Ruuan hinta nousee, missä syy?
Tiedättehän sähkön kuluttajahinnan logiikan; Jos sataa liian vähän, sähkön hinta nousee ja toisaalta, jos sataa liikaa hinta nousee. Tuonkaltainen osin koiranleukojen irvailu nousee mieleen, kun seuraa viime aikojen ennusteita ruuan hintojen nousupaineista.
Ruuan hinta on nyt kalliimpaa parin vuoteen ja kehityksen arvellaan vielä kiihtyvän vuodenvaihteen jälkeen. Muutamia vuosia sitten taiteltiin peistä ruuan arvonlisäverosta. Kyynikot totesivat tuolloin, että mahdollinen kuluttajahintojen aleneminen jää korkeintaan väliaikaiseksi ja kauppa korjaisi rahat omaan taskuunsa. Näinkö kävi? Nyt ei tästä, ainakaan pelkästään, ole kysymys. Ruokamarkkinoista vain on tullut entistä kiinteämpi osa maailmankauppaa kaikkine siihen liittyvine tekijöineen. Yksinkertaistettuna ruuasta on muodostunut raaka-aine muiden joukossa. Olemme tottuneet siihen, että säätilojen vaihtelu vaikuttaa esimerkiksi viljan hintaan. Katovuodet ja kuivuus ovat aina nostaneet hintoja. Viime kesä oli poikkeuksellisen kuiva. Esimerkiksi Venäjällä sato jäi huonoksi ja tämä heijastui välittömästi viljan maailmanmarkkinahintoihin.
Uutena piirteenä kuvaan on astunut voimakas markkinaspekulaatio ja ruualla keinottelu. Erityisesti viljan hintaa puskevat ylöspäin rahoitusmarkkinoiden uudet instrumentit, esimerkiksi niin sanotut viljafutuurit. Viljaa myydään siinä kuin kultaa tai öljyä, ostetaan halvalla ja pyritään myymään mahdollisen kovaan hintaan myöhemmin. Tätä peliä käyvät monet tahot. Valtiot käyttävät myös ruokaa enenevässä määrin poliittisen aseena ja osallistuvat omalta osaltaan myös spekulaatioon.
YK on tutkinut asiaa ja todennut, että keinottelu on merkittävästi nostanut maailmanmarkkinahintoja. Lähes absurdia on, että tähän keinotteluun osallistuvat myös eri maiden eläkerahastot siinä missä ahneet sijoittajatkin. Rikkaiden maiden eläkeläisten etujen varmentaminen tarkoittaa tässä tapauksessa nälkää näkeviä lapsia alikehittyneissä osissa maapalloa.
Selvää on, että muutaman prosentin korotukset ruuan hinnassa ei heilauta pitkälle kehittyneitä yhteiskuntia. Sen sijaan kehitysmaissa seuraukset ovat arvaamattomat.
Ruuan tuotantoon istuu erityisen huonosti sen kaltainen markkinaliberalismi jonka on annettu viime vuodet jyllätä koko maailmantaloudessa. Kestävä kehitys edellyttää kaupan rakenteisiin puuttumista ja vastuullisia poliittisia päätöksiä.
Henri Lindholm
Liittosihteeri, SEL ry