Olen työskennellyt maidonjalostusalalla pitkään, ja vara- ja pääluottamusmiehen toimea hoitaneena muutaman kauden ajan, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että nykypäivän työelämä vaatii meiltä työntekijöiltä koko ajan enemmän. Uusia asioita pitää oppia, työn vaativuus lisääntyy koko ajan, kouluttautuakin täytyisi ja tämän lisäksi epäsäännölliset työvuorot luovat paineita elämään. Meitä kohtaan asetetaan paljon vaatimuksia, mutta näistä vaatimuksista vastineen saaminen työntekijälle on paljon vaikeampaa.

Tosiasia on se, että ainakin pääkaupunkiseudulla työstä saatu palkka ei aina tarkoita sitä, että se oikeasti riittäisi elämiseen. Asuminen, ruoka, liikkuminen ja harrastukset kallistuvat koko ajan. Kovasta työstä käteen jäävä raha on yllättävän pieni, ainakin niihin vaatimuksiin nähden mitä meille työntekijöille asetetaan.

Meijerikentässä on valitettavasti todistettavissa ilmiö, jossa työntekijän on vaikeaa päästä etenemään urallaan ja palkkakehityksessä siitäkin huolimatta, että oma osaaminen vuosien saatossa karttuu. Työehtosopimus antaa mahdollisuuden monityötaitoisuuslisän maksamiseen, mutta valitettavan usein tämä mahdollisuus jää vain tekstiksi tessiin, paikallisesti sopien monityötaitoisuuslisän aktiivisesta käytöstä ei monin paikoin ole päästy eteenpäin. Korkeimpien palkkaryhmien työt ovat karanneet toisille, kuten alemman toimihenkilön statuksen omaaville palkansaajaryhmille, ja ns. perusduunari voi jumittua vuosikausiksi samaan palkkaluokkaan ilman toivoakaan paremmasta. Omassa työpaikassani Pitäjänmäen Valiolakin työntekijöiden osaamista kyllä kartoitetaan, mutta siitä ei ainakaan vielä saa mitään extraa tilipussiin.

Erilaisissa palkkio/suoritejärjestelmissä on hyviäkin puolia, niillä toimeentuloon tarvittavaa kuukausittaista rahasummaa voi saada hilattua korkeammaksi. Mutta näihin kaikkiin ”kuormituslisiin” vaaditaan menestymistä milloin milläkin mittarilla, joista joskus saattaa oikeasti olla enemmän haittaa työntekijälle, kuin hyötyä. Lisäksi valitettavaa on, että kaikille henkilöstöryhmille edut eivät ole samat menestymisestä tai osaamisesta huolimatta. Porkkana ja keppi – linja on koettu ja nähty. Tasa-arvoinen palkkakehitys eri henkilöstöryhmien kesken täytyy turvata yrityksissä tulevaisuudessa entistä vahvemmin.  SEL:n täytyy ammattiliittona ottaa yhä jyrkempi kanta siihen, että kehittyessä työssään, työntekijän tulee saada mahdollisuus edetä entistä paremmin myös ns. korkeampien palkkaryhmien töihin. Muuten tulevaisuudessa maidonjalostusalalle on vaikeaa saada henkilöstöä, ei ketään osaavaa, motivoitunutta ja ahkeraa työntekijää voi kiittää työpanoksesta vain tessien minimityöehdoilla, eihän?

Raisa Ristimäki

pääluottamusmies, varastotyöntekijä
Valio Oy Pitäjänmäki