Vieraskynät-arkisto

Olin hallinnon kokouspäivillä ja koulutuksessa Siikarannassa 25–27.11. Siellä päähuomio keskittyi tuleviin TES-neuvotteluihin. Harrastan tässä hiukan maailman parasta viisautta eli jälkiviisautta päivien anneista .Jotkut arvostelivat PAM:a kun he hinnoittelivat jo vuosi sitten kaupan sunnutaiaukiololle hinnan, minusta he tekivät aivan oikein kun tunnustivat tosiasiat ajoissa ja tekivät sopimuksen, jolla parannetaan työntekijöiden työehtoja. Tähän voi sanoa, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku hyvä, PAM!

Kokouksessa todettiin myös, että valtakunnallinen TES:n teko ei eroa suuremmin paikallisesta sopimisesta, niinhän se periaatteessa on. Joskus on kylläkin tehtävä asioita, mitkä eivät kaikkia miellytä. Itse olen niin joutunut tekemään, ja niin ovat minua edeltävätkin pääluottamusmiehet joutuneet tekemään ainakin täällä meillä Kotkassa. Toivoisi enemmän rohkeutta myös valtakunnallisiin sopimuksiin, sillä kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikille kumartaa yhtä aikaa, joillekin saattaa jäädä mustapekka käteen, mutta sille ei vain aina voi mitään. Minusta pitäisi katsoa edes joskus enemmän kokonaisuuden etua ja arvioda tulevaa ”mitä sitten jos ei tehdä mittään”, sillä Kesko ja Osuuskauppaväki kyllä pitävät huolta, että tavarat ovat hyllyssä heidän haluamallaan tavalla. Sanoo siihen sitten SEL tai ETL mitä tahansa.

Valtuuston kokouksessa nuoret miehet liha- ja leipomoalalta pitivät napakat puheenvuorot alojensa ongelmista ja esittelivät uusia linjauksia ja ajatuksia. Se oli hyvä, sillä rohkeutta tarvittaisiin näihin meidänkin sopimuksiin. Teollisuutta edustava valtuutettu totesi kokouksessa, että hänestä välillä tuntuu, ettei SEL:ssa ole muita kuin liha-alan ja leipomoiden ongelmia, vaikka on niitä ongelmia teollisuudessa ja meijereissäkin(esim:määräaikaisten kohtelu). Vai onko se niin, että se kuka huutaa koviten niin hänen äänensä kuuluu ja vaikuttaa eniten myös SEL:ssä? Kokouksessa mainittiin myös, että päätä ei saa työntää pensaaseen, kun tulevia työaikakysymyksiä ratkotaan. Minusta kyllä sitä päätä ei olla koskaan sieltä pesaasta edes pois otettu!

Vesa Enqvist

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto valmistautuu tulevaan työehtosopimuskierrokseen kovaa vauhtia. Kiljavan pääluottamusmesikokous pidettiin 23–24.10, jossa käytiin keskustelua
Kokouksen aikana tuli hyvin esille elintarvikealan muuttuva ympäristö ja sen aiheuttamat uhkakuvat.

Havaittavasti on selkeästi myös työnantajapuolen terävöityminen, sopimuksen päättymisen lähetessä ja uusien sopimuksenneuvottelujen aloittamista. Työantajapuoli on erilaisissa, epävirallisissa keskusteluissa tuonut esille muuttuvan ympäristön elintarviketeollisuudessa, kovin muutospaine tulee heidän mielestään kaupan suunnasta. Työantajien mielestä sunnuntaiaukiolo tuo paineita koko elintarvikeketjuun toimitusten, valmistuksen ja varastoinnin suhteen. Se millä lailla se näkyy tuotannossa, on vielä hämärän peitossa, eihän kauppojen laajennetusta sunnuntaiaukioilostakaan ole eduskunta vielä tehnyt päätöstä.

Kävi niin tai näin, sunnuntaiaukiolon laajennus tulee kohdistamaan erilaisia paineita myös elintarviketeollisuuden työaikoihin. Julkisuudessa käytävä keskustelu tehokkuuden ja kannattavuuden parantamisesta jättää taka-alalle työntekijän ja hänen sosiaalisen elämänsä merkityksen ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen haasteet. Tästä asiasta velloo keskustelu tällä hetkellä rautaruukin terästehtaalla Raahessa, siihen asiaan menemättä sen syvemmälle.

Elintarviketeollisuudessakin tehdään keskeytyvää ja keskeytymätöntä vuorotyötä, siellä törmää monesti työntekijöiden jaksamis-kysymyksiin. Keskeytyvää vuorotyötä tehtäessä on vuorojärjestelmät usein luotu alunalkaen vajaamiehitykselle, tavoitteena tehokas ja tasainen tuotanto. Tällainen ajattelu näkyy työvuorosuunnitelmissa, seurauksena on järjestelmiä, joissa saatetaan mennä yhden päivän vapaalla ja peräkkäiset vapaapäivät ovat yhä harvemmin mahdollisia. Työskentely viikkoja tällaisessa työvuorojärjestelmässä koituu erittäin raskaaksi työntekijälle. Työntekijän pitäisi pystyä palautumaan työn rasituksesta ja samanaikaisesti hoitamaan rästiin jääneet kotityöt yhden päivän vapaan aikana.
Vuorotyön rasittavuudesta ja pitkien vapaiden ja säännöllisten kierron vaikutuksesta työntekijän jaksamiseen vuorotyössä on saatavilla erittäin paljon tutkimustietoa mm. työsuojelupiireiltä.

Yhtenä tavoitteena pitäisi edelleen olla elintarviketeollisuuden työantajapuolellakin työntekijöiden jaksaminen, kaiken tehokkuus- ja kannattavuusajattelun lisäksi. Työnantajapuolen olisi ymmärrettävä, että työntekijöilläkin on muutakin elämää, kuin työ ja senkin vaatii osansa. Yhteiskuntakelpoisuus määritellään mitä enenevissä määrin työnteon kautta, mutta tämä kai se on yksi perusta koko kapitalistiselle yhteiskunnalle.

Kaikki muu, kuten niin sanotut pehmeät arvot, eivät merkitse mitään. Tämä on asia josta on puhuttu paljon, teot vain ovat jääneet vähäisiksi. Voidaanko työelämän ja muulla sosiaalisen elämän yhteensovittamiselle tehdä enemmän, tehokkuutta ja joutavuutta kadottamatta, työnilo kuitenkin säilyttämällä?

Ari Huuki

Palkkasihteeri, SEL ry

SEL valmistautuu seuraaviin työehtosopimus neuvotteluihin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin edellisen kerran vuonna 2007. Suomessa ja maailmalla vallitsee taloudellinen taantuma. Elintarviketeollisuus on toki päässyt ja varmasti tulee pääsemään helpommalla kuin muu kotimainen teollisuus. Ihmisten on syötävä ja ruuan kulutuskäyttäytyminen muuttuu hitaasti. Taantuman todelliset vaikutukset kulutuksen muutokseen ja sitä kautta elintarviketeollisuuteen tullaan todennäköisesti laajemmalti näkemään vasta ensi vuonna ja niitä ei varmastikaan pystytä kokonaisuudessaan käsittelemään vielä seuraavalla tes-kierroksella.

Menneillä Tes-kausilla elintarvikealan palkankorotukset on pitkälti sovittu yleiseen palkankorotustasoon. Tällä hetkellä on monella alalla sovittu varsin pienistä n. 0,5 % palkankorotuksista. Elintarviketeollisuuden liikevaihto on taantuman myötä laskenut huomattavasti vähemmän (jos olleenkaan) kuin muilla aloilla. Tästä voisi päätellä palkankorotusvaraa löytyvän yleistä tasoa enemmän.

Nyt käsillä olevissa neuvotteluissa palkankorotuksia ei todennäköisesti pystytä sopimaan vuotta pidemmäksi ajaksi. Sellaista talousgurua, joka pystyisi varmasti sanomaan minkälaisessa tilassa maan talous ja elintarvikeala vuoden kuluttua ovat, tuskin löytyy (tai johon kannattaisi luottaa). Vaihtoehtona on esitetty pitempää sopimusta, jossa on sovittu vuoden palkankorotuksista, mutta mahdollisuus irtisanoa sopimus jos lopuista korotuksista ei päästä sovintoon. Tässä tilanteessa on vuoden mittaiselle sopimukselle kuitenkin perusteita.

Elintarvikealalla tulee muutaman seuraavan vuoden aikana olemaan paljon muutospaineita. Voimakkain paine tulee kauppojen aukioloaikojen muutoksesta. Kauppa tulee todennäköisesti haluamaan muutoksia erityisesti sellaisten tuoretuotteiden, joilla on kova kysyntä ja nopea kierto, toimituspäiviin. Kauppojen omat varastot ovat liian pieniä. Kaikkia vaikutuksia on kuitenkin vaikea tässä vaiheessa hahmottaa.

Suuria vaikutuksia tulee tuomaan myös EU:n uusi broileri-direktiivi. Nykyisin broilerin tuotannossa on voitu tehdä tasaista tuotantoa ja tasoittaa kulutuspiikkejä pakasteesta otetulla lihalla. Tulevaisuudessa pakastettua broilerin lihaa ei enää saa myydä tuoreena. Tällä tulee varmasti olemaan vaikutusta broilerin teurastukseen ja leikkuuseen. Uhkana on lisääntyvä osa-aikatyö ja mahdollinen työnsiirto kolmannelle osapuolelle. Kysymyksiä herättää myös sovellettava työehtosopimus broilerituotannossa, tällä hetkellä tuotantoa tehdään niin lihan kuin teollisuudenkin työehtosopimuksen alla. Teollisuuden sopimuksen määräykset työaikojen ja palkkauksen suhteen eroavat lihan sopimuksesta.

Leipomoalalla ovat työnantajat lähteneet muuttamaan työaikoja siten, että työtä tehdään enemmän iltapäivisin ja vähemmän öisin. Tällä on ollut negatiivinen vaikutus alan palkkakehitykseen. Tes-kierroksen suurimpia tavoitteita tulee olemaan ratkaisujen hakeminen leipomon palkka- ja työaikakysymyksiin.

Pitkillä sopimuskausilla on usein saatu vakaa ja hyvä ansiokehitys ja merkittäviä tekstimuutoksia sopimuksiin. Tilanteissa, joissa alalla odotetaan suuria muutoksia, pitkä sopimuskausi saattaa olla surmanloukku. Tulevissa neuvotteluissa tultaneen saamaan ratkaisuja osaan suurimmista työ- ja palkkausasioista. Sellin tulee kuitenkin olla valmiina käymään uusia neuvotteluja hyvinkin pian, jos työnantajien toimet uhkaavat heikentää työntekijöiden asemaa ja työehtoja. Tämä riski tulee seuraavalla sopimus kaudella olemaan suurempi kuin pitkiin aikoihin.

Lauri Niskanen

Pääluottamusmies,Liha-Saarioinen Oy,Valkeakoski

Viime aikoina olemme saaneet tuta käsittämättömän vastuuntunnotonta toimintaa maamme johtavilta politiikoilta. Maan hallituksen esitys eläkeiän nostamisesta aikana, jolloin talous syöksyy kohti taantumaan, on täysin käsittämätöntä.

Tällainen toiminta maamme johtavilta poliitikoilta on osoitus siitä, miten he onnistuivat lietsomaan paniikkimielialaa maan kansalaisiin. Maamme päättäjät ja vastuuta kantavat hallituspuolueet aliarvioivat kansalaisten harkintakyvyn olemattomaksi yrittäessään käyttää hyväkseen taantumaa ja muotoillessaan eläkeiän nostoesitystä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan he paljastivat todellisen luonteensa puolueina ja sen, ketä he haluavat kyykyttään aina tilaisuuden tullen.
Eläkeiän nostoesityksen järjettömyyttä korostaa vielä se, että vastahan vuonna 2005 kolmikannassa tehtiin mittava eläkeremontti, jonka sisältö perustui nimenomaan porkkanoihin eikä keppiin. Vuoden 2005 eläkeratkaisuun sisältyi elinikäkerroin, joka väistämättä tarkoittaa sitä, että saavuttaakseen nykyisenlaisen 60 % työeläketason, tarkoittaa se automaattisesti pidempää työuraa.

Eläkeiän nostoaikeet aiheuttivat laajaa närkästystä. Tässä asiassa täytyy ylpeänä tunnustaa kuuluvansa ammattiyhdistysliikkeeseen, joka ponnekkaasti esitti oman näkemyksensä eläkeiän nostoesitykseen ja vaati sen pois vetämistä. Tämä osoittaa sen, että tarvitsemme edelleen etujärjestöjä ja joukkovoimaa joilla voidaan estää tällaiset mielettömyydet!

Elintarvikehygienia

Olemme saaneet kuulla tiedostusvälineistä elintarvikealan alkutuotannossa muhivasta kriisistä. Kriisi, jos sitä sellaiseksi voi nimittää, liittyy hygieniaan ja salmonellaan.
Kaikesta huolimatta vaikka asioita valvotaan ja testataan niin yritysten, kuin viranomaisten toimesta, ei koskaan voi olla 100 % varma ettei mitään sattuisi.

Mielestäni alalla jossa ollaan tekemisissä elintarvikkeiden kanssa, täytyy hygienia määräysten olla tiukkoja. Yritysten omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan on oltava tiukkaa ja pyrittävä aukottomaan toimintaan sekä estettävä mahdolliset hygieniariskit. Tähän on pyritty mutta kuitenkin näin pääsi käymään, salmonellabakteeri pääsi leviämään ympäri Suomea kananmunan- ja sianlihan tuotantotiloille asti. Onneksemme valvonta toimi tehokkaasti siltä osin, ettei salmonella päässyt leviämään kuluttajien ruokapöytiin.

Edellä mainittu tapaus osoittaa sen, millaisten riskien kanssa olemme päivittäin tekemisissä silloin, kun tuotanto keskittyy, yksiköt kasvavat ja elämme globaalissa maailmassa. Tämä herättää ajattelemaan miten pystymme reagoimaan ja estämään erilaisten epidemioiden leviämisen maailmassa, jossa esim. raaka-aineet liikkuvat maailman kolkasta toiseen?

Kysymyksiä herää myös työvoiman suhteen, kuinka yritykset varmistavat sen, että niin vakituinen kuin myös tilapäinen työvoima tiedostaa voimassaolevat hygieniamääräykset? Ja vielä noudattavat niitä niin, että elintarviketurvallisuus ei vaarannu tulevaisuudessa?

Ari Huuki

palkkasihteeri, SEL ry

Talous on kuralla ja elvytettävä on. Yllättävän pitkään meni ennen kuin tämäkin tajuttiin. Barack Obaman esikunta on onneksi kaivamassa keynesiläisen elvytyksen jälleen naftaliinista. Tähänastisella markkinafundamentalistien aikakaudella tämä on ollut punainen vaate.

Hedelmällistä on pohtia, miten elvytys pitää hoitaa. Tai olisi pitänyt. On kaksi vaihtoehtoa.

Nykyinen hallituksen malli, joka perustuu vero-optimismiin. Tuloveroalen toivotaan saavan talouteen niin paljon virtaa, että verokertymän lasku kokonaisuutena hidastuu. Historian valossa tämä optimismi on kuitenkin osoittautunut turhaksi. Ennusteet, jos niihin on uskomista, eivät lupaa hyvää. Esimerkiksi yhteisöveron tuottojen arvioidaan putoavan jopa 40 prosenttia ja tämä aiheuttaa suoraan satojen miljoonien loven kuntien kukkaroon, mikäli kompensaatiota ei tule.

Hallituksemme argumentaatiossa on muutamia perustavanlaatuisia virheitä. Nimittäin Suomi on avoin talous. Tämä tarkoittaa sitä, että haulikolla ammutulle veronkevennysrahalle olisi myös täsmällisempää käyttöä. Nyt rahasta valtava osa tulee menemään sukanvarteen, lainojen lyhennykseen ja tuontihyödykkeiden ostoon. Hyviä kohteita sinänsä, mutta ei ollenkaan tarkoituksenmukaisia, kun pitäisi elvyttää Suomen taloutta ja tässä hetkessä. Asetelma vain korostuu entisestään, kun kevennysrahaa kohdennetaan absoluuttisesti eniten suurituloisille. Mikäli tehtäisiin täsmäkevennys pienituloisille tai lisättäisi tulonsiirtoja esim. opiskelijoille, niin koko raha suuntautuisi varmasti kulutukseen.

Vaihtoehtona on elvytys, jossa kärkenä ovat julkiset investoinnit. Perusideana se, että korjataan nyt homekoulut kuntoon, kun kustannukset ovat alhaalla ja työvoimaa tarjolla. Toisena kärkenä näkisin satsaukset uuteen ympäristö- ja energiateknologiaan. Puhumme ns. viherkaulustyöpaikoista. Tämä kannattaa tehdä nyt, sillä tämä panos Suomen tulevaan vahvuuteen maksaa itsensä moninkertaisena takaisin, kun talous väistämättä lähtee uuteen nousuun. Valtion lisäbudjetissa näihin asioihin osoitetut ovat nimellisiä, mikäli tarkoituksena oli taloudellisen luottamuksen palautus.

Jatkossa Suomen kannalta olisi parasta edesauttaa EU-yhteistyötä ja kääntää eduksemme pienen taloutemme haavoittuvaisuus maailman myrskyissä. Viennin arvo Suomen BKT:sta on 45 prosenttia, josta EU-alueelle suuntautuu 60 prosenttia. Nyt ongelmana on ollut nimenomaan se, että suomalaisten vientiyritysten asiakkaat eivät ole saaneet rahoitusta. Suomen valtio yksistään on tällöin melko voimaton. Näin ollen finanssi- eli budjettipolitiikan yhteensovittaminen EU-alueella olisi todella hyödyllistä. Tällaisella koordinaatiolla saisimme vipua elvytykseen. Voisimme keskittyä pikkupolitikoinnin sijasta osaamisen kehittämiseen. Tässä jaan hallituksemme huolen protektionismin kasvusta EU-alueella taantuman aikana. Nyt todellakin puntaroidaan yhteisömme moraalia.

Joka tapauksessa finanssipolitiikan kanssa täytyy olla varovainen kahdesta syystä. Ensimmäinen liittyy muutamien EU-maiden holtittomiin velkataakkoihin. Italian valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 114 prosenttia, mutta Kreikka pistää vielä paremmaksi 128 prosentillaan.

Toiseksi koordinoitu finanssipolitiikka tarkoittaa myös koordinoitua budjettikuria. Homma läikkyy nimitäin pahasti yli, jos ylivelkaantuminen nostaa korkoja koko euroalueella ja yhteinen finanssipolitiikka vesittyy, kun korkojen nousu syrjäyttää investointeja. Emmehän voi nostaa itseämme henkseleistä?

EU on 494 miljoonan ihmisen muodostama maailman suurin talousalue, jossa valta on kansalla. Tämä on hyvä muistaa, sillä EU:lla on siten selkeästi lupa lyödä nyrkkiä pöytään kansainvälisissä neuvottelupöydissä, kun on jo kiire aloittaa vakava keskustelu rahoitusmarkkinoiden sääntelystä ja veroparatiisien kitkemisestä.

Kirjoittaja Niko Korte on 22-vuotias Turun savolainen ja kesällä 2009 pidettävien eurovaalien sosialidemokraattinen eurovaaliehdokas