Vuorotteluvapaan mahdollisuus säilytettävä
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola puolustaa vuorotteluvapaata: ”Vuorotteluvapaa ei ole mikään hyväosaisten naisten tapa pitää ylimääräisiä vapaita, vaan se antaa tavallisille työntekijöille, kuten hoitajille, elintärkeän hengähdystauon hektisestä työstä.”
Asia on juuri näin, koska tutkimusten mukaan vuoden kestävällä yhtäjaksoisella vuorotteluvapaalla on erittäin suuri merkitys vapaan jälkeiseen työssä jaksamiseen, niin fyysisillä kuin psyykkisillä mittareilla mitattuna. Merkitys kasvaa entisestään, mitä vanhemmasta vuorottelijasta on kyse.
Mielestäni vuorotteluvapaajärjestelmä on todellakin puolustamisen arvoinen asia. Omakohtaisella kokemuksella voin todeta, että järjestelmä antaa loistavan mahdollisuuden kokeilla esimerkiksi jonkun muun alan työtehtäviä, hengähtää ja pitää vapaata tai vaikka harrastaa. Aikanaan kun itse vuorotteluvapaan pidin huomasin, että päivät täyttyivät kuin huomaamatta ja takaisin töihin tullessa oli jo vaikeaa saada työpäiviä kalenteriin mahtumaan, kun se oli vuorotteluvapaan aikana tullut kovin merkintöjä täyteen. Siinä tilanteessa oikeasti huomasi, kuinka lyhyt on duunarilla kesäloma.
Vuorotteluvapaa voi osaltaan auttaa myös jaksamaan pidempään työelämässä. Päästä hetkeksi aikaa pois oravanpyörästä, että jaksaa sitten 68-vuotiaaksi eläkeikään saakka. Vapaa voi toimia myös hyvänä vaihtoehtona toistuvasti myönnettäville, eripituisille sairauslomille, eikä työntekijän tarvitse tällöin kantaa syyllisyyttä siitä, että hänen työpanoksensa revitään toisen selkänahasta.
Tietysti jokaisella on omat lähtökohtansa vuorotteluvapaan pitämiselle. Yksi tärkeä asia, jota jokainen kuitenkin miettii, on taloudellinen. Henkilökohtaisen talouden sopeuttamisessa on monia konsteja. Internet pursuaa toinen toistaan hienompia ideoita, millä vuorotteluvapaan saa onnistumaan myös rahallisesti. Jotkut nostavat ennakonpidätystä ja säästävät veronpalautuksista. Myydään omaisuutta, pienennetään vuorottelun aikaista ennakonpidätystä, otetaan luottoa ja anotaan sapattivapaata myös lainojen lyhennyksistä. Totuus on kuitenkin se, että vuorotteluvapaan ajalta maksettava vuorottelukorvaus on ainoastaan noin 70–80 % mahdollisesta työttömyyskorvauksesta. Tällaisen tavallisen tuntipalkkalaisen tuloissa se merkitsee noin 50 % pudotusta normaalituloihin nähden. Se on monelle niin kova ansionmenetys, että karsii usean vuorotteluhaaveilijan pois pelistä heti alkumetreillä.
Vuorotteluvapaajärjestelmää on kiristetty jatkuvasti, joka osaltaan myös vaikeuttaa vuorotteluvapaalle jäämistä. Tästä syystä vuorotteluvapaajärjestelmään tulisi kehittää entisestään, palauttaa ehtoja entiseen ja viedä järjestelmää aidosti siihen suuntaan, että myös pienipalkkaisten, tavallisten ihmisten olisi mahdollisuus jäädä vuorotteluvapaalle. Sen sijaan, että lainsäätäjät miettivät keinoja, kuinka järjestelmän ehtoja heikennetään, tulisi niitä rakentaa entistä kannustavimmiksi – Juuri siihen suuntaan, kuten Palola sanoi, että kaikilla olisi mahdollisuus pitää elintärkeä hengähdystauko hektisestä työstä.