Monet pienten lasten vanhemmat – tai iäkkäiden omaisten omaishoitajat, törmäävät alituiseen tilanteeseen, jossa työelämän rakenteet tekevät perheen ja työnteon yhdistämisestä vaikeaa. Vaikka työ on yhä useammin vuorotyötä, toimivat yhteiskunnan palvelut perinteisen kahdeksasta neljään mallin mukaan. Ja vaikka sairas lapsi odottaa noutoa päiväkodissa, ei vanhempi pääse häntä välttämättä heti noutamaan.

Kukaan ei tietenkään halua ulkoistaa lasten kasvatusvastuuta yhteiskunnalle. Siksi olisikin tärkeää, että työssäkäynnin ja perheen yhdistäminen onnistuisi. Lapsille tulisi olla tarjolla osa-aikaista päivähoitoa, jonka voisi yhdistää lyhyempään työpäivään ja osittaiseen kotihoidontukeen. Kun päivähoitomaksuja samalla korjattaisiin perustumaan paremmin todelliseen käyttöön, tarvitsisi entistä harvemman äidin tai isän tehdä yksiviivainen valinta kodin ja työn välillä.

Vuorotyö tuo oman lisänsä kokonaisuuteen. Elintarvikealalla, esimerkiksi omalla alallani maidonjalostuksessa törmään usein tilanteisiin, jossa sairastuva taapero aiheuttaa väsymyksen kierteen. Mikäli molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä, jää jommaltakummalta vanhemmalta, useimmin äidiltä, kunnollinen lepo kokonaan saamatta.  Esimerkiksi tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä ja perheessä on alle kouluikäisiä lapsia, voi äiti tai isä joutua ensin valvomaan lapsen kanssa koko yön, mennä sen jälkeen töihin, toinen vanhempi olla kotona kipeän lapsen kanssa päivän, ja mennä illaksi töihin. Tällöin kummallakaan vanhemmista ei ole mahdollisuuksia kunnolliseen lepoon.  Tämänkaltaisia tilanteita työehtosopimuksemme tällä hetkellä aiheuttavat.

Väsymys on riski myös työssä. Vireystilan ollessa alhainen, kasvaa virheiden ja työtapaturmien todennäköisyys. Siksi tulisikin pohtia malleja, jossa vanhempien kotona tapahtuva sairaan lapsen hoito voisi olla helpompaa. Tässä olisi eräs konkreettinen tavoite tuleviin sopimusneuvotteluihin.

Joustavammasta perheen ja työn yhteensovittamisesta hyötyisivät kaikki. Perheiden hyvinvointi lisääntyisi, työssä jaksaminen paranisi eikä työtään ja sen tuomaa yhteistä hyvää, työyhteisöä ja ammatillista kehittymistä, tarvitsisi jättää taka-alalle. Tehtävää riittää ja kehittämistä tarvitaan niin TES- neuvotteluissa kuin lainsäädännössä.

Eija Mäkelä

pääluottamusmies, Juustoportti, Jalasjärvi