työpanosta, jatkuvaa tarkkailua kuin myös jatkuvaa tietojen päivittämistä. Meillä jokaisella on oikeus mennä terveenä töistä kotiin. Työsuojeluviikon teemaan pari sanaa lisää, paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävää.

Alice Koivuaho

työsuojeluvaltuutettu
Atria Suomi, Seinäjoki

Valtakunnallista työsuojeluviikkoa vietetään 22.–28.10.2012. Lue lisää SEL:n tai työterveyslaitoksen sivuilta.

Poliittisen kentän oikealta laidalta kuuluu tasaisin väliajoin vaatimuksia irtisanomissuojan madaltamisesta, työlainsäädännön suojasäädösten purkamisesta ja ammattiyhdistysliikkeen liiallisen vallan rajoittamisesta. Tällaiset kannanotot eivät sinänsä ole uutta. Britanniassa Margaret Thatcher loi aikanaan lähes koko uransa ammattiyhdistysliikkeen vastustamisella. Thatcher myös käytännössä toteutti uudistuksia, joilla työntekijöiden asemaa työpaikoilla ratkaisevasti heikennettiin.

Euroopan nykyisen talouskriisin yhteydessä kriisimaiden velkojat ovat vaatimassa heikennyksiä kansallisiin työelämän säädöksiin. Myytti ammattiyhdistysliikkeen ylivallasta siis elää edelleen. Kuitenkin mielestäni juuri myytistä on kysymys vallasta. Mitään absoluuttista päätösvaltaa ay-liikkeellä ei ole missään. Vaikutusvaltaa päätöksentekoon kyllä on, mutta vain yhtenä työmarkkinoiden osapuolista. Aitoa vaikutusvaltaa ammattiyhdistysliikkeellä on ainoastaan demokraattisissa yhteiskunnissa. Erimerkkisiä diktaattoreita kun yhdistää kammo ay-liikettä ja sen toimintaoikeuksia kohtaan. Tästäkin näkökulmasta katsottuna, erilaiset pienyrittäjäjärjestöt kotisuomessa ovat kovin oudossa seurassa, vaatiessaan ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluaseman heikentämistä.

Toinen puoli asiaa on, että ammattiyhdistysliikkeellä on vielä paljon oppimista omien menettelytapojensa uudistamisessa.  Edustukselliseen päätöksentekoon perustuva järjestö- ja yhdistystoiminta ovat rakentuneet aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan kuin, missä nyt elämme. Liikkeen oma päätöksentekomenettely on parhaimmillaankin jähmeää. Tämä on kai pakko myöntää. Tarve uudistumiseen tunnustetaan, mutta vanha laiva kääntyy hitaasti etsiessään uutta suuntaa.  Mielestäni on kuitenkin selvää, että huomispäivän ammattiyhdistysliikkeen tulee kyetä toimimaan nykyistä epämuodollisemmin, demokraattisemmin, uusia yhteistyökumppaneita hakien sekä omat rajansa ja vaikutusmahdollisuutensa tuntien.

Ihmisten halu muutokseen ja oman elämänsä parantamiseen ei ole kadonnut mihinkään. Onko ay-liikkeestä tämän muutoshalun kanavoijaksi, se on meistä loppupeleissä itsestämme kiinni.

Henri Lindholm

liittosihteeri, SEL

Ajattelin kirjoittaa terveisiä ensimmäisestä SEL:n liittohallituksen kokouksesta, joka pidettiin Siikarannassa 30.8. Olen toiminut liittohallituksessa myös aiemmin, mutta nyt kesäkuussa edustajakokous valitsi minut jälleen hallitukseen seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Jo edustajakokouksessa tuli paljon asioita ja linjauksia liittyen seuraavaan SEL:n edustajakokouskauteen. Haasteita niin edunvalvonnan, järjestötoiminnan, koulutuksen kuin myös talouden saralta riittää tällekin kaudelle.  Siikarantaan kokoonnuttiin kokouksien lisäksi myös suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Pohjat koko viiden vuoden kaudelle ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelmiin lähtivät jatkovalmisteluihin.

Olisi tärkeää, että meille liittohallituksen jäsenille tulisi viestiä myös kentän eri työpaikoilta ja jäseniltä, miten toivotaan, että liitto asioita hoitaa. Tässä siis samalla kehotus kaikille teille, meihin saa ja melkein pitääkin olla yhteydessä. Kokouksia on lähes kerran kuukaudessa ja voimme viedä teiltä kuulemianne toiveita ja ajatuksia aina eteenpäin. SEL:n liittohallituksen vastuulla on toteuttaa jäsenten tahtoa ja siitä syystä toivonkin, että nyt ensimmäistä kertaa kokoontunut hallitus oikeasti ottaa omakseen avoimen keskustelukulttuurin. Vain sillä tavoin voimme taata liiton kehittymisen ja jäsenten etujen ajamisen jatkossa entistä vahvemmin.

Itse kokoustoiminta on minulle tuttua jo edellisiltä edustajakokouskausilta, mutta siitä huolimatta uusia asioita tulee aina eteen. Ensimmäinen kokous sujui suhteellisen leppoisissa merkeissä ja myös hyvää keskustelua käytiin. Pohdimme esimerkiksi, miten sokeriveroa valmistelevan työryhmän esityksiin tulisi suhtautua ja totesimme, että liiton jo aiemmin esille tullut kanta täytyy tuoda julki myös asian valmistelun tässä vaiheessa. Onhan totta, että kaikilla valmisteveroilla, jotka liittyvät alaamme, tulee olemaan vaikutuksia myös alamme työpaikkoihin.
Pääsimme myös äänestämään ensimmäistä kertaa, lopputulos ei kuitenkaan yllättänyt näin ”vähemmistöryhmän” näkövinkkelistä katsottuna. Ryhmätoiminta tuo ammattiliiton toimintaan ja päätöksentekoon aina oman mausteensa. Itse koen sen kuitenkin rikkautena, mutta on kuitenkin tärkeää, että asioista keskustellaan myös isossa salissa, ei vain pienemmissä kuppikunnissa.

 Jaana Kanto

pääluottamusmies, Valio Riihimäki

Liittohallituksessa ja valtuustossa sekä työttömyyskassan hallituksessa vaikuttavien vaaliliiton jäsenten yhteystiedot.

Kansainvälinen työjärjestö ILO hyväksyi jo vuonna 1952 sopimuksen, jossa samapalkkaisuusperiaate määriteltiin yllä olevan otsikon tavoin. Myös Suomi ratifioi myöhemmin tämän sopimuksen. Nyttemmin työelämän tasa-arvoon tähtäävä sopimus nro 100 on laajennettu koskemaan samanarvoisia töitä, vaikka ne eivät samoja olisikaan. Sama palkka siis samanarvoisista töistä.

Nykyään keskustelu samapalkkaisuuudesta viittaa vahvasti sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta kyllä tuo periaate koskee myös muita näkökohtia, samoja mitä työsopimuslain mukaan määritellään syrjinnäksi. Lain mukaan muun muassa ketään ei saa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta muun muassa iän perusteella. Tämän takia onkin varsin kummallista, että jatkuvasti joku taho on esittämässä nuorten palkka-alea.

Kun itse aikanaan 60-luvun lopulla menin 16-vuotiaana Vaasan Strömbergille töihin, maksettiin työstä nuorille määrättyä alempaa palkkaa. Myöhemmin 17-vuotiaana siirryin urakkatöihin ja nuorta työntekijää suojeltiin ottamalla -20 % urakkahinnoista pois. Töitä sai ja pitikin tehdä samaan tahtiin mitä täysikäiset, mutta suojelu koski liiallisia ansioita. Kaiken lisäksi piti itse käydä pienentämässä urakkahinta toimistolla, joka sekin osaltaan vei sekä ylimääräistä korvaamatonta aikaa että oli nöyryyttävää.

Toisaalta tuohon aikaan nuori oli sentään vain alle 18-vuotias ja työsuhdekin oli kokoaikainen ja vakinainen. Joskus 70-luvulla Metallin työehtosopimuksesta lopulta poistettiin suorituspalkan osalta ikäsyrjintää koskeva määräys.

Nuorten palkka-alea esittäneet tahot ovat perustelleet kantaansa nuorisotyöttömyydellä. Siispä nuoreksi tässä yhteydessä halutaankin laskea jo alle 25-vuotiaat, tai esittäjästä riippuen jopa alle 30-vuotiaat, kun aikaisemmin vain alle 18-vuotiaat olivat huonommin palkattuja. Itse olin luultavasti alle 30-kymppisenä parhaimmillani, mitä tuli fyysisen työnteon tehokkuuteen.

Nuorten työttömyys on erittäin vakava asia ja sen eteen on tehtävä kaikki voitava. Mieluummin hyväksyisin taloudellisen tuen nuoria palkkaaville työnantajille, kuin esitetyn palkka-alen. Ikään perustuvat alemmat palkat eivät voi missään tapauksessa olla tämän päivän ratkaisu, vaan olisi paluuta kauas menneisyyteen. Samasta työstä sama palkka – on edelleen tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen periaate.

Jorma Kivimäki

Vaasa

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Lauri Niskanen, Saarioinen Oy, Valkeakoski

Arvoisat puheenjohtajat, Hyvät Edustajatoverit ja muu kokousväki

 Suomen Elintarviketyöläisten Liiton tehtävänä on parantaa Suomen elintarviketyöntekijöiden asemaa. Parhaiten tämä tehdään neuvottelemalla mahdollisimman hyvä työehtosopimus.

Tästä seuraakin suoraan se, että tulevan edustajakokouskauden tärkein tehtävä liitolla on työehtosopimusten teko. Liiton järjestämät kesä- ja talvipäivät sekä risteilyt ja vastaavat ovat toki jäsenille tärkeitä tapahtumia, mutta kuitenkin isossa kuvassa toissijaisia Liiton toimintoja.

Tämänhän te kaikki jo tiedättekin. Tuttua kauraa tälle porukalle. Halusin vain tähän alkuun korostaa tätä nimenomaista asiaa, jotta kaikki muistaisimme asioiden tärkeysjärjestyksen ja sen, mihin niitä paukkuja pitää laittaa.

Hyvät toverit

Itse olin edellisellä tes-kierroksella mukana sekä pääluottamusmiehenä että liittovaltuuston jäsenenä. Ainakin siitä vinkkelistä, mistä minä katsoin meidän toimintaa, niin parannettavaa löytyy.

Teen rohkean väitteen tässä seurassa. Elintarviketeollisuusliitto ETLon ollut ainakin yhdessä asiassa oikeassa. Sellin työehtosopimustavoitteet olivat viime kierroksella toiveidentynnyri.

Liitto keräsi aloitteita työehtosopimusneuvotteluihin ammattiosastoilta ja niistä keskusteltiin monella tasolla ja useissa erilaisissa kokouksissa. Keskusteluista huolimatta ei tavoitteita pystytty kuitenkaan priorisoimaan tai järkeistämään, vaan Etl sai käsiinsä sen samaisen paperinipun, joka pääluottamusmieskokoukselle oli aikaisemmin toimitettu.

Itse mietin silloin, että mistä liiton toimitsijoille maksetaan ja emmekö me kentän jäsenetkään pysty parempaan. Kuten aikaisemmin jo totesin ja mihin luullakseni kaikki yhdytte; Liiton tärkeimpänä tehtävänä on työehtosopimusten tekeminen. Tästä syystä kuvittelin, että Sellin Helsingin toimistolla olisi nähty hieman vaivaa tekstisisällön suhteen ja löydetty sieltä niitä punaisia lankoja ja keihäänkärkiä joita lähdetään ajamaan. Tai edes me luottamusmiehet ja liiton hallinnossa olevat ihmiset olisimme pystyneet niitä löytämään.

Tulevan edustajakokouskauden suuria kysymyksiä työehtosopimus neuvotteluiden saralla tulevat olemaan työaikakysymykset ja Valion eroaminen työnantajaliitto Etl:stä.

Liha-alalla on selvästi vahvempi suoja työaikakysymyksissä kuin muilla aloilla. Tämä taasen johti jo viime kierroksella siihen, ettei meillä ollut omaa työaikamalliehdotusta, koska se olisi saattanut heikentää liha-alan työaikoja. Yleisen elintarviketeollisuuden työehtosopimuksen työaika pykälät vaatisivat kuitenkin rukkaamista.

Valion perustettua oman työnantajaliittonsa siirtyy maidonjalostusalan työehtosopimuksen neuvotteluoikeus todennäköisesti kokonaan Valion käsiin. Tässä tilanteessa sopii miettiä kannattaako maidonjalostusalan neuvotteluita käydä rintarinnan muiden alojen neuvotteluiden kanssa.

Edellisistä johtuen täytyy tulevaisuudessa liiton sisällä varoa eri alojen välistä ristiin vetoa. Ja varautua myös sellaiseen tilanteeseen, että eri alojen työehtosopimukset neuvotellaan erikseen. Toivotaan parasta mutta valmistaudutaan myös pahimpaan.

Elintarvikealalla niin kuin koko suomalaisessa työelämässä heikoimmassa asemassa ovat ns. epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät. Meidänkin työehtosopimukset on mitoitettu niin, että ne tarjoavat kohtuullisen tulotason täyden työviikon töistä. Uskoisinkin elintarvikealoiltakin löytyvän niitä pätkätyöläisiä, osa-aikaisia ja muita kurjillistettuja jotka ovat oikeasti köyhiä ja eivät välttämättä saa lomia, pekkasia ja muita etuja jotka työehtosopimukset ja lait edellyttävät.

 Hyvät toverit

Uudistava Vaihtoehto- vaaliliiton yhtenä teemana oli ”Torjuntataistelusta työelämään kehittämiseen”. Seison edelleen tämän lauseen takana. Maailma ja suomalainen työelämä ovat muuttuneet ja niin joutuu SEL:kin muuttumaan.

Varsinkin muutamilla viimeisillä tes-kierroksilla on pääpaino ollut työnantajan esitysten torppaamisessa. Laadulliset parannukset, joita tessiin on saatu, ovat toki olleet tärkeitä mutta auttamattoman vähäisiä, eivätkä ole välttämättä kohdistuneet niihin työntekijöihin jotka parannuksia eniten tarvitsevat.

Ehdotankin edustajakokoukselle, että Suomen Elintarviketyöläisten Liiton työehtosopimustoimintaa uudistetaan seuraavasti:

Meidän työehtosopimustoimintamme on oltava pitkäjänteistä; tavoitteet asetetaan yli yhden työehtosopimuskauden ja edustajakokouskauden.

Pyritään ennakoimaan tulevaisuuden ongelmat. Vaikka muutos tahti tämän päivän työelämässä onkin nopeampi kuin ennen niin iso osa tulevaisuuden haasteista tiedetään hyvissä ajoin.

Tunnustetaan tosiasiat. Meillä on valitettavasti ollut vaikenemisen kulttuuri voimissaan. Työpaikoilla olevista ongelmista ei välttämättä ole uskallettu puhua tai niitä on vähätelty. Voimme hakea muutosta ongelmiin vain jos tunnemme ne.

Kartoitetaan alojemme ongelmia jäseniltä kysyen. Työehtosopimuspolitiikan pohjana tulee olla jäsenistön tahto.

Edelliseen viitaten uskalletaan käyttää myös jäsenäänestystä työehtosopimustilanteissa.

Näillä eväillä voimme siirtyä elintarvikealallakin valoisampaan tulevaisuuteen.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakouksessa 9.6.2012.

Silja Kariaho, HK Ruokatalo Eura

Puheenjohtajisto, hyvät ystävät

Työhyvinvointi ja työturvallisuus ovat asioita, joita ilman me emme työpaikoilla voisi toimia, mutta jotka eivät kuitenkaan saa tarpeeksi arvostusta ja huomiota osakseen. Tämä on tosiasia, jota kukaan ei voi kieltää ja, joka näkyy niin työehtosopimusten kirjauksissa kuin myös työnantajien asenteissa.

Valitettava tosiasia on se, että meillä työpaikoilla, usein pitkään työskennelleet ihmiset menettävät työkykyään ja voimiaan ja joutuvat huomaamaan, että ovat ihmisten sijaan pelkkiä tuotannontekijöitä. Tarpeeksi käytettynä meidät on helppo heittää roskiin työnantajan toimesta. Välillä tuntuu, että elämme maailmassa, jossa inhimillisyys työpaikoilta on kadonnut kokonaan. Olisiko meidän, elintarviketyöntekijöiden aika tehdä jotain, vaatia muutosta asenteisiin?

Elintarviketeollisuudessa työntekijöitä rasittavat erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Lisäksi alamme erityiskysymyksiä ovat tietenkin vuorotyöhön ja työssäjaksamiseen liittyvät asiat. Työpaikoilla esillä oleva jatkuva tehokkuusajattelu, kiire sekä erilaiset palkkiojärjestelmät aiheuttavat meille työntekijöille aikapainetta ja eivät todellakaan edistä turvallista ja terveellistä työskentely-ympäristöä. Mitä me teemme tilanteessa, jossa työnsä hyvin tehnyt työntekijä joutuu myöntämään, että terveys ei enää kuitenkaan riitä yhä voimakkaimpiin suorituksiin? Kantamme ei voi olla, että pois vain ja uutta tilalle.

Hyvät kokousedustajat,

Meidän tulee liittona pystyä vastaamaan työpaikkojen työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen liittyviin alan erityiskysymyksiin entistä enemmän. Työelämä muuttuu jatkuvasti, emmekä me työpaikkojen aktiivit, työntekijät pysty enää yksin, ilman liiton vahvaa tukea ja opastusta, suojelemaan työntekijöitä työelämän raadollisuudelta.

Elintarvikealan sairauspoissaoloprosentit ovat huimaa luettavaa, ammattitautiepäilyjä tulee vuosittain ja meiltä jää ennenaikaiselle eläkkeelle paljon kaikkensa, jopa terveytensä, antaneita ihmisiä. SEL:n tulee nyt alkavalla edustajakokouskaudella kiinnittää erityistä huomiota työpaikkojen tilanteisiin työsuojelullisista näkökulmista. Ensimmäinen lähtökohta on tietenkin se, että meidän tulee vaatia työnantajilta tarvittavia resursseja huomioimaan työehdoissa työhön perehdyttämiseen ja opastamiseen liittyvät asiat. Jo nyt meillä on työpaikoilla paljon työntekijöitä, jotka eivät puhu äidinkielenään Suomea. Työpaikoilla perehdyttäminen, turvallisuusohjeet ja koneiden käyttöohjeet ovat kuitenkin usein vain suomeksi, miten voimme liittona vaikuttaa siihen, että jokaisella työntekijällä kielitaidosta huolimatta on mahdollisuus saada tarpeelliset tiedot ja taidot omaan työturvallisuuteen liittyen?

Hyvät kokousedustajat,

Työpaikoilla tarvitaan selkeitä parannuksia työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Koska näitä edistyksiä ei saada aikaan pelkästään neuvotellen, on meidän mielestäni otettava työehtosopimus välineeksi näiden asioiden parantamiseen. Esitän, että SEL:n edustajakokous velvoittaa liittoa ottamaan seuraavalla työehtosopimuskaudellaan tes-tavoitteissa huomioon selkeitä esityksiä kaikille aloillemme liittyen työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden parantamiseen. Näitä esityksiä voivat olla esimerkiksi työnantajien kustantamat erilaiset elvyttävät toimet kuten fysikaaliset hoidot tai esimerkiksi työyhteisössä tarjottavat työhyvinvointi- ja työturvallisuuskoulutukset oikeudeksi jokaiselle työntekijälle. Tämän lisäksi työsuojeluhenkilöstön vapautusaika tulee saada samalle tasolle luottamusmiesten kanssa. Työehtosopimusten on jatkossa edistettävä myös inhimillistä työelämää rahakysymysten lisäksi.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012

Tarja Hietanen, Valio Oy Jyväskylä

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Mitä on SEL:n nuorisotoiminta? Mitä Liitto tarjoaa nuorille jäsenilleen tai nuorille ammattiyhdistysaktiiveille?

Joka puolella puhutaan siitä, että nuoret ovat ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus ja, että ay-liikkeen yksi haasteista on nimenomaan nuorten järjestäytymisen edistäminen ja sitä kautta heidän saaminen mukaan liittojen toimintaan.  Missä on tämä keskustelu meidän liitossamme?  Miten me liittona tavoitamme nuoria jäseniä työpaikoilla, liiton tapahtumissa, tai miten markkinoimme liittoa vielä jäsenyyttä harkitsevalle nuorelle?

Itse 80-luvun lapsena olen kokenut olevani liiton toiminnassa aina siellä ”nuoremmassa” päässä. Totuus on se hyvät edustajakokoustoverit, että meitä nuorempia on vain vaikeampi saada mukaan toimintoihin. Valitettavasti kiinnostus ammattiyhdistystoimintaan niin, kuin osa vanhemmista sen ymmärtää, on usealle minunkin ikäiselleni kaukainen juttu. Ammattiliittojen jäsenyys ei periydy meille enää äidin maidossa, luottamusmies on nuorille outo tyyppi työpaikalla, johon ehkä pitäisi olla yhteydessä ja tähän kaikkeen, kun lisätään vielä järjestötoiminta kokouksineen tai järjestöpolitiikkaa, niin sitten ollaan jo niin kaukana linnunradalla, että vähänkin asiasta kiinnostunut nuori tipahtaa kärryiltä tai lähtee karkuun.

Yritäppä nyt sitten tässä tilanteessa houkutella nuoria mukaan liittymään jäseneksi liittoon tai tulemaan mukaan ammattiosaston toimintaan. Ensimmäinen kosketus usein ammattiosastoon on virallinen kokous missä jutellaan kahvikupin ääressä tärkeistä asioista. Aika moni meistäkin aktiiveista varmasti joutuu joskus miettimään, miten kodin, työn, harrastusten ja vielä ay-toiminnankin välillä saa ajan riittämään. Maailmassa on nykyään niin paljon erilaisia tapoja osallistua eri toimintoihin, harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, että ay-toiminta virallisine kokouksineen jää usein sinne suosituslistan jumbosijoille. Usein ammattiosastoissa ja alueilla ei myöskään ole enää tietoa ja taitoa siitä, miten nykyajan nuorisoa puhutellaan.

Arvon kokousedustajat

Uskoisin, että meidänkin täällä SEL:ssä täytyisi pikkuhiljaa alkaa miettimään nuorille suunnattuja osallistumistapoja liiton toimintaan niin, että mukaan olisi helpompi tulla, se ei aina vaatisi sitä kokoustamista ja sitä kautta, kiinnostus myös edunvalvontaan ja perusjärjestötyöhön alkaisi viriämään. Nuoret eivät karta osallistumista, vaikuttamista, vaan nimenomaan meille täytyisi tarjota paikkoja, jossa tätä pääsisi tekemään. Liiton on jatkossa tuettava alueellista ja ammattiosastoissa tapahtuvaa nuorisotoimintaa ja opiskelijajäsenhankintaan on panostettava jo oppilaitoksissa niin, että työpaikalle tullessaan nuoret uskaltavat etsiä luottamusmiehen käsiinsä ja pyytää liittymislomaketta liittoon. Liiton markkinoinnissa täytyy myös löytää kanava herättää nuorten kiinnostus ammattiliiton jäsenyyden merkityksestä.

Tästä syystä esitänkin, että liiton nuorisotoimintaan tehdään edustajakokouskaudella selkeä suunnitelma pidemmäksi, kuin yhdeksi vuoden mittaiseksi toimintakaudeksi ja, että tähän suunnitteluun otetaan ensisijaisesti mukaan nuoria, jotka itse voivat kertoa, miten ja millä tavoin he näkevät, että liiton nuoriso- ja opiskelijatoimintaa tulee kehittää.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Arto Harjumaaskola, Altia Rajamäki

Hyvä puheenjohtaja, ammattiyhdistystoverit

Näin alkoholiteollisuuden työntekijöiden edustajana täällä kokouksessa minun täytyy sanoa, että mielestäni liittomme kannanotot viimeaikoina ovat olleet kovin vaisuja alkoholipolitiikan ollessa keskusteluissa ajankohtaisimmillaan. Sen enempää valmisteverojen korotukset kuin matkustajatuonnin rajoitukset tai niiden muuttaminen eivät ole tähän mennessä linjauksiin juuri uutta tuoneet. Pieni, mutta tärkeä ala on ollut lähes unohduksissa julkisessa keskustelussa ja työntekijöiden ääni ei ole pahemmin kuulunut.

Seuraavan viisivuotiskauden aikana vanhat käyttäytymismallit asian tiimoilla eivät tule riittämään, on pystyttävä tekemään avauksia, uusia ehdotuksia ja on kyettävä reagoimaan nopeasti kun valtiovallan taholta tullaan esittämään taas uusia veronkorotuksia. On esimerkiksi pystyttävä kyseenalaistamaan nykyiset, normaaliksi matkustajatuonniksi ns. omaan käyttöön tuotavat alkoholimäärät.

Hyvät kokousedustajat

Kaikkihan me tavalliset ihmiset tiedämme, että alkoholin hintaero välillä Suomi-Eesti, Suomi-Venäjä on jo nyt niin suuri ja, että on kannattavaa käydä kerta pari vuodessa hankintamatkalla naapurissa. Ja tietysti, kun sitä siellä kaapissa sitten on, niin tuleehan sitä juotuakin. Siksi väitänkin, että alkoholihaitat ovat sitä suuremmat, mitä vapaampaa yksityinen tuonti on, tämä ei voi olla tahtotila meidän alalla työskentelevien piirissä eikä myöskään liiton virallinen kanta.

Olempa kuullut huhua, että olisi oikein ammattikuntakin; hiacemiehet, jotka voivat myös pyynnöstä vierailla naapurissa ja tuoda sitten vaikka koko kulmakunnalle, harrastekerholle tai jollekin muulle ryhmälle juhlajuomat kerralla pidemmäksi aikaa. Olen sitä mieltä, että jos alkoholiveroja vielä korotetaan, vaikka vain vähän, niin tuon edellämainitun ammattikunnan työpaikat tulevat lisääntymään rajusti. Tuo toiminta on harmaan talouden puolella, eipä siitä siis paljon lapsiemme koulutukseen tai meidän kaikkien terveydenhuoltoon tule pennosia. Onkin siis painostettava valtiovaltaa kitkemään kaikenlainen harmaa talous myös tältä osa-alueelta.

Esitän edustajakokoukselle, että se velvoittaa liittoa nostamaan seuraavan edustajakokouskauden aikana kotimaisen alkoholiteollisuuden alan työpaikkojen säilymisen juhlapuheiden sijaan toiminnan keskiöön ja, että valtiovaltaan pyritään vaikuttamaan entistä voimakkaammin niin, että tulevat veronkorotusaikeet voidaan estää. SEL ei voi tukea viinarallia rajan takaa ja tästä syystä liiton tulee tulevaisuudessa ottaa tiukka linja harmaantalouden torjumisen puolesta.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Päivi Lempinen, Vaasan Oy Kiiminki

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Tuon terveiset edustajakokoukselle Pohjois-Suomesta. Elintarvikealan tulevaisuudennäkymät maamme pohjoisosassa eivät ole kovin ruusuiset. Työpaikkojen vähyys vaivaa koko aluetta, ja yhtä uutta auennutta työpaikkaa kohden on aina paljon töitä tarvitsevia hakijoita ja tätä lamaa ovat syventäneet esimerkiksi alammekin työpaikkoihin iskeneet lopettamiset.  Tuntuukin siltä, että meidät pohjoisen ihmiset helposti unohdetaan silloin, kun yritykset suunnittelevat uusia investointeja, uusia toimitiloja, uusia työpaikkoja. Kehä kolmosen sisäpuoli on paljon kiinnostavampi investointikohde kuin maamme pohjois-osa.

Olen seurannut hyvilläni liiton tekemää kampanjointia kotimaisen ruuan ja lähiruuan puolesta. Liittomme tarvitsee tämänkaltaisia kampanjoita myös jatkossa, koska meidän, kotimaisen ruuan tekijöiden työpaikat ovat kiinni siitä, että tässä maassa edelleen ruokaa tehdään.  Toiveenani olisikin, että elintarviketeollisuus näkisi myös Pohjois-Suomen mahdollisuudet, meillä on maata ja lääniä, asumiskustannukset ainakin vielä kohdillaan ja työntekijöitä varmasti saatavilla.

Pohjoisen Suomen elintarvikealan työpaikkojen pelastus saattaa olla nyt nähtävissä oleva trendi, jossa kiinnostus paikallisten tuotteiden ja lähiruokaa kohtaan on koko ajan kasvussa. Tätä tilannetta on myös SEL:n hyödynnettävä omassa toiminnassaan tulevaisuudessa. Lähiruuan asemaa puoltavat monet tekijät. Kuluttajat arvostavat tuoreutta, jäljitettävyyttä ja yhä enenevissä määrin myös ekologisia tekijöitä; hiilijalanjäljestä puhutaan entistä enemmän myös keskusteltaessa ruuasta. Kun lähi- ja paikallisruuasta puhutaan, täytyy toki muistaa, että myös meillä Pohjois-Suomessa asuvilla täytyy jatkossakin olla mahdollisuus ostaa lähellä tuotettua, kotimaista ruokaa edullisesti.

Hyvät kokousedustajat

Ammattiliitto voi saavuttaa vahvan yhteiskunnallisen aseman yhteistyöllä ja vaikuttaen toimintaympäristössään tapahtuviin asioihin ja muutoksiin. SEL:n toimintaympäristöä ovat niin työntekijät, mutta myös koko elintarviketeollisuus unohtamatta tuotantoketjun alkupäätä. Kotimaisen elintarviketeollisuuden tulevaisuus on turvattava ja koska joudumme jatkuvasti taistelemaan mm. kauppojen aiheuttamien alaan koskevien paineiden keskellä.

Esitänkin edustajakokoukselle, että se velvoittaa liiton toiminnassa tulevalla edustajakokouskaudella näkymään entistä enemmän yhteiskunnallisen otteen ja myös vastuun elintarvikealan tulevaisuudesta. Esitän, että SEL ottaisi entistä vahvemmin kantaa elinkeinopoliittisiin päätöksiin ja uskaltaisi avata suutaan myös valtakunnan politiikan suuntaan, vaikuttaisi päättäjiin, lobbaisi ja tekisi esityksiä aina EU tasolle asti.
Erilaiset investointituet Pohjois-Suomeen, pitkien kuljetusmatkojen ekologiset vaikutukset, paikallinen ruokatuotanto sekä työllisyys ovat asioita, joihin SEL yhteistyökumppaneineen voi tulevaisuudessa vaikuttaa jos vain haluaa.  Meidän täytyy myös muistaa, että tulevan edustajakokouskauden aikana käydään jälleen eduskuntavaalit ja SEL:n tulee ottaa aktiivisempi rooli ja vaikuttaa omine tavoitteineen kohti hallitusneuvotteluja niin, että Suomessa myös tulevat päättäjät näkevät kotimaisen elintarviketeollisuuden turvaamisen tärkeänä kuin myös Pohjoisen-Suomen elintarvikealan kehityksen yhtenä osana sitä ja alueen työpaikkojen turvaamista.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Timo Tirkkonen, Fazer Makeiset Lappeenranta

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Kuluneen kevään surullisimpia uutisia on ollut LEAF :n Auran tehtaan lopettamispäätös. Taas kerran työpaikat vähenevät alaltamme. LEAF on ollut meille fasulaisille osaltaan kotimainen kilpailija alalla, jossa kansainvälistyminen näkyy kaikkein raadollisimmin. Onkin syytä olla huolissaan koko makeisteollisuuden tulevaisuuden näkymistä Suomessa. Karkin ja pastillintekijät kun tuntuvat jäävän yleisessä keskustelussa vaille puoltajaa. Taannoisessa makeisverokeskustelussa tuntui ajoittain, että kotimaisen makeisteollisuuden merkitystä ei täysin mielletty; ikään kuin tällainen epäterveellinen ala joutaakin hävitä. Tämä tuli sanottuna vain hieman kärjistäen. Ikuisena ”chymoslaisena” ymmärrän omalta osaltani täysin sen tuskan, jonka satavuotisen teollisuusperinteen häviäminen aiheuttaa Aurassa ja koko Varsinais-Suomessa.

Kuten totesin, kansainvälinen kilpailu makeisteollisuudessa on raastavan kovaa. Vastassamme ovat eräät maailman suurimmat yritykset Nestlé,  Kraft,  Mars  jne. Tästä huolimatta meillä Lappeenrannassa valmistettuja karkkeja voi tänään löytää lähes kaikilta maailman lentokentiltä. Marianne-raita on tuttu näky kaikkialla. Makeisteollisuus on siis meillä vientiala, joka osaltaan myös luo myönteistä kuvaa Suomesta maailmalla. Me karkintekijät olemmekin täydellä syyllä ylpeitä ammattitaidostamme.

Suomi elää viennistä, sanotaan. On siis aivan tolkutonta, että valtiovalta vaikeuttaa meidän alan toimintaedellytyksiä omilla veroratkaisuillaan. Meidän tuleekin liittona olla aktiivisia ja ennalta tuomaan valtakunnan päättäjien tietoon makeisteollisuutemme ongelmat. Tämä koskee myös tutkimusta ja tuotekehittelyä. Maassamme on vuosien varrella tehty merkittävää tutkimustyötä esimerkiksi Ksylitolin osalta. Tämän tutkimuksen hedelmät vain ovat valuneet ulkomaisen teollisuuden käyttöön. Tämä ei voi olla miltään osin hyvää teollisuuspolitiikkaa.

Hyvät kokousedustajat

Makeisteollisuuden työolot ovat vuosien mittaan kokeneet suuria muutoksia. Ennen niin käsivaltainen tuotanto on voimakkaasti automatisoitunut. Toistotyön vähentyminen on vienyt työpaikkoja mutta toisaalta vähentänyt rasitusvammoja. Nykyaikaiset tuotantolinjat tuovat omia haasteita, tehostavat tuotantoa sekä kohentavat tuottavuutta. Valittaen on todettava että tämä kohentunut tuottavuus ei näy palkkatasossamme läheskään riittävästi.

Edustajatoverit!

Asia joka myös kaikkia makeistyöläisiä yhdistää on sokeripölyn aiheuttamat haitat hampaille. Tämä onkin meille merkittävä työsuojelullinen ongelma. Esitänkin että ilmainen hammashoito makeistyöläisille lisätään 2014 TES kierroksen keskeisten tavoitteiden joukkoon. Vaadin myös että tästä tavoitteesta sitten pidetään ”täysin hampain” kiinni loppuun asti!

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012

Sari Lindroos, Saarioinen, Sahalahti

Hyvä Puheenjohtaja, kokousedustajat

Kiire on jatkuvasti läsnä elämässämme ja työpaikoillamme. Meiltä elintarvikealan työntekijöiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän, vaaditaan ammattitaitoa, joustoa, paineensietokykyä, hyvää tulosta. Jos jokin asia menee yrityksessä pieleen, ovat työntekijät ne, jotka siitä joutuvat maksamaan.

Edellinen työehtosopimuskierros oli yksi osoitus siitä, että meitä elintarvikealan työntekijöitä ei arvosteta. Kunnon palkka kunnon työstä, tätähän me vaadimme. Jos työntekijä täyttää kaikki työnantajan määrittelemät vaatimukset. On kunnon työntekijä, hoitaa vastuualueensa hyvin, on osallisena tekemässä tulosta ja voittoa, useimmiten ei rutise eikä kiukuttele ja hoitaa vielä työyhteisössäkin oman roolinsa moitteettomasti, niin miten voi olla mahdollista, että työnantaja ei kuitenkaan anna meille kuin siivuja. Pieniä armopaloja siitä osuudesta mikä meille kuuluu?

Me työntekijät uraudumme helposti työpisteillämme. Teemme sen mitä meille annetaan tehtäväksi, emme mutkuta siitä, että työn määrää ja vaativuutta lisätään koko ajan, olemme hiljaa. Olemmeko me nöyrtyneet? Meidän elintarviketyöntekijöiden täytyisi muistaa, että me teemme ruokaa koko kansalle, ruokaa isolla ärrällä! Emmekö me osaa arvostaa omaa asemaamme ja tekemäämme työtä yhteiskunnassa?

Hyvät ystävät!

Meidän tekemämme työ on oikeasti arvokasta. Se työ pitäisi pystyä tekemään ilman hirvittävää kiirettä ja hosumista. Se, että me pakerramme tekemässä ruokaa suomalaisille ja maailmalle kahdeksan tuntia päivässä on sellainen asia, että sen pitäisi näkyä myös yhteiskunnassa, meitä tulisi arvostaa ammattilaisina entistä enemmän, eikö vain?

Hyvät kokousedustajat,

SEL:n tulee nostaa asemaamme tärkeänä yhteiskunnan osana entistä enemmän näkyviin. Kotimaisen ruuan valmistajat, eli meidät täytyy nostaa ruokakeskustelussa keskiöön. Jos kotimaista ruokaa arvostetaan, miten saamme arvostuksen tulevaisuudessa esille myös kotimaisen ruuan tekijöiden suuntaan? Siinä on haastetta liitolle tulevalle edustajakokouskaudelle.

Ruoka, syöminen ja sen tekeminen on muutakin kuin nälän karkotusta. Me työntekijät yhtenä ruokaketjun osana olemme osa suomalaista ruokakulttuuria. Meidän tulevaisuutemme avain on, että kuluttajat ymmärtävät ostopäätöksiä tehdessään sen, mistä ruoka on peräisin, kuka sen on tehnyt ja mahdollistanut sen ostamisen kaupan hyllyltä.

Ilman kotimaisen ruuan tekijöitä moni tässäkin maassa olisi hukassa. Kotimainen ruokateollisuuden kehittyminen vuosien varrella on mahdollistanut osaltaan suomalaisen yhteiskunnan menestystekijöitä. Kuinka paljon ihmisten työpanosta onkaan saatu siirrettyä kodin ulkopuolelle, kun elintarviketeollisuus on tarjonnut kiireisille isille ja äideille mahdollisuuden ostaa ruokaa esimerkiksi valmiina kaupasta. Meidän alan työntekijöiden tekemä työ mahdollistaa sen, että monet muut ehtivät tekemään työtä, koska ruokahuolto on jo hoidettu.

Hyvät edustajakokousedustajat,

Meidän tulee vaatia arvostusta omalle työllemme niin yhteiskunnalta kuin myös työnantajilta. Kunnon palkka hyvin hoidetusta kunnon työstä on ensimmäinen askel. Me emme saa jäädä muiden teollisuudenalojen jalkoihin, emme muodostua matalapalkka-alaksi ja alaksi, jossa emme edes itse ymmärrä antamamme panoksen merkitystä. Kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse? Meidän alan työntekijöiden tulee näkyä, kuulua, vaatia palkkaa, vaatia arvostusta! Jotta kansalaiset näkisivät myös meidät, tehtaan linjalla ruokaa tekevät työntekijät, tulee asenteiden muuttua. SEL:n tulee vaikuttaa mediaan, työnantajiin ja yhteiskuntaan niin, että myös meidät nähdään ja, että meitä ja ajatuksiamme kotimaisen elintarviketeollisuuden kehityksestä tulevaisuudessa kuunnellaan entistä enemmän.

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Esitän, että SEL:n toimintaohjelmassa vuosille 2012-2017 otetaan huomioon ja kirjataan, että SEL tulee seuraavalla toimintakaudellaan luomaan erilaisia toimintatapoja alan arvostuksen lisäämiseksi. Meidän täytyy aikaansaada entistä vahvempi ammatti-identiteetti koko ruuanvalmistusalalle. Toimenpiteitä voivat olla vaikkapa nimitys ”vuoden elintarviketyöntekijä”, tai mainoskampanjoita, tai tutkimuksia tai yhteistyötä työnantajien kanssa, sen saa tuleva liittohallitus päättää. Pääasia on kuitenkin se, että tätä asiaa ei saa painaa villasella.

Jos me olemme ylpeitä itse itsestämme, pystymme sen näyttämään myös muille ja liiton pitää olla tässä työssä mukana, vain tätä kautta arvostus koko alaa ja meitä kohtaan nousee, ehkäpä palkka myös sen mukana.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012

Mauno Lemettinen, Atria Nurmo

Puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat

Me elintarviketyöntekijät olemme jatkuvasti enemmän ja enemmän huolissamme työpaikkojemme tulevaisuudesta. Siitä, että jatkuva kaupan keskittyminen tuo paineita, alamme yritykset siirtävät tuotantoaan rajojen ulkopuolelle ja, täällä kotimaassa pienistä työpaikoista hankkiudutaan eroon, sekä muodostetaan yhä suurempia tuotantoyksiköitä.

Suomalaisen elintarviketeollisuuden ja myös lihanjalostusteollisuuden yksi suurimmista ongelmista on kuitenkin ruuan alkutuotannon tulevaisuus Suomessa. Alkutuotanto ja jalostava teollisuus kulkevat käsi kädessä ja me tehtaan linjoilla näemme lähes päivittäin, kuinka kotimaisen raaka-aineen saatavuus vaikeutuu yrityksissä koko ajan.

Kauppojen vahva liittoutuminen ja sanelupolitiikka hintoihin vie koko ajan suurilta lihataloilta mahdollisuuden vaikuttaa omiin tuottajahintoihinsa ja tuottajat vähenevät koko ajan. Esimerkiksi lihan tuotannon omavaraisuusaste on laskenut huimasti ja ulkomailta tuonti lisääntyy jatkuvasti.  Nyt voimaan astuneet lakimuutokset vaikeuttavat tilannetta entisestään. Kasvaneet vaatimukset esimerkiksi broileri- ja sianlihan tuotantotiloihin tulevat laskemaan omavaraisuusastetta aivan samoin, kuin miten kananmunille on jo käynyt. Kotimaisuusaste on tulee olemaan vaarassa.

Hyvät edustajakokousedustajat

Suomalaisen liha-alan tulevaisuuden näkymiin voidaan yhtenä pelottavana esimerkkinä ottaa pohjoismaista Tanska, jossa koko ala on todellisissa vaikeuksissa. Maassa on menetetty tuhansia liha-alan työpaikkoja viimeisten 10 vuoden aikana, kun teollisuus on siirtänyt tuotantoaan halvemman työvoiman maihin. Näistä halvemman työvoiman maista meidänkin kauppojen hyllyille tuodaan jatkuvasti enemmän ja enemmän tuontitavaraa. Lisäksi tuotteiden kotimaiseksi pesu on yleistynyt, yhä useammin tutun tuotemerkin takaa saattaa löytyä ulkomailla tuotettu tuote. Kotimainen elintarviketeollisuus lihateollisuus sen mukana ei ole enää niin itsestäänselvyys, kuin mitä se oli vielä hetki sitten. Saamme yhä useammin lukea lehdistä, kuinka suuret kotimaiset elintarvikefirmat liputtavat tuotteitaan ulos ja yritysten kansainvälistyminen koko elintarvikealalla tuo toimintaympäristöömme jatkuvasti uusia haasteita niin työympäristöön, työaikoihin kuin myös toimintatapoihin liittyen.

Ilman ruokaa ei ihminen pärjää ja tämä onkin alamme suurin vahvuus. Tulevaisuudessa onkin kyse vain siitä, kuka tarjoaa suomalaisille meidän ruokapöydistämme löytyvät tuotteet? Tarvitaanko meitä kotimaisen elintarvikkeen tekijöitä tulevaisuudessa, vai valuuko kehitys tässä globaalissa maailmassa siihen suuntaan, että yhä useammin ruoka tuodaan laivoilla, junilla ja lentokoneilla rajojemme ulkopuolelta, tuotetaanko se minkälaisissa oloissa, kuinka turvallista se on ja mihin tuonnin lisääntyminen johtaa, mitä se esimerkiksi tarkoittaa omalle ruokaturvallemme, ovat kysymyksiä, mihin joudumme varmasti tulevaisuudessa vastaamaan enenevissä määrin.

Hyvät edustajat,

Kotimainen ruoka ja kunnon työehdot ovat meille elinehto. Jotta kotimaisen raaka-aineen saatavuus turvataan, tulee myös viljelijöiden asema Suomessa taata. Yhteistyön muotoja kotimaisen maatalouden kanssa on kehitettävä. Esitänkin, että SEL tulee seuraavalla edustajakokouskaudella lisäämään yhteistyötä viljelyjärjestöjen kanssa kotimaassa alkutuotannon turvaamiseksi ja täten myös kotimaisen raaka-aineen saatavuuden varmistamiseksi, näin myös meidän elintarvikealan työpaikat voidaan turvata tässä muuttuvassa maailmassa.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Eija Ojanen, Vaasan Oy Kouvola

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ammattiyhdistysaktiivit!

Minä vaadin tasa-arvoa työelämään! Olen kyllästynyt hyssyttelyyn. Kyllästynyt siihen, että me naiset löydämme itsemme työpaikoilla aina alimmin palkatuista työtehtävistä. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu elintarvikealan työpaikoilla täysimääräisesti. Osasyy tähän on varmasti myös meissä naisissa itsessämme. Meidän tulisi löytää entistä enemmän rohkeutta vaatia rajojen poistamista esimerkiksi työtehtäviä jaettaessa. Meidän tulee nostaa itse itseämme ylöspäin työpaikoilla, avata suumme asemaamme koskevissa asioissa, vaikuttaa palkkaryhmittelyyn, vaatia tasa-arvoista kohtelua.

Hyvät kokousedustajien joukossa päätöksiä tekevät naiset,

Meidän tulee seistä yhteisessä rintamassa tämän epäkohdan korjaamiseksi! SEL on liittona ollut jo 90-luvulla nostamassa tasa-arvoa työpaikoilla sille kuuluvaan ja arvoiseensa asemaan. Tämä arvokas työ on kuitenkin viime vuosina ollut lamaannuksissa, painunut unholaan. Muuttunut työelämä, kiristyvine työtahteineen, epätyypillisten työsuhteiden valtakautena vaatii kuitenkin sitä, että tasa-arvo on nostettava uudelleen keskiöön liittomme toiminnassa. Tähtäys tulee olla siinä, että naisen euro on joskus miesten euron kanssa samassa arvossa. Emme voi tyytyä enää siihen, että luutuneet asenteet työelämässä jatkavat kulkuaan. Kukaan muu, kuin toinen nainen ei voi ymmärtää tilannettamme ja meidän tulee saada äänemme kuuluviin liiton päätöksenteossa ja tulevassa työehtosopimustoiminnassa entistä enemmän!

Kokousedustajat, nyt on aika toimia!

Meidän ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden on ajettava työpaikoilla entistä enemmän käyttöön johtamismalleja, joissa henkilöstö pääsee vaikuttamaan koulutuksen suunnitteluun ja panostuksiin. Työntekijöiden koulutus on yksi tasa-arvoisen työelämän peruspilareista. Suurin ongelma yhteiskunnassa on toimialojen jakautuminen sukupuolten mukaan ja myös alakohtaisesti erot eri työtehtävien välillä ovat suuria.

Yhdenvertaisuus siinä, että samasta työstä saadaan sama palkka, toteutuu jo monissa paikoissa, mutta työpaikkojen sisäiset erot esimerkiksi työnkuvissa ovat kuitenkin edelleen liian suuret. Naisvaltaiset alat ovat noin 20 prosenttia aina huonommin palkattuja ja tämän tilanteen korjaaminen vaatii koulutusta. Naiset eivät pääse etenemään ylempiin palkkaryhmiin yhtä helposti kuin miehet. Tästä syystä ammatillinen koulutus tulee saada jokaisen työntekijän oikeudeksi, osaaminen kasvaa ja vain näin saamme sukupuolten välisen palkkaerojen kuilun kurottua umpeen. Koulutus on avain työpaikkojen, työtehtävien ja palkkojen tasa-arvoistumiseen.

Hyvä edustajakokousväki

Esitän edustajakokoukselle, että se velvoittaa liiton nostamaan tasa-arvoasiat jälleen toimintansa keskiöön. Täten esitän, että SEL tulee seuraavan edustajakokouskauden aikana edistämään sitä, että jokaiseen alan työpaikkaan saadaan kunnollinen tasa-arvosuunnitelma ja, että sen toteutumista seurataan aktiivisesti ja, että tämän turvaamiseksi SEL:n liittohallitus tekee selkeän suunnitelman toiminnan eteenpäin viemiseksi. Lisäksi esitän, että meitä ammattiyhdistysliikkeen parissa toimivia työpaikkojen luottamushenkilöitä ja aktiiveja koulutetaan seuraamaan ja edistämään työpaikan ja naisten ja miesten välisen tasa-arvon kehittymistä.

Ja lopuksi hyvät naiset

Me olemme ammattitaitoisia, osaavia, ahkeria, ihania ihmisiä. Me käymme töissä epäsäännöllisinä työaikoina, hoidamme kotona ruuanlaiton, autamme lapset kouluun ja valvomme sairaspetien vieressä sekä pidämme puolisomme tyytyväisinä. Ilman meidän työpanostamme eivät kodit, tämä yhteiskunta eivätkä sen työpaikat eikä tämä ammattiliitto toimisi, vaatikaamme siis itse itsellemme lisää arvostusta!

Kiitos!

Puheenvuoro Toimintaohjelmaan 2012-2017

Lauri Lehtinen, Saarioinen Huittinen

Hyvä puheenjohtaja, edustajakokousedustajat

Ammattiosastot ovat liiton toiminnan ydin ja niiden tulisi toimia jäseniä alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti hyvin palvellen. Toiminta ammattiosastoissa saattaa kuitenkin välillä jäädä muutaman ihmisen harteille, varsinkin, kun liiton jäsenkehitys on ollut viime vuosina lähes negatiivista, ei myöskään uusien aktiivien saaminen mukaan ammattiosastojen toimintaan ole ollut helppoa. Tähän tarvittaisiin nyt ammattiosastoissa kättä pidempää ja neuvoa antavaa, miten saamme ammattiosastoista jälleen ammattiyhdistystoiminnan paikallisia keskuksia, koska jokaisella meistä on varmaan mielessään kuva niin sanotusti hyvin toimivasta ammattiosastosta. Osastosta, joka järjestää jäsenilleen koulutusta, vapaa-ajan tapahtumia, onnistuu luomaan paikallista näkyvyyttä elintarvikealalla työskenteleville, hoitaa hyvin paikallista vaikuttamista päättäjiin, on aktiivisesti yhteydessä liittoon ja liiton hallintoon sekä onnistuu kehittämään jäsentensä palkka ja työehtoja.

Hyvät kokousedustajat

Ilman toimivia ammattiosastoja ei ole liittoa. Me olemme liiton kivijalka ja meidän tulee myös vaatia liitolta entistä enemmän ja entistä parempaa palvelua. Ammattiosastoille kuuluva taloudellinen tuki jäsenmaksupalautusten muodossa ei pelkästään ole riittävää, vaan ammattiosastojen toimintaa tulee kehittää tulevalla edustajakokouskaudella entistä aktiivisemmin. Menneellä kaudella ammattiosastojen kehittämishankkeet ovat olleet positiivinen suuntaus, mutta ammattiosastojen toiminnan tukeminen lähtee myös keskustoimistotasolta.  Tulevaisuudessa, ammattiosastoja pitäisi perehdyttää itse enemmän järjestämään koulutuksia jäsenilleen ja luomaan esimerkiksi erilaisia koulutusväyliä nuorille jäsenille, työpaikkojen luottamustehtävissä toimiville jäsenille kuin myös sitten aivan ns. perusjäsenillekin.

Vaalien aikaan monet ammattiosastot saivat huomata, että osastojen jäsenrekisteritiedot olivat päin seiniä. Me ammattiosastot olemme luovuttaneet liitolle oikeuden pitää jäsenrekisteristämme huolta, miten on siis mahdollista, että sopimusaloja ja työpaikkoja on merkitty väärin ja, että liiton jäsenrekisterissä saattaa olla alalta poistuneita, tai jäsenmaksunsa maksamatta jättäneitä jäseniä useita?  Lisäksi liiton antamat tiedot ammattiosaston jäsenien määrästä on hankalan tien takana. Jäsenrekisterin pitäisi huolehtia siitä, että uudet jäsenet tulevat aina ammattiosaston tietoon ja, että jäsenrekisteriajot ammattiosastoon tulevat ajallaan. Näin ei kuluneella edustajakokouskaudella ole tapahtunut.

Hyvät kokousedustajat

Ammattiosastojen toiminta linkittyy vahvasti liiton perustoimintaan jonka päätehtävänä on huolehtia jäsenten edunvalvonnasta. Liiton järjestämät kurssit Kiljavalla ovat hyviä tapoja päivittää työpaikkojen luottamushenkilöiden tietoa ajankohtaisista työelämään liittyvistä muutoksista, laeista ja edunvalvontatoiminnasta työpaikoilla. Tämä mahdollisuus yhdessä oppimiseen pitää tulevaisuudessakin säilyttää. Tämän lisäksi liiton täytyy kuitenkin huomioida, että maailma muuttuu ja yhä useammin huomaamme, että viikon koulutus Kiljavalla saattaa olla potentiaalisella osallistujalle mahdoton, koska elämäntilanne, työn ja perheen yhdistäminen on jo muutenkin vaikeaa. Tässä olisi mahdollisuus liitolle ja ammattiosastoille tarttua toimeen, miksi emme voisi järjestää luottamusmies ja työsuojelukoulutuksia myös alueilla? Entäpä verkkokoulutusmahdollisuudet. Nykyaikana tietoliikenneyhteydet mahdollistavat vaikka mitä ja netin ja tietokoneen käyttäminen on yhä useammalle jäsenelle päivittäistä toimintaa. Miksei siis edunvalvontaa voisi oppia myös yhteisöllisesti verkossa?

Esitän edustajakokoukselle, että se velvoittaa SEL:n liittohallitusta tulevalla kaudella pohtimaan liiton ammattiosastojen tulevaisuutta ja luo yhteistyössä ammattiosastojen kanssa erilaisia osastojen toimintaa ja paikallista edunvalvontaa tukevia kehittämishankkeita.  Lisäksi esitän, että edustajakokous velvoittaa liittoa saattamaan pikaisesti jäsenrekisterin jäsentiedot kohdalleen ja, että ammattiosastojen pääsy omiin jäsentietoihinsa helpottuu.

Esitän myös, että liittoon luodaan jonkinlainen koulutus-strategia, jossa yhtenä mahdollisuutena nähdään alueelliset luottamushenkilökoulutukset ja verkko-opintomahdollisuudet sekä yhteistyö muiden ammattiliittojen kanssa koulutustilanteissa.

Kiitos!

Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Markku Tiainen, Järvi-Suomen Portti, Mikkeli, Liha-ala, Itä-Suomen vaalipiiri

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat kokousedustajat, kutsuvieraat ja henkilökunta

Olen liittynyt liiton jäseneksi vuonna 1981 ja ollut mukana aktiivisesti liiton eri toiminnoissa jo useita vuosia. Voisi siis sanoa, että tiedän mitä liitossa on tapahtunut ja osaan jollain lailla aavistella myös tulevaa. Olen huolissani siitä, että liitossa tuntuu aikaa menevän enemmän keskinäiseen kyräilyyn kuin liiton päätehtävän, eli jäsenten asioiden hoitoon. Olisikohan tässä yksi syy roimasti laskeneeseen äänestysprosenttiin?

Mielestäni nämä menneet liittovaalit olivat jälleen yksi osoitus siitä, että liitolla on vielä pitkä matka todelliseen edunvalvontaan ja jäsenten äänen kuulemiseen. Olen huolestuneena seurannut liiton toimintatapojen kehittymistä parina viime vuotena. Mitä lähemmäs liittovaalit tulevat, sitä enemmän näiden kahden ryhmän, demareiden ja vasemmistoliittolaisten keskinäinen valtataistelu tulee näkyväksi ja keinoja ei kaihdeta, taistelua jäsenten ”sieluista” käydään kursseilla, liiton tapahtumissa sekä muissa toiminnoissa. Välillä kentältä kuuluu jäsenten suulla mutinaa siitä, kuinka tätä peliä ei ymmärretä, miksei keskitytä ydintoimintoihin, edunvalvonnan kehittämiseen.

Hyvät kokousedustajat,

Tämä puheenvuoro ei ole puheenvuoro sen puolesta, että politiikka pitäisi saada pois ammattiyhdistysliikkeestä. Päinvastoin! Olen sitä mieltä, että politiikka on vaikuttamisen väline ja ammattiyhdistysliikkeen pitkäaikaisena toimijana olen myös jo aikoja sitten ymmärtänyt sen, että työväenliikkeen kahdella puolueella, demareilla ja vasemmistoliittolaisilla on molemmilla täysi oikeutus ammattiyhdistyksissä toimia, ovathan nämä puolueet niitä, jotka oikeasti yrittävät ajaa työntekijöiden etua myös Suomen lakeihin.  Esimerkkinä nyt edellinen hallituskausi, jolloin mekin työehtosopimuksiamme yritimme solmia ja kokoomus oli vetovastuussa, näkyikö silloin työelämän määrällisiä tai laadullisia parannuksia valtakunnallisesti? Toista on nyt ammattiyhdistysliikkeen näkövinkkelistä katsottuna, kun hallituksessa on työväenliikkeen edustajia, on syntynyt työurasopimusta, raamisopimusta, nuorten yhteiskuntatakuuta ja neuvotteluyhteydet Hakaniemen suunnasta ovat taas Arkadianmäelle paremmalla tolalla. Uskoisin, että jopa meillä elintarviketyöntekijöillä on nyt parempi sauma päästä vaikuttamaan valtakunnan politiikkaan omien asioidemme eteenpäinviemiseksi.

Hyvät ammattiyhdistystoverit!

Politiikka ammattiyhdistysliikkeessä on vaikuttamista, mutta vaikuttaminen ei saa nousta päähän. Enemmistön valta ei voi olla sanelua ja diktaattorimaista toimintaa. Valitettavasti viimeisimmällä edustajakokouskaudella näin vähemmistöryhmän asemasta katsottuna, se on juuri sitä ollut. Hyi Hyi!

Haluaisin muistuttaa hyvät edustajakokousedustajat, että meillä kaikilla täällä salissa ryhmästä riippumatta pitäisi olla sama päämäärä. Se, että haluamme parantaa elintarvikealalla työskentelevien työntekijöiden etua. Minä olen ylpeästi demari ja liiton demariryhmän toiminnassa mukana ja uskon, että ryhmän ajatukset ovat hyviä ja kuuntelemisen arvoisia liittyen liiton toimintaan. Samoin minä uskon, että tässä toisessa ryhmässä, edustaja vasemmistoliiton riveistä esimerkiksi Janne Nieminen, haluaa yhtä lailla parantaa työntekijöiden etua, siksi ihmettelenkin, miksi meidän liitossa yhteistyö tai edes kunnollinen keskusteluyhteys näiden ryhmien välillä ei toimi? Ei se voi kuulkaa pelkästään demariryhmästä johtua, pitäisi jokaisen tässäkin salissa katsoa peiliin!

Toverit!

Haluaisin muistuttaa, että jäsenten etua ei paranneta sillä, että toista ryhmää vedetään alta lipan koko ajan, työpaikkojen pääluottamusmiehiä laitetaan eriarvoiseen asemaan tuen, palvelun ja tiedonsaannin suhteen.

Onpa jopa keskustoimiston henkilökuntaa estetty käyttämästä ammattitaitoaan jäsenasioiden täysipainoisessa hoidossa. Tätä kutsutaan muissa SAK:laisissa liitoissa ja lainsäädännössä työpaikkakiusaamiseksi.

Hyvä johtaminen, ei tarkoita sitä, että hallinnon kokouksissa asiat on jo päätetty enemmistöryhmän kokouksissa etukäteen niin, että toista ryhmää käytetään lähinnä kumileimasimena. Tervetuloa 2010-luvulle, osallistuminen ja osallisuus, missä ovat nämä sanat meidän liiton toiminnassa?? Unohdettuko?

Hyvät kokousedustajat,

Jäsendemokratia on sitä, että jäsenten ääntä kuunnellaan. On jäsen sitten sitoutumaton, demari tai vassari tai jotain muuta. Kaikki mielipiteet ja ajatukset, ajetut asiat ovat elintarviketyöntekijöiden edunvalvonnan kannalta tärkeitä. Mielestäni olisikin hyvä, että SEL:n tuleva hallinto oikeasti pyrkisi yhteistoimintaan eri ryhmien välillä toisin, toimisi aivan eri lailla kuin menneellä kaudella.  Jos muissa ammattiliitoissa tähän pystytään paremmin, miksei meilläkin?

Aatteellisia eroja saa ja pitääkin olla, mutta ne erot eivät saa estää toimintaa jäsenten puolesta. Tämä koskee myös liiton henkilökuntaa, yhteiskuntasuhteiden hoitoa sekä liiton ryhmätoimintaa. Eikö olisi aika tunnustaa tosiasiat, se, että liitossa on oikeasti ryhmätoimintaa olemassa ja sen jälkeen lähteä miettimään ryhmien kanssa yhteistyössä, miten liiton toimintatapoja ja edunvalvontaa kehitetään sekä tuleviin työehtosopimuskierrokseen valmistaudutaan jäseniä parhaiten kuunnellen?

Kiitos!

SEL:n edustajakokous uurnavaalien ensimmäinen äänestyspäivä alkoi tänään. Työpaikoilla ja ammattiosastojen järjestämissä yleisissä vaalitilaisuuksissa on vielä jokaisella SEL:n äänioikeutetulla jäsenellä mahdollisuus äänestää valitsemaansa ehdokasta, jos postivaaleissa ei ääntään käyttänyt. Itse Vaaliliitto A Uudistavan Vaihtoehdon ehdokkaana, olen yrittänyt omassa vaalityössäni tuoda esille niitä erilaisia vaihtoehtoja, mitä minä ja koko ryhmämme ajavat liiton toimintaan.

Ennen postivaaleja julkaistussa Leipää!-lehdessämme, kerroin otsikolla ”SEL voisi raahautua ylös poteroistaan” niistä ongelmista, mitkä vaivaavat SEL:a, käyttäen esimerkkinä itse parhaiten tuntemaani leipomoalaa. Tästä kirjoituksesta olen saanut palautetta liiton enemmistöryhmän puolelta, mietin vain, että toimiiko vanha sananlasku ” Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” tähänkin?

Olemme omassa ryhmässämme viljelleet lausetta, totuuden kanssa pärjää aina. Me olemme valmiita vastaamaan sanoistamme, teoistamme ja kantamaan kortemme kekoon avoimemman, osallistavan ja jäsenten tahtoa kunnioittavan liiton eteen. SEL:n tes-politiikka on tietysti liiton yhteinen asia, mutta se ei saa poissulkea avointa, sisäistä ja rehellistä keskustelua. Milloin tätä keskustelua käytäisiin, ellei edustajakokousvaalien alla?

Ammattiliiton tehtävänä on ajaa jäsenten etuja. Meillä jäsenillä on näissä vaaleissa mahdollisuus päättää siitä, miten näitä etuja SEL:ssa ajetaan. Esimerkkinä nostan jälleen kerran leipomoalan sopimuspolitiikan ongelmat, päivätyön määrä alallamme lisääntyy ja tämä tarkoittaa jatkuvasti palkkakehityksen laskua. Mielestäni SEL:n täytyy lähteä rohkeasti kehittämään leipomoalan työehtosopimuksia, jotta leipomoalan palkat pysyvät mukana yleisessä kehityksessä. Tämä koskee myös muita sopimusaloja, jo tiedossa olevia ongelmia ei saa lakaista maton alle.

Kauppojen omat tuotemerkit uhkaavat kotimaista elintarviketeollisuutta ja tätä kautta alamme työpaikkoja. Ulkomailta tuleva työvoima toimii yhä useammin vuokratyöfirmojen kautta, jolloin ammattiliittojen tehtävä valvoa työehtojen noudattamista vaikeutuu. Elintarvikealan raskas työtahti ja pakkotahtisuus ovat omiaan rapauttamaan työntekijöiden terveyttä. Lähtökohta pitää olla, että myös kotimaisen ruuan tekijät voivat jäädä terveenä eläkkeelle. Ammattiosastojen toiminta täytyy saada jäseniä lähemmäksi, ei vain toiminnaksi, joka täyttää sääntöjen määrittämät pakolliset velvoitteet ja järjestää kerran vuodessa bussikuljetuksen liiton retkeilypäiville. Aktiivista alueellista edunvalvontaa täytyy pystyä kasvattamaan ammattiosastojen ja toimivan luottamusmiesverkoston kautta. Koko jäsenistömme yhteiskunnallista osaamista ja ymmärrystä työehdoista täytyy pystyä laajentamaan. SEL:n tulee ammentaa omaan toimintaansa ajatuksia entistä enemmän suoraan kentältä, jäsenäänestyksiä tulisi järjestää useammin, esimerkiksi työehtosopimusneuvotteluissa. Nämä ovat asioita, jotka eivät mielestäni nyt toteudu. Asioita, joihin täytyy saada muutos, jos haluamme, että SEL on vahva työntekijöiden edunvalvoja myös jatkossa.

Nämä edellä luetellut asiat ovat syitä, miksi minä ja 193 muuta henkilöä olemme ehdolla näissä vaaleissa. Me haluamme muutosta. Haluatko sinäkin? Nyt on aika vaikuttaa. Jos et siis vielä ole käyttänyt äänioikeuttasi, tee se nyt.

Simo Pynnönen

SEL:n liittovaltuuston 2. varapuheenjohtaja
pääluottamusmies, Vaasan Oy Jyväskyllä

Puhuttaessa liha-alasta Suomessa pitää aloittaa kansainvälistymisestä. Ulkomailta tuodaan Suomeen niin valmiita jalosteita kuin raaka-aineitakin. Myös suurimmat suomalaiset liha-alan yritykset ovat kansainvälisiä toimijoita. Neljän suurimman liha-alan yrityksen joukosta jo kolmella on tuotantoa myös muualla kuin maamme rajojen sisäpuolella. Tämän lisäksi ulkomaisen työvoiman osuus ja erityisesti ulkomaalaisten vuokratyöntekijöiden osuus on vuosi vuodelta kasvanut.

Kotimaisella lihateollisuudella ja alkutuotannolla on olemassa tietty kohtalon yhteys. Vaikea kuvitella, että toista olisi ilman toista. Tästä syystä onkin huolestuttavaa se kuinka paljon lihan tuotannon omavaraisuusaste on 90-luvulta tähän päivään laskenut. Naudan lihan osalta Suomessa tuotettu lihamäärä vastaa enää 83 prosenttisesti kulutusta. Ja vaikka sianlihan tuotanto ylittää vielä kotimaisen kulutuksen on nähtävissä, että siankin tuonti kasvaa. Ei pelkästään tanskalaisina joulukinkkuina vaan myös lihavalmisteiden raaka-aineena.

Yritysten kansainvälistyessä on Suomesta jo nyt siirretty liha-alan tuotantoa muualle. Keksihyllyiltä tuttu ilmiö siitä, kuinka suomalaisen tuotemerkin alla saattaa olla muualla tehty elintarvike, alkaa olla arkipäivää myös makkara-, eines- ja lihatiskeissä.

Tuloaan tekevät ja ovat jo tehneet ulkomailla tuotetut kauppojen omat merkit. Erään liha-alan yrityksen toimitusjohtaja sanoikin, että ”On käsittämätöntä, kuinka perinteinen osuustoiminta niin voimakkaasti yrittää kampittaa suomalaista elintarviketuotantoa”.

Elintarviketeollisuudessa juuri liha-alalla ovat ulkomaalaiset vuokratyöntekijät monella työmaalla arkea. Saksasta ja Itä-Euroopasta tulleita lihanleikkaajia ja teurastajia on virrannut Suomeen koko 2000-luvun. Sehän on selvä, että työntekijöiden kansallisuudella ei pidä olla merkitystä. Asiaan liittyvä ongelma onkin se, että tällä menettelyllä usein kierretään työehtosopimusta.

Epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen asettaa haasteita sille, kuinka saadaan liha-alan ihmisten ansiotaso turvattua. Kansainvälistymisen tuomat haasteet liitettynä yleisesti Suomen työmarkkinoilla lisääntyneisiin ongelmiin tarkoittavat sitä, ettei lihatyöläisten edunvalvonnassa päästä tulevaisuudessakaan helpolla.

Lauri Niskanen

Pääluottamusmies, Saarioinen Oy, Valkeakoski
SEL:n liittovaltuuston jäsen

Kirjoituksessa käytetyt tiedot löytyvät mm. osoitteesta www.ruokatieto.fi

Olen työskennellyt maidonjalostusalalla pitkään, ja vara- ja pääluottamusmiehen toimea hoitaneena muutaman kauden ajan, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että nykypäivän työelämä vaatii meiltä työntekijöiltä koko ajan enemmän. Uusia asioita pitää oppia, työn vaativuus lisääntyy koko ajan, kouluttautuakin täytyisi ja tämän lisäksi epäsäännölliset työvuorot luovat paineita elämään. Meitä kohtaan asetetaan paljon vaatimuksia, mutta näistä vaatimuksista vastineen saaminen työntekijälle on paljon vaikeampaa.

Tosiasia on se, että ainakin pääkaupunkiseudulla työstä saatu palkka ei aina tarkoita sitä, että se oikeasti riittäisi elämiseen. Asuminen, ruoka, liikkuminen ja harrastukset kallistuvat koko ajan. Kovasta työstä käteen jäävä raha on yllättävän pieni, ainakin niihin vaatimuksiin nähden mitä meille työntekijöille asetetaan.

Meijerikentässä on valitettavasti todistettavissa ilmiö, jossa työntekijän on vaikeaa päästä etenemään urallaan ja palkkakehityksessä siitäkin huolimatta, että oma osaaminen vuosien saatossa karttuu. Työehtosopimus antaa mahdollisuuden monityötaitoisuuslisän maksamiseen, mutta valitettavan usein tämä mahdollisuus jää vain tekstiksi tessiin, paikallisesti sopien monityötaitoisuuslisän aktiivisesta käytöstä ei monin paikoin ole päästy eteenpäin. Korkeimpien palkkaryhmien työt ovat karanneet toisille, kuten alemman toimihenkilön statuksen omaaville palkansaajaryhmille, ja ns. perusduunari voi jumittua vuosikausiksi samaan palkkaluokkaan ilman toivoakaan paremmasta. Omassa työpaikassani Pitäjänmäen Valiolakin työntekijöiden osaamista kyllä kartoitetaan, mutta siitä ei ainakaan vielä saa mitään extraa tilipussiin.

Erilaisissa palkkio/suoritejärjestelmissä on hyviäkin puolia, niillä toimeentuloon tarvittavaa kuukausittaista rahasummaa voi saada hilattua korkeammaksi. Mutta näihin kaikkiin ”kuormituslisiin” vaaditaan menestymistä milloin milläkin mittarilla, joista joskus saattaa oikeasti olla enemmän haittaa työntekijälle, kuin hyötyä. Lisäksi valitettavaa on, että kaikille henkilöstöryhmille edut eivät ole samat menestymisestä tai osaamisesta huolimatta. Porkkana ja keppi – linja on koettu ja nähty. Tasa-arvoinen palkkakehitys eri henkilöstöryhmien kesken täytyy turvata yrityksissä tulevaisuudessa entistä vahvemmin.  SEL:n täytyy ammattiliittona ottaa yhä jyrkempi kanta siihen, että kehittyessä työssään, työntekijän tulee saada mahdollisuus edetä entistä paremmin myös ns. korkeampien palkkaryhmien töihin. Muuten tulevaisuudessa maidonjalostusalalle on vaikeaa saada henkilöstöä, ei ketään osaavaa, motivoitunutta ja ahkeraa työntekijää voi kiittää työpanoksesta vain tessien minimityöehdoilla, eihän?

Raisa Ristimäki

pääluottamusmies, varastotyöntekijä
Valio Oy Pitäjänmäki

Meillä täällä Lapissa oli Ely-keskuksen mukaan viime kuussa 11 045 työtöntä.  Työttömien osuus työvoimasta oli Lapissa viime kuussa 13,1 prosenttia, kun koko maassa työttömyysaste oli 9,6 prosenttia. Täällä siis töitä ei ole ja ne, jotka löytävät ja saavat töitä tämän taantuman aikana, osaavat arvostaa omaa työpaikkaansa.

Olen itse sen ikäinen, että muistan hyvin 90-luvun lama-ajan ja sen, kun toinen vanhemmistani oli työtön ja toisen tuloilla (Rovaniemen Meijeri) elätettiin kuusi henkinen perhe, työpaikka toi turvaa vaikeana aikana. Elintarviketeollisuus on kuitenkin viime vuosina kokenut monia ikäviä asioita alueellamme. Näistä esimerkkeinä mm. Tornion panimon ja sitä kautta Lapin Kullan valmistuksen lakkauttaminen, sekä Rovaniemen Meijerin lopettaminen. Oma työpaikka näillä leveyspiireillä ei ole itsestäänselvyys, ja olemassa olevista työpaikoista ollaan kiitollisia.

Lapilla alueena on monia vahvuuksia ja siitä syystä mielestäni Lappi on pidettävä asuttuna ja elinvoimaisena. Elintarviketeollisuuden säilyvyyteen alueella voi SEL ammattiliittonakin vaikuttaa. Lapilla ei ole enää varaa menettää yhtään työpaikkaa elintarvikealalta.

Jokainen kuluttaja voi omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa lähellä tuotetun ruuan arvostukseen ja myös siihen, että niin kutsuttu hiilijalanjälki pienenee. Tätä SEL:n tulee jatkossa omassa toiminnassaankin korostaa entisestään, kotimaassa tuotettu ruoka ja sen positiiviset ympäristötekijät sekä ruuan valmistajat tulee saada näkyviksi. Jotta Lapissa tulevaisuudessakin saataisiin tuoretta ja edullista ruokaa on välttämätöntä, että yhteiskunnallisia päätöksiä tehdessä otetaan huomioon esimerkiksi kuljetusfirmojen säilyminen nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa. Elintarvikkeiden hintataso on jo nyt keskimääräistä korkeampi Lapissa kuin Uudellamaalla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla mm. pitkien kuljetusmatkojen takia. Lapin haastavat erityisolosuhteet, kuten pitkät välimatkat, kylmä ilmasto ja harva asutus asettavat tietenkin niin pientuottajille kuin elintarvikealan yrityksille erityisvaatimuksia. Näihin haasteisiin täytyy pystyä vastaamaan jatkuvalla yhteistyöllä, investoinneilla ja etsimällä edullisempia vaihtoehtoja. Kyllä lappilaisetkin tarvitsevat edullista, lähellä tuotettua ruokaa ja tämä täytyy pystyä takaamaan myös tulevaisuudessa.

Mielestäni SEL:n on jatkossa vaikutettava entistä vahvemmin elinkeinopolitiikkaan ja ottaa huomioon omassa toiminnassaan myös Lapin erityispiirteet ja kehittämistarpeet elintarviketeollisuuden näkökulmasta ja sitä kautta vaikuttaa alueen työpaikkojen säilymiseen. Täällä Pohjois-Suomessa työskentelevänä tuntuu aina väillä, että alueemme ja työpaikkamme unohtuvat suuria päätöksiä tehdessä. Toivonkin, että SEL liittona ottaisi tulevaisuudessa entistä vahvemman kannan Pohjois-Suomen alueen elintarviketeollisuuden turvaamisen puolesta ja lähtisi yhteistyössä etsimään keinoja, jolla kotimaassa ja lähellä tuotettu ruoka ovat jokaisen suomalaisen, myös lappilaisten oikeus.

Tuomo Herttua

työsuojeluvaltuutettu, pakkaaja
Polarica/Lapin Liha, Rovaniemi