Loppu kesän 2015 työmarkkinoiden ja politiikan ehdottomasti tärkein aihe oli Sipilän hallituksen ajama yhteiskuntasopimus. Yhteiskuntasopimuksella tarkoitettiin jotain samaa kuin takavuosien tulopoliittisella kokonaisratkaisulla. Tupo on viimeisen vuosikymmenen aikana saanut muutenkin uusia nimityksiä kuten työllisyys- ja kasvusopimus.

Yhteiskuntasopimuksen idea oli, että alentamalla palkkakustannuksia saadaan Suomessa valmistettavien tuotteiden hintaa alemmas joka johtaa kaupankäynnin lisääntymiseen ja sitä kautta tuotannon lisääntymiseen. Tämä johtaisi parempaan työllisyyteen joka alentaisi valtion menoja ja vähentäisi verotuksen tarvetta joka parantaisi ihmisten ostovoimaa. Tämän mekaniikan toimivuudesta voidaan sitten olla eri mieltä.

Tällaiseen toimintamalliin olisi liittynyt paljon erilaisia epävarmuustekijöitä ja haittavaikutuksia. Toteutuessaan sopimus olisi tiennyt ainakin lyhyellä aikavälillä kotimaan markkinoiden näivettymistä. Työajan lisääminen olisi varsinkin tuotantotyöntekijöiden osalta lisännyt työttömyyttä. Lomarahojen pienentäminen olisi taas suora tuloleikkaus. Näillä tai millä tahansa muilla ehdotetuilla keinoilla olisi negatiivinen vaikutus ihmisten ostovoimaan ja kaupan, matkailun ja elintarvikealan työllisyysnäkymät heikkenisivät.

ps. SAK:n näkökumia yhteiskuntasopimukseen voi lukea täältä.