Tässä kirjoituksessa käsittelen työpaikkakiusaamista. Ajattelin kertoa omakohtaisen tarinan työpaikkakiusaamisesta ja siihen puuttumisesta toivoen, että se kannustaisi työyhteisössä työskenteleviä työntekijöitä puuttumaan asiaan.

Työ on usein hektistä ja yksitoikkoista suorittamista liukuhihnamaisesti, ja tämä asettaa työyhteisön henkiset ja fyysiset voimavarat koetukselle. Fyysinen työ kuormittaa ja siitä seuraa usein jaksamisongelmia. Fyysisen kuormituksen huomaaminen on helpompaa ja usein työnantajakin pyrkii erilaisilla kuntouttavilla toimenpiteillä sitä korjaamaan. Henkisen puolen toimintakyky jää helposti vähemmälle huomiolle.  Tästä saattaa seurata, että työntekijän työskennellessään omalla paikallaan, ja tehdessä työlle asetetut vaatimukset, tulee työstä yksitoikkoista suorittamista. Tälle suorittamisella haetaan apua usein työpaikanhuumorista – joka ei ole paha asia, jos se ei kohdistu ja toteudu kenenkään toisen kustannuksella.

Työskentelin aikaisemmin noin 100 hengen työporukassa, jossa tapahtui seuraavanlainen tilanne. Työpaikallani oli miespuolinen työntekijä joka oli pitkään elänyt yksin. Onnellisten tapahtumien myötä hän kohtasi toista sukupuolta olevan henkilön johon ensin ihastui, ja myöhemmin tulisesti rakastui. Asian kiirittyä työporukan tietoon alkoi heidän mielestään harmiton leikinlasku, joka tarkoitti, että aina kun tämä onnellinen mies tuli työmaalle, olivat uteliaat työkaverit kyselemässä miten yö oli mennyt. Voitte kuvitella, että siinä kyselyssä mentiin välillä aika henkilökohtaisiin syövereihin.

Seurasin tätä tilannetta ja huomasin, että onnellinen mies alkoi näyttää murheelliselta. Hän pälyili ympärilleen, mistä pääsisi nopeasti ja huomaamatta omaan työpisteeseen? Tämä huomio herätti minut, tässä meni mielestäni raja ja asiaan piti puutua.

Meni onnellisen miehen luo ja kysyin hänen vointiaan. Hän kertoi, että kai tää muuten menisi, mutta kun ei jaksaisi vastailla työkavereiden typeriin kysymyksiin. Siltä seisomalta kävelin työjohdon luokse ja kerroin tilanteen, jonka seurauksena sovimme työnjohdon kanssa työhuonekunnan kokouksesta koko osastolle. Päätimme puuttua yhdessä kiusaamistilanteeseen vaikka tiesimme, että seuraavaksi kritiikki voi kohdistua meihin puuttujiin.

Työhuonekunnankokouksessa otin asian esille ja kehotin jokaista miettimään, minkälaiseen tilanteeseen olemme onnellisen miehen ajaneet omalla typerällä toiminnallamme. Kokouksen päätöksenä päätettiin, että tälle kiusaamiselle on tultava loppu. Seuraavana päivänä muutama tuli sanomaan minulle, että olen lapsellinen kun otin asian esille, sehän oli vain huumoria. Varmaan jonkun mielestä saattoi ollakin mutta kun näin, kuinka onnellinen mies kärsi eikä kokenut tilannetta enää huumoriksi, oli mielestäni tilanteeseen pakko puutua.

Uskalla puuttua ja antaa auttava käsi, jotta kaikilla olisi hyvä olla.