Mikä työ on arvokasta ja mikä on paskaa duunia? Mielestäni koko sanahirviö, pitäisi poistaa käytöstä!

Luin kauhulla viestiketjua eräältä keskustelupalstalta, jossa joku korkeasti kouluttautunut valitti, ettei saa töitä. En muista herran titteliä, kun itselleni ne eivät ole niin tärkeitä. Joka tapauksessa henkilö tuntui haluavan olla mieluummin ilman töitä, kuin mennä kaupan kassalle, jonne kaikki tumpelot ja kouluttamattomat pääsevät.
Sain vaivoin hillittyä itseni etten vastannut kirjoitukseen. Mielessäni ajattelin, että onkohan ihme, ettei kyseinen henkilö ollut saanut työpaikkaa, kun mielipiteet työstä ovat noin nyrjähtäneitä. Kielenkäyttö monilla keskustelijoilla oli todella ala- arvoista, ikään kuin ei puhuttaisi lainkaan ihmisestä työntekijänä, pelkästään arvottomista duuneista.

Itse pahoitin mieleni viitatussa keskusteluissa kaupan kassojen puolesta. Siellä sitä vasta tarvitaan hyvää paineensietokykyä ja nopeaa reagointia. Rankka työ ja kaiken lisäksi naisvaltainen matalapalkka-ala. Näitä aliarvostettuja duuneja on muitakin, kuten kaikki tylsät liukuhihnatyöt, siivoustyöt, tehdastyöt, vanhustenhoitotyöt, bussinkuljettajan työt ja yleensä kaikki, mistä saa pienenpää palkkaa. Kuitenkin monen ihmisen täytyy elättää itsensä ja perheensä näillä aloilla, jotka joidenkin mielestä eivät tarjoa edes kunnon töitä.

Nykyisin tuntuu olevan vallalla käsitys, että työn täytyy olla hauskaa, hyvin palkattua ja mahdollisimman kevyttä. Töihin mennään viihtymään, ei tekemään töitä.  Olemmeko luoneet yhteiskunnan, jossa vain menestyvät, korkeasti koulutetut henkilöt, ansaitsevat arvostusta? Toki on hienoa, jos tällaisen työpaikan ja arvostuksen saa, mutta totuus ei kaikkien osalta ole näin ruusuinen. Kuitenkin monet haluavat tulla omillaan toimeen, tekemällä työtä, millaista tahansa. He arvostavat työtään ja muiden alojen töitä.

Työpaikoilla voidaan luottamushenkilöiden kautta vaikuttaa työolosuhteisiin ja työssä jaksamiseen, sekä sitä kautta myös oman työn arvostukseen. Naisten asemaan työpaikoilla on edelleen syytä kiinnittää huomiota, sillä aika usein miehet pyrkivät ottamaan yliotteen ja valitsemaan mieleisensä työt hyvävelijärjestelmänsä turvin. Naisten ei pidä tähän kuitenkaan ehdoitta suostua, vaan on lupa vaatia tasa- arvoista kohtelua. Ammattiliittojen toiminnan turvaaminen korkean järjestäytymisasteen kautta on ainoa mahdollisuus saada työolosuhteisiin parannuksia ja palkat sellaisiksi, että niillä tulee toimeen ja kaikki rehellinen työ mielletään arvokkaaksi.