Puheenvuoro SEL:n edustajakokouksessa 9.6.2012.

Markku Tiainen, Järvi-Suomen Portti, Mikkeli, Liha-ala, Itä-Suomen vaalipiiri

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat kokousedustajat, kutsuvieraat ja henkilökunta

Olen liittynyt liiton jäseneksi vuonna 1981 ja ollut mukana aktiivisesti liiton eri toiminnoissa jo useita vuosia. Voisi siis sanoa, että tiedän mitä liitossa on tapahtunut ja osaan jollain lailla aavistella myös tulevaa. Olen huolissani siitä, että liitossa tuntuu aikaa menevän enemmän keskinäiseen kyräilyyn kuin liiton päätehtävän, eli jäsenten asioiden hoitoon. Olisikohan tässä yksi syy roimasti laskeneeseen äänestysprosenttiin?

Mielestäni nämä menneet liittovaalit olivat jälleen yksi osoitus siitä, että liitolla on vielä pitkä matka todelliseen edunvalvontaan ja jäsenten äänen kuulemiseen. Olen huolestuneena seurannut liiton toimintatapojen kehittymistä parina viime vuotena. Mitä lähemmäs liittovaalit tulevat, sitä enemmän näiden kahden ryhmän, demareiden ja vasemmistoliittolaisten keskinäinen valtataistelu tulee näkyväksi ja keinoja ei kaihdeta, taistelua jäsenten ”sieluista” käydään kursseilla, liiton tapahtumissa sekä muissa toiminnoissa. Välillä kentältä kuuluu jäsenten suulla mutinaa siitä, kuinka tätä peliä ei ymmärretä, miksei keskitytä ydintoimintoihin, edunvalvonnan kehittämiseen.

Hyvät kokousedustajat,

Tämä puheenvuoro ei ole puheenvuoro sen puolesta, että politiikka pitäisi saada pois ammattiyhdistysliikkeestä. Päinvastoin! Olen sitä mieltä, että politiikka on vaikuttamisen väline ja ammattiyhdistysliikkeen pitkäaikaisena toimijana olen myös jo aikoja sitten ymmärtänyt sen, että työväenliikkeen kahdella puolueella, demareilla ja vasemmistoliittolaisilla on molemmilla täysi oikeutus ammattiyhdistyksissä toimia, ovathan nämä puolueet niitä, jotka oikeasti yrittävät ajaa työntekijöiden etua myös Suomen lakeihin.  Esimerkkinä nyt edellinen hallituskausi, jolloin mekin työehtosopimuksiamme yritimme solmia ja kokoomus oli vetovastuussa, näkyikö silloin työelämän määrällisiä tai laadullisia parannuksia valtakunnallisesti? Toista on nyt ammattiyhdistysliikkeen näkövinkkelistä katsottuna, kun hallituksessa on työväenliikkeen edustajia, on syntynyt työurasopimusta, raamisopimusta, nuorten yhteiskuntatakuuta ja neuvotteluyhteydet Hakaniemen suunnasta ovat taas Arkadianmäelle paremmalla tolalla. Uskoisin, että jopa meillä elintarviketyöntekijöillä on nyt parempi sauma päästä vaikuttamaan valtakunnan politiikkaan omien asioidemme eteenpäinviemiseksi.

Hyvät ammattiyhdistystoverit!

Politiikka ammattiyhdistysliikkeessä on vaikuttamista, mutta vaikuttaminen ei saa nousta päähän. Enemmistön valta ei voi olla sanelua ja diktaattorimaista toimintaa. Valitettavasti viimeisimmällä edustajakokouskaudella näin vähemmistöryhmän asemasta katsottuna, se on juuri sitä ollut. Hyi Hyi!

Haluaisin muistuttaa hyvät edustajakokousedustajat, että meillä kaikilla täällä salissa ryhmästä riippumatta pitäisi olla sama päämäärä. Se, että haluamme parantaa elintarvikealalla työskentelevien työntekijöiden etua. Minä olen ylpeästi demari ja liiton demariryhmän toiminnassa mukana ja uskon, että ryhmän ajatukset ovat hyviä ja kuuntelemisen arvoisia liittyen liiton toimintaan. Samoin minä uskon, että tässä toisessa ryhmässä, edustaja vasemmistoliiton riveistä esimerkiksi Janne Nieminen, haluaa yhtä lailla parantaa työntekijöiden etua, siksi ihmettelenkin, miksi meidän liitossa yhteistyö tai edes kunnollinen keskusteluyhteys näiden ryhmien välillä ei toimi? Ei se voi kuulkaa pelkästään demariryhmästä johtua, pitäisi jokaisen tässäkin salissa katsoa peiliin!

Toverit!

Haluaisin muistuttaa, että jäsenten etua ei paranneta sillä, että toista ryhmää vedetään alta lipan koko ajan, työpaikkojen pääluottamusmiehiä laitetaan eriarvoiseen asemaan tuen, palvelun ja tiedonsaannin suhteen.

Onpa jopa keskustoimiston henkilökuntaa estetty käyttämästä ammattitaitoaan jäsenasioiden täysipainoisessa hoidossa. Tätä kutsutaan muissa SAK:laisissa liitoissa ja lainsäädännössä työpaikkakiusaamiseksi.

Hyvä johtaminen, ei tarkoita sitä, että hallinnon kokouksissa asiat on jo päätetty enemmistöryhmän kokouksissa etukäteen niin, että toista ryhmää käytetään lähinnä kumileimasimena. Tervetuloa 2010-luvulle, osallistuminen ja osallisuus, missä ovat nämä sanat meidän liiton toiminnassa?? Unohdettuko?

Hyvät kokousedustajat,

Jäsendemokratia on sitä, että jäsenten ääntä kuunnellaan. On jäsen sitten sitoutumaton, demari tai vassari tai jotain muuta. Kaikki mielipiteet ja ajatukset, ajetut asiat ovat elintarviketyöntekijöiden edunvalvonnan kannalta tärkeitä. Mielestäni olisikin hyvä, että SEL:n tuleva hallinto oikeasti pyrkisi yhteistoimintaan eri ryhmien välillä toisin, toimisi aivan eri lailla kuin menneellä kaudella.  Jos muissa ammattiliitoissa tähän pystytään paremmin, miksei meilläkin?

Aatteellisia eroja saa ja pitääkin olla, mutta ne erot eivät saa estää toimintaa jäsenten puolesta. Tämä koskee myös liiton henkilökuntaa, yhteiskuntasuhteiden hoitoa sekä liiton ryhmätoimintaa. Eikö olisi aika tunnustaa tosiasiat, se, että liitossa on oikeasti ryhmätoimintaa olemassa ja sen jälkeen lähteä miettimään ryhmien kanssa yhteistyössä, miten liiton toimintatapoja ja edunvalvontaa kehitetään sekä tuleviin työehtosopimuskierrokseen valmistaudutaan jäseniä parhaiten kuunnellen?

Kiitos!