Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet vuorotteluvapaaseen tehtävistä kiristyksistä. Järjestelmän on sanottu aiheuttavan noin 90 miljoonan euron kulut vuodessa, joista suurimman osan maksaa työttömyysvakuusrahasto. Puhuttaessa tästä 90 miljoonan kulusta, unohdetaan kuitenkin yleensä mainita sen olevan bruttokulu.

Järjestelmää on usein kritisoitu siitä, ettei se ole juurikaan auttanut pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen. Vuorotteluvapaan sijaisen on oltava työtön työnhakija.  Käytännössä usein kuitenkin yrityksessä jo määräaikaisessa työsuhteessa ollut henkilö saa uuden sopimuksen vuorottelijan sijaisena. Näin on ollut mahdollista toimia, kun määräaikaisen työsuhteiden välissä on ollut yhdenkin päivän katkos. Voidaan siis päätellä, että suuri osa sijaisista olisi ollut oikeutettuja ansiopäivärahaan työttömäksi jäädessään.
Vuorotteluvapaakorvauksen ollessa 70–80 prosenttia ansiopäivärahan määrästä, voidaan todeta jokaisen vuorottelijan, jonka sijainen välttyy joutumasta ansiopäivärahan saajaksi, säästävän kustannuksia mikäli molempien ansiopäivärahan laskennan perusteena oleva tulo on sama. Vuonna 2007 hallituksen esityksessä vuorotteluvapaalain muuttamiseksi onkin arvioitu vuoden 2005 nettokustannusten olleen 20–70 miljoonan välillä kokonaiskustannuksen ollessa 88,9 miljoonaa. Esityksessä myös todetaan nettokustannusten olevan todellisuudessa vieläkin vähemmän, jos huomioitaisiin työttömänä olleen henkilön työllistymisedellytysten paraneminen pitemmällä aikavälillä ja vuorottelijan työuran mahdollinen pidentyminen työssä jaksamisen parantuessa.

Viimeviikkoisen uutisoinnin mukaan, työmarkkinajärjestöjen välille syntyneessä sopimuksessa asetetaan vuorotteluvapaan yläikärajaksi 60 vuotta ja nostetaan nykyisin vaadittu työhistoria vaatimus 10 vuodesta 17 vuoteen.  Tämä 17 vuoden työhistoria vaatimus käytännössä sulkee pois mahdollisuuden käyttää vuorotteluvapaata pienten lasten kotihoitoon. Mielestäni tämä on suuri virhe, sekä inhimillisistä että taloudellisista näkökulmista. Valtion taloudesta puhuttaessa on tapana unohtaa täysin kunnille aiheutuvat kulut. Työministeriön julkaisussa ”Vuorotellen virkeäksi 2005” todetaan vuorotteluvapaan pitämisen tärkeimmäksi (vuonna 1998) ja toiseksi tärkeimmäksi (vuonna 2003) syyksi lisäaikaa perheelle (lastenhoito tms.). Jokainen vuorotteluvapaalla lastaan kotona hoitava säästää varmasti yhteiskunnan varoja säästyneinä päivähoitokustannuksina ja lisäksi työtön työnhakija saa sijaisuuden.  

Kukaan ei siis tiedä vuorotteluvapaajärjestelmän todellista hintaa julkistaloudelle. Järjestelmä ei välttämättä edes maksa mitään. Saattaa jopa aikaansaada säästöjä ja silti uusia kiristyksiä ajetaan julkisten menojen säästämiseksi.