SEL:n hallitus ja valtuusto kokoontuivat viime viikon lopulla Siikarantaan päättämään liiton asioista. Muutama päivä piti itseni puhallella ja päätöksiä sulatella, ennen kuin päätin aloittaa asiasta avautumisen.

Meillä on hallinnon kokouksissa tämän kevään aikana ollut jo useaan otteeseen huomattavissa ns. pelin kovenemista, (lue mm. Lemettisen kirjoitus yhtenäinen SEL rakoilee) onko syynä lähestyvät liittovaalit vuonna 2012, mene ja tiedä, mutta jotakin tässä nyt on..

Itse luottamusmiehenä ja ay-aktiivina toimiessa sitä toivoisi, että lähtökohtana liiton edunvalvonnasta ja toiminnasta päätettäessä, olisi aina se yksittäisen jäsenen tilanne, että katsottaisiin niitä asioita jäsenen kannalta, mikä olisi parhain tapa asiat hoitaa. (Tätä muuten meidän ryhmä jäsenet yrittivät hallinnon kokouksissa tuoda esille useaan otteeseen)

Viime viikolla kokouksissa tehtiin sellaisia päätöksiä, mitä minun luottamusmiehenä, sellin jäsenenä ja hallinnon jäsenenä on vaikea niellä. Kyseisissä päätöksissä oli kyse liiton toimintaohjeiden päivittämisestä koskien liiton konserniyhteistyötä sekä alueellista toimintaa. Minun mielestäni papereissa ja uusissa ohjeistuksissa oli selkeä ryhmäpoliittinen viesti, älkää puuttuko, me (enemmistöryhmä) hoidamme. Vaikka liiton enemmistöryhmän mukaan näillä papereilla ei ole mitään tekemistä ryhmäpolitiikan kanssa tai edes vaikutusta asioiden käytännön hoitamiseen, ainakaan niin, että ne vaikeuttaisivat asioiden hoitoa.

Minun mielestäni tehdyillä päätöksillä pyritään entisestään viemään sopimus- ja neuvottelutoimintaan liittyviä asioita pois liiton keskeiseltä toimijalta: sopimusosastolta näissä asioissa. Onhan se kumma, jos sopimusosaston ihmiset eivät enää vastaa erimielisyysmuistioista, eivät pääse osallistumaan konserniyhteistyöhön, eivätkä välttämättä edes enää saa niistä tietoa?

Jos meillä on ennen tätä ollut sopimusosasto, joka on linjannut ja tehnyt päätöksiä, on meillä nyt uudessa tilanteessa seitsemän eri linjaa näissä asioissa. Nimittäin jokaisessa aluetoimistossa yksi ihminen, joka linjaa ja päättää ja tulkitsee. Kukaan ei missään vaiheessa päätöksenteko vaiheessa kyseenalaistanut alueella toimivien liiton henkilökuntaan kuuluvien ihmisten pätevyyttä, koska sitä varmasti löytyy mutta ongelma tässä on nyt se, että miten tässä käy jäsenelle, mistä hän saa sen viimeisen sanan, jos ei enää sopimusosastolta?

Ei varmasti ole myöskään jäsenten näkökulmasta järkevää laittaa liiton muutenkin vähenemässä olevia rahallisia resursseja siihen, että aina mennään oikeuteen asti asiat selvittämään? Koska siihenhän tämä päätös johtaa, meiltä puuttuu kohta sopimustoiminnasta linja kokonaan ja sitten niitä erimielisyyksiä joudutaan oikeusasteissa ratkomaan, etsimään tulkinta sitä kautta. Ihan vain siitä syystä, että enemmistöryhmä päätti nyt liittovaalien lähetessä sulkea kaikki ovet ja ikkunat jäsenten suuntaan vähemmistöryhmää edustavilta työntekijöiltä.

Ja tästä asiasta minä olen pettynyt. Kaikista tärkeintä yksittäisen jäsenen kannalta on se, että liiton edunvalvonta toimii, ja osaaminen niiden asioiden hoitoon ei todellakaan ole kiinni poliittisesti tunnustetusta väristä.

Edunvalvonnan yhtenä suurena työkaluna ovat työehtosopimukset ja nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että tässä tilanteessa ei enää tiedetä kuka tätä autoa ajaa vai ajetaanko kaikki mutta eri suuntiin?

Yhtenäisen liiton vahvuus on se, että tehtyjen päätöksien takana seistään yhdessä. Niitä mietitään yhdessä, valmistellaan yhdessä ja lopulta hyväksytään yhdessä. Tässä tilanteessa hypättiin suoraan hyväksymiseen, ilman kunnollista valmistelua tai edes mahdollisuutta asiaa pohtia sen syvemmin. Tällä hetkellä meidän liitossa päätöksiä tekee enemmistöryhmä ja 44 prosenttia jäsenistöstä jää huutelemaan autiometsään. 36 000 jäsenestä tuo 44 prosenttia on kuitenkin lähes 16 000 jäsentä, missä on heidän äänensä vaikutus liiton päätöksenteossa tällä hetkellä?

Simo Pynnönen

pääluottamusmies Vaasan Oy Jyväskylä

SEL:n liittovaltuuston 2. varapuheenjohtaja

simo.pynnonen(at-merkki)vaasan.com

p. 050 523 7767