Nykypäivänä monilla työpaikoilla puhutaan entistä enemmän kiusaamisesta ja epäasiallisesta käyttäytymisestä ja kohtelusta. Onko meistä entisistä mukiinmenevistä työtovereista tullut nykymaailman työpaikkakiusaajia? Onko tämä trendiä vai raakaa todellisuutta?

Onko minusta entisestä hersyvän huumorin heittäjästä tullut ”jöröjukan” tapainen työtovereiden fyysistä ulkomuotoa, työskentelytapoja ja työn osaamista arvosteleva työpaikkakiusaaja?

Työelämän vaatimukset ja kiireinen työtahti saa ihmiset stressaantumaan helposti, mutta silti meidän tulisi muistaa, että työympäristömme muodostuu sellaiseksi, miksi me sen itse luomme. Yhteisen hyvän eteen kannattaa tehdä töitä. Ei työtoverin huomioonottaminen ja asiallinen käyttäytyminen vaadi suuria voimavaroja. Se ei tarvitse muuta kuin, että noudattaa normaaleja käytöstapoja, ja niitähän meiltä kaikilta löytyy.

Työyhteisöistä löytyy lähes aina eri uskonnon ja erilaisen kulttuurin omaavia henkilöitä, erinäköisiä, kokoisia ja eri tavoin ajattelevia yksilöitä. Tästä syystä avoimuus ja toiset huomioonottaminen pitäisikin ottaa entistä enemmän huomioon omassa lähipiirissä työpaikalla. Ei syrjiminen ja eristäminen kuulu nykymaailman työyhteisöön. Työpaikkakiusaamiseen ja epäasialliseen kohteluun tulee puuttua heti, eikä sitä saa sallia missään muodossa. Jokaisen meidän tulee itse kantaa vastuumme siitä, että työpaikalla voidaan hyvin niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Epäkohtiin pitää puuttua, koska muuten ei voi saada muutoksia aikaan.

Meidän kaikkien elintarvikealalla työskentelevien tulee arvostaa itse työtämme, työkaveriamme ja sitä kautta näyttää myös työpaikkojemme ulkopuolelle, että kotimaisen ruuan tekijät ovat osaavaa ja toiset huomioonottavaa väkeä ja näin myös koko työyhteisön hyvinvointi kasvaa.

Kirsti Lannermaa

lihantarkastaja
HK Ruokatalo Forssa