Vanhojen miesten touhuja

Olen aloittanut oman työurani Sahalahden Saarioisilla parikymppisenä tyttönä, jolle luottamusmies tuli lähes ensimmäisenä työpäivänä kertomaan ammattiliitosta ja sen merkityksestä. En ollut ay-asioissa aivan vihreä, jo kotona olin oppinut, että ammattiliittoon kuuluminen on tärkeää ja täytin oman liittymislomakkeeni liittoon heti pian töiden alettua.

Nyt työvuosia on takana jo useampi ja uskoni ay-toiminnan merkitystä kohtaan on vuosien aikana vain vahvistunut.  Ammattiliittoon kuuluminen on mielestäni tärkeää ja oma kiinnostukseni yhteisten asioiden hoitamista kohtaan on vuosien aikana kasvanut. Saan tällä hetkellä toteuttaa ay-sanomaa myös itse toimimalla osastoni luottamusmiehenä.
Usein työpaikalla luottamusmiesten tekemä työ, ei välttämättä heti näy työntekijöiden arjessa. Kaikki eivät välttämättä edes ajattele, että luottamusmies ja ammattiliitto liittyvät yhteen, vaikka niillä suurin side onkin olemassa! Luottamusmiehet neuvottelevat, pitävät huolta ja keskustelevat pomojen kanssa työhön liittyvistä asioista päivittäin. Usein pienetkin aikaansaadut asiat voivat vaikuttaa parantavasti monen työntekijän arkeen työpaikalla ja se on ay-toiminnan tarkoitus.

Luottamusmiehenä pyrin itse tekemään samoin, kuin tuo luottamusmies minulle taloon tullessani. Käyn puhumassa uusien työntekijöiden kanssa liitosta ja pyydän jäseneksi. Usein varsinkin nuoremmat kysyvät minulta, mitä hyötyä liitosta on. Tähän yritän parhaani mukaan vastata ja kertoa liiton isosta organisaatiosta, joka tukee yksittäistä jäsentä. Kerron myös erilaisista jäseneduista ja tietenkin saavutetuista työehdoista ja tessien merkityksestä. Yritän korostaa, että maksamalla pienen osan palkasta kuukaudessa voi saada paljon enemmän turvaa itselleen, kuin silloin jos ei kuulu liittoon.

Keskusteluissani nuorten kanssa olen valitettavasti saanut huomata, kuinka syvässä vääränlaiset uskomukset ay-toiminnasta ovat.  Ammattiliitto mielletään nuorten keskuudessa usein vanhojen miehien toiminnaksi – Yllätys! Tätä harhakuvaa vastaan saan taistella itse nuorena ja ay-luottamushenkilönä. Jos ay-toiminnasta tulee edelleen nuorille kuva, että se on vain asia, mitä vanhat miehet touhuavat, täytyy meidän tässä liikkeessä tehdä jotain radikaalia.

Ilokseni olen saanut huomata, että SEL on panostanut näkyvyyttä ja sanomaa nuorten keskuudessa. Liiton järjestämät Tunnetko Oikeutesi –kurssit ovat hyviä tapahtumia lähteä kenen vaan nuoren katsomaan, mistä ay-toiminnassa on kyse. Itse toivon, että mahdollisimman moni nuori alalla työskentelevä uskaltaisi lähteä tutustumaan liiton toimintaan. On kyseessä kokous, retki tai vaikka liiton kesä- tai talvipäivät. Liiton tai ammattiosaston tapahtumissa saa huomata, ettei ay-toiminta ole vain vanhoille tai miehille. Olenhan minäkin elävä esimerkki ay-toimijasta ja vieläpä alle 30-vuotias nainen!