Vuosi on jälleen vierähtänyt ja uuden vuoden odotukset ovat käsillä. Tapana on vuoden vaihtuessa arvioida mennyttä vuotta ja luoda katsausta tulevaan vuoteen. Täältä ruohonjuuritasoltakin voi arvioita tehdä ja valottaa näkemystä, miten asiat ovat luottamusmiehen silmin toteutuneet.

Ay-liikkeen kannalta mennyttä vuotta voi olosuhteisiin nähden kuvata kohtuulliseksi. Viime syksynä Keskusjärjestöjen ja EK:n neuvottelema ja liittojen kattavasti hyväksymä raamisopimus oli hyvä ratkaisu. Raamisopimuksen sisältöä on laajasti kiitelty ja kyllä siitä lukuisia elementtejä löytyy varsinkin tekstipuolelta, joihin voi olla tyytyväinen. Palkankorotusten tasoa on kritisoitu, mutta eri tutkimuslaitosten mukaan sopimuskaudella päästäisiin lievään reaaliansioiden nousuun, joka kuitenkin on tärkein asia palkansaajille. Tulevaisuutta ajatellen, jossa uhkakuvat ainakin talouden kannalta Suomessakin ovat todellista megaluokkaa, tuo raamisopimus työmarkkinoille vakautta, ennustettavuutta ja työrauhaa, kun palkat ja työehdot on sovittuna kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Ay-liikkeen kannalta todella positiivinen asia oli, että työnantajat palasivat yhteiseen pöytään keskusjärjestöjen kanssa tekemään sopimusta. Itsekkin vahvana tupon kannattajana näen merkkejä keskitettyjen ratkaisujen paluusta, vaikka työnantajien kanta tupoihin on ollut erittäin nihkeä. Merkille pantavaa raamisopimuksen syntymisessä oli maan hallituksen ja varsinkin työministeri Lauri Ihalaisen aktiivinen panos.

Tulevan vuoden odotukset ay-liikkeen kannalta näen haasteellisena. Valtion budjetin alijäämä ja velanotto vaatii hallitukselta korjausliikettä ja pelättävissä on, että palkansaajien kukkarolla käydään. Työurien pidentäminen odottaa myös tälle vuodelle ratkaisua. Tärkeää olisi, että raamisopimuksen yhteydessä syntynyt kolmikantainen yhteistyö voisi jatkua tulevan vuoden haasteita ratkottaessa.

SEL:n pitkä sopimus ei tyydytä jäsenistöä

Oman liittomme mennyttä vuotta tessin kannalta voi luonnehtia heikoksi. Pitkä sopimus, joka lakkokeväänä hyväksyttiin, ei ainakaan palkankorotusten muodossa tyydytä jäsenistöä. Viime vuoden palkankorotus 1.5 % ei paljoa lämmitä, kun inflaatio laukkaa 3,5 – 4 %:n pinnassa. Tällä hetkellä kysellään kovasti tuleeko meille raamiratkaisussa sovittu 150 euron kertaerää. Raamiratkaisussa olevat liitot saavat tämän erän palkkoihinsa vuoden alusta. Liittomme ei hyväksynyt raamiratkaisua, joten on hyvin epätodennäköistä kertäerän tuleminen myös meidän palkkoihin. SAK:n liitoista näyttää raamisopimuksen hylänneen ainoastaan Rakennusliitto ja SEL, vaikuttaakohan näiden liittojen perässäoleva puoluetunnus jotenkin asiaan, vaikkakin molemmat liitot yrittävät pyristellä irti puoluepolitiikasta , mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee.

Tulevan vuoden suuri asia liitossamme on keväällä käytävät edustajakokousvaalit, jossa ratkaistaan ketkä päättävät liiton suunnasta tulevalla viisivuotiskaudella. Liiton jäsenten on tarkkaan harkittava nauttiiko nykyinen vasemmistoliittoa kannattava enemmistöryhmä jäsentensä luottamusta. Erittäin tärkeää on arvioida miten on onnistuttu liiton tärkeimmässä tehtävässä työehtosopimusneuvotteluissa. Olen seurannut pitkään liiton harjoittamaa tes-”politiikkaa ” ja kyllä täytyy todeta, että vii-
meisen tes-kierroksen kiemuroitten jälkeen enemmistöryhmän eväät on totaalisesti syöty. Miten muutoin on selitettävissä valtuuston päätöstä, jossa puheenjohtaja Kuntosen oma ryhmä lähes yksimielisesti käveli puheenjohtajansa suosittaman neljännen sovintoesityksen yli?  Lopulta liiton vähemmistöryhmä pelasti Kuntosen ja liiton arvovallan ottamalla vastuun ratkaisun hyväksymisestä.

Uutta suuntaa on tulevissa vaaleissa haettava ja varsinkin tyoehtosopimusten teossa pitää kurssia muuttaa. Vanha kaava, jossa asetetaan tes-neuvotteluihin erittäin kovat vaatimukset, sen jälkeen annetaan jäsenistölle lakkokoulutusta ja neuvottelujen alettua ollaan niin jumissa, että joudutaan sovittelijan puheille, on kyllä aikansa elänyt. Tällä mallilla joudutaan tekemään pitkiä sopimuksia, että jotain kovista vaatimuksista saataisiin läpi. Irvokkainta tässä touhussa on se, että enemmistöryhmän kovasti mainostamassa itsenäisessä SEL:ssa , muut liitot päättää meidän palkoista, kuten tälläkin sopimuskaudella tapahtuu. Kyllä meidänkin liittona on vihdoinkin noustava 70 – 80-luvun taisteluhaudoista nykypäivään ja haettava uutta mallia ja kulttuuria tes-neuvotteluihin.

Jäsenistöllä on avaimet käsissään tulevissa vaaleissa, halutaanko todellista muutosta liiton toimintatapoihin ja äänestetään uudistava vaihtoehto johtamaan liittoa.

 Hannu Mäntylä

pääluottamusmies

Atria / Kauhajoki