Helsinkiin oli koolle kutsuttu maanantaiksi liittovaltuusto käsittelemään valtakunnansovittelijalta saatua esitystä palkankorotuksen määrästä huhtikuun alusta alkaen. Liittohallituksen edustajana seurasin sivusta mielenkiinnolla kokousta, joka muuttui lähes hetkessä farssiksi ja poliittisen ryhmätoiminnan pelikentäksi.
Täytyy muistaa, että viimekeväisissä työehtosopimusneuvotteluissa ja käydyissä keskusteluissa liittovaltuustossa ei palkkaratkaisun osuudesta puhuttu oikeastaan mitään. Valtuusto keskittyi lähinnä työaikakysymyksiin liha-alan sekä leipomoalan osalta. Palkankorotuksista tai niiden määräytymisestä ei käytetty yhtään ainutta puheenvuoroa, jossa asiaan olisi haluttu vahvasti jotain muutosta. Lähes perinteiseen tapaan sovintoesityksen mukana tuli seuraavien vuosien yleiskorotuksista sovittua niin, että ne määräytyvät verrokkiliittojen tekemien sopimusten keskiarvosta. Näin SEL on toiminut ennenkin, sitä onko se ollut hyvä vai huono asia, en tässä kirjoituksessa lähde nyt arvioimaan.

Tänä keväänä työnantajan kanssa riitaa aiheutti se, otetaanko vertailuun mukaan nk. paikallisten sopimusten tuomia eriä, ei otettu ja siitä syystä asia meni välityslautakuntaan ja valtakunnansovittelijan esitys tämän vuoden yleiskorotukseksi oli 1,24 prosenttia.

Kyseenalaista vastuunkantoa..
Valtuuston kokouksessa oli alusta alkaen huomattavissa kireää tunnelmaa valtuuston puheenjohtajana toimivan Pauli Paavolan sekä liittopuheenjohtaja Kuntosen välillä. Aistittavissa oli suurta pettymystä Paavolan osalta palkkaratkaisuun ja koko työehtosopimukseen. On ikävää seurata sivusta tilannetta, jossa liittopuheenjohtaja ei saa tukea valtuuston puheenjohtajana toimivalta luottamushenkilöltä, vaikka liittovaltuusto on työehtosopimuksen lopullisesti hyväksynyt. Yhteen hiileen puhaltaminen ja jäsenten äänen kuuleminen on tainnut nyt jäädä taka-alalle liitossa tällä hetkellä valtaa pitävän enemmistöryhmän toiminnassa ja keskinäisessä valtataistelussa. Siltä se ainakin minusta näytti.

Liittovaltuustossa puheenvuoroja käytettiin säästeliäästi kunnes liittovaltuuston puheenjohtaja luki kirjeen, jossa enemmistöryhmän meijerialan edustaja tes-neuvottelukunnasta kertoi olevansa pettynyt viime kevään tes-toimintaan ja kantaakseen huonosta tilanteesta vastuuta, hän ilmoitti eroavansa neuvottelukunnan jäsenen tehtävästä. Tätä ilmoitusta ihmettelen edelleen suuresti. Eikö vastuunkantoa nimeen omaan olisi se, että ei lähdetä ikävässä paikassa luikkimaan pakoon? Toimittiin siis aivan toisin miten esimerkiksi liittovaltuuston edustaja Tarja Eklund kehotti tekemään, eli nyt voimassa olevan sopimuksen kanssa pitää pystyä elämään ja pyrkiä etsimään ratkaisuja siihen, miten esimerkiksi ensi keväänä yleiskorotusten osalta myös paikalliset erät saataisiin otettua huomioon selliläisten sopimuksiin.

ja puheenjohtajan syrjäyttämistä
Eroilmoituksesta virinnyt keskustelu johti lopulta siihen, että muutama Etelä-Suomen enemmistöryhmän edustaja vaati liittopuheenjohtajan syrjäyttämistä, tehtävistä sivuun laittamista siksi aikaa, kunnes tämä työehtosopimus ja palkkaratkaisu asia saadaan käsiteltyä. Naurettavaa touhua näin pohjanmaalaisin silmin katsottuna. Hetkessä huomataankin, että liittovaltuuston kokous käsittelee enemmistöryhmän sisäisiä kähinöitä ja tyytymättömyyttä liittopuheenjohtajaan tilanteessa, jossa päinvastoin täytyisi löytää yhtenäisyys ja vahvuus, joilla SEL ammattiliittona pystyy vastaamaan jäsenten kannalta parhain päin yhä kovenevaa työelämää vastaan.

Eikö tärkeintä olisi pitää SEL yhtenäisenä, itsenäisenä ja voimakkaana liittona, joka ajaa oikeasti jäsenten turvaa työelämässä eteenpäin, ja kehittää työehtosopimustoimintaa vastaamaan tätä päivää, kuin käyttää aikaa poliittisten valtapelien pelaamiseen liittovaltuuston kokouksessa? Varsinkin, kun vain muutama kuukausi sitten enemmistöryhmä ilmoitti Elintakeessa asettaneensa Kuntosen puheenjohtajaehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleissa, missä se yhtenäisyys ja jäsenten asioiden ajaminen nyt oli? Pitkien ryhmäkokousten jälkeen esitys puheenjohtajan syrjään laittamisesta vedettiin valtuustossa takaisin, mutta aikamoista pelaamista sanon minä, ja kenen kustannuksella? No jäsenten tietenkin.

Mauno Lemettinen

pääluottamusmies, Atria Nurmo

SEL:n liittohallituksen jäsen