Suomessa on aika kääntää työelämän kehittämisessä kokonaan uusi lehti. Viimeisten vuosien aikana hallitus on tehnyt tavallisen ihmisen kannalta monia ikäviä ratkaisuja. On pidennetty työaikaa, leikattu lomarahoja ja heikennetty työttömien asemaa. Irtisanomisen helpottamistakin ajettiin niin, että ihmisten piti lähteä kaduille osoittamaan mieltään. Hallitus käytti keppiä ahkerasti, vaikka oikeasti työelämää tulisi kehittää yhdessä ja kaikkia kuunnellen. Porkkanaakin tarvittaisiin.

Suomen tulevaisuuden kannalta työllisyysasteen nouseminen on ratkaisevaa. Siksi tarvitsemme uusia keinoja, jotta yhä useammalla suomalaisella on mahdollisuus päästä osalliseksi työstä omien mahdollisuuksiensa mukaisesti. Näiden työllistymistä edistävien keinojen on oltava kannustavia, ei työntekijöitä rankaisevia kuten viime vuosina.
Meidän tulee huolehtia, että pidämme kiinni työmarkkinoista, joissa kunnioitetaan yhteisiä sääntöjä. Työehtosopimusten kehittäminen työntekijöiden ja työnantajien yhteistyössä on avainasemassa – toimivat ja ennustettavat työmarkkinat ovat niin työnantajien kuin työntekijöiden etu. Heikommassa asemassa olevia on suojeltava ja samalla taattava yrityksille reilu toimintaympäristö. Ei ole yhdenkään yrityksen etu, jos joukossa on työehtoja polkevia yrityksiä – siinä kilpailussa ei kukaan selviä.

Tarvitaan myös koulutuksen kunnianpalautus. Monien yritysten kehityksen tulppana on jo nyt osaavien ammattilaisten saatavuus. Meidän tulee olla maailman osaavin kansakunta. Se on pienen maan ainoa keino pärjätä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Tämä onnistuu, kun takaamme jokaiselle nuorelle vähintään 2-asteen koulutuksen ja mahdollistamme aikuisille läpi työuran kestävän kouluttautumisen esimerkiksi henkilökohtaisella osaamistilillä, jota voi tarpeen mukaan käyttää.

Lisäksi meidän tulee vihdoin huomioida paremmin ne sadattuhannet yksinyrittäjät ja pätkätyöläiset, jotka nykyisen ovat olleet työmarkkinoiden väliinputoajia. Parannetaan yksinyrittäjien sosiaaliturvaan, joka rohkaisee ja kannustaa yrittämään ja edistetään heidän mahdollisuuttaan palkata työntekijä. Esimerkiksi oppisopimuksella monen työuraansa etsivän ja yksinyrittäjän tiet voisivat kohdata molempia kannustavalla tavalla. Ja taataan myös pätkätyölaisille oikeus lomaan, kunnon eläkekertymään ja reiluihin työehtoihin, joilla voi elättää oman perheensä.

Työelämän muutosta voidaan ohjata siten, että muutos hyödyttää kaikkia. Avainasemassa on kaikkien osapuolien rakentava yhteistyö. Sen yhteistyön varassa suomalaista hyvinvointivaltiota on rakennettu maailmalla kadehdituksi. Ei anneta sen murentua, vaan käännetään muutos Suomen ja suomalaisten kannalta mahdollisuudeksi. Kuunnellaan ja arvostetaan toinen toisiamme, nostetaan ihminen keskiöön – ja lisätään porkkanaa. Näillä eväillä onnistumme!