Mielenkiinnolla olen seurannut täällä Hakaniementorin laidalla vellovaa keskustelua, jossa jälleen kerran puhutaan ammattiyhdistysliikkeen sisällä toimivan ryhmätoiminnan tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Miten nyt jokainen sen haluaakaan ajatella.

Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi kun on nyt ilmoittanut, että puoluepoliittinen ryhmätoiminta Rakennusliitossa päättyy ja samassa rytäkässä hän ilmoitti, että Rakennusliitto myös vetäytyy SAK:n ryhmätoiminnasta. Syyksi tähän on ilmoitettu Rakennusliitossa maaliskuussa järjestettävät liittovaalit, jolla valitaan jälleen seuraavaksi kaudeksi liiton hallinnon päättäjät. Näissä liittovaaleissa liiton demarit ja vasemmistoliittolaiset ovat päättäneet lähteä vaaleihin samalta listalta, ilman poliittisia tunnuksia.

Tämän irtautumisjulistukseen vastauksena taasen Uutispäivän Demarissa 3.1. julkaistiin juttu, missä kerrottiin, että siinä missä Rakennusliitto vetäytyy pois ryhmätoiminnasta, niin taasen demariaatetta kannattavat ammattiyhdistysaktiivit tiivistävät SAK:n kentässä rivejään. Ja että, demariryhmän toiminta Rakennusliitossakin olisi jatkumassa, vaikkei heillä siihen enää rahallisia resursseja ole annettukaan.

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Yhdet huutaa, että politiikka ei kuulu ammattiyhdistysliikkeeseen, vaan se jakaa porukkaa epätasa-arvoisesti, ja että puoluetunnukset eivät enää käy. Ja toiset taasen eivät tätä ymmärrä laisinkaan, vaan päinvastoin sanovat, että tervetuloa vain kaikki, lisää poliittisia tunnuksia ammattiyhdistysliikkeeseen. Onhan nimittäin arvioitukin, että tyypillisesti vasemmistovetoiseen sak:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen on tulossa seuraavien vuosien aikana vaaleihin ehdolle myös mm. vihreät, keskusta ja perussuomalaiset omilla listoillaan.

Eikö politiikassa kuitenkin ole perimmiltään kyse yhteisten asioiden hoidosta? Ja, että haetaan omille ajatuksille ja asioille kannatusta, jotta tämän kannatusvoiman avulla voidaan muuttaa olemassa olevia käytäntöjä? On täysin turhaa sanoa, että me olemme kaikki samaa porukkaa, koska aina tulee eteen tilanteita, joissa tulee esiin eri mielipiteet ja tätä kautta tulee aina muodostumaan erilaisia ryhmittymiä, eikö vain?

Puolueethan ovat muodostuneet juuri tämänkaltaisten asioiden ajamisen kautta. Toiset ovat sitä mieltä, että punainen paras, toiset ovat sitä mieltä, että sininen ja yhdet kannattavat vihreää. Tulee äänestys, punaiset saavat vihreät kannalleen ja voittavat, ja näin saavat ajamaansa asiaa eteenpäin, näinhän se kait yksinkertaistettuna menee?

Ihmiset taasen antaessaan äänensä tietylle ehdokkaalle, voivat äänestää ihmistä ihmisenä, mutta samalla tietävät jo puoluepoliittisista tunnuksista, mistä tämän ihmisen arvot toimintaan kantavat, ja suuret linjat, mitä ajetaan, eikö? Sitten äänestetään, se kuka saa eniten kannatusta tulee valtaan ja that’s it. Tämä on demokratiaa, eikö?

Ja niin kauan, kuin ei ole keksitty mitään muuta keinoa demokratian ylläpitämiseksi, kuin tällä hetkellä vallitseva puoluepolitiikka, niin ainakin minun mielestäni vaalit kuin vaalit, on poliittiset tunnukset ihan hyvä juttu. Miten muuten niitä asioita saadaan päätettyä, kun aina syntyy blokkeja, junttausta ja äänestyksiä? Ja jos nyt tulevissa Rakennusliiton vaaleissa onkin yhteislista, niin tuleehan sinne päättäviin elimiin valittujen keskuuteen ihan varmasti edelleen vasemmistoliittolaisia, jotka tiukan paikan tullessa löytävät toisensa ja demareita, joille käy ihan samalla lailla. Jotta asioita saadaan vietyä eteenpäin, täytyy kai jonkinlainen roti hommassa olla, eikä se tule kyllä siitä, että heitetään demokratia kuuseen.

Eikö meidän ammattiyhdistysliikkeen ihmisten täytyisi sen sijaan, että heikennetään demokratiaa, työskennellä sen vahvistamisen eteen? Kannustaa toimimaan yhteisten asioiden eteen ja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun, puoluepoliittisista tunnuksista huolimatta? Koska eihän politiikassa ole mitään väärää, se on sitä yhteisten asioiden hoitamista.

Minna Räsänen

toimitussihteeri, SEL ry

ps. Tässä kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat ihan kirjoittajan omia, eivätkä ne edusta minkään maan, puolueen tai työnantajan, liiton tai minkään muunkaan puulaakin kantaa.