Sosialidemokraatit ja vasemmisto ay-liikkeessä ja SEL:ssa

Jotta voi ymmärtää nykypäivää, on tiedostettava menneisyys. Suomen historiaa leimaa voimakkaasti vuoden 1918 sisällissota, jota seurasi työväenliikkeen hajaannus ja SKP:n perustaminen Moskovassa. Vasta jatkosodan lopputulos palautti kommunisteille toimintaoikeudet Suomessa. Tälle sukupolvelle ja tätä kokemusta vasten on ymmärrettävä, että Neuvostoliiton malli saattoi näyttää edistykseltä ja demokratian takeelta.

Sosialidemokraattinen ay-liike haki voimakkaasti ihanteensa lännestä, lähinnä muista pohjoismaista. Taistelu hegemoniasta ammattiyhdistysliikkeessä leimasi voimakkaasti 1940 ja 1950-lukuja. Kamppailu kommunistien ja sosialidemokraattien välillä oli ankaraa  työpaikoilla. Taustalla vaikutti myös pelko Neuvostoliiton aikeista ja kommunistien roolista näissä pyrkimyksissä.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto oli Rakennusliiton jälkeen toinen Kansandemokraattien ja heitä todellisuudessa ohjaavien Kommunistien linnake ammattiyhdistysliikkeessä, ja ammattiliitto suuntautui myös kansainvälisessä toiminnassaan itään.

SAK:n eheytymiskehityksestä 1960-luvulla alkoi tältä osin myös uudenlainen kehitys. SEL:n  entisen puheenjohtajan Arvo Hautalan rooli oli merkittävä, kun kansandemokraattinen ay-liike suuntautui yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Tällöin käytännössä sinetöityi ay-liikkeen reformistinen perusprojekti. Laitavasemmistolainen ay-väki hyväksyi pikkuhiljaa pohjoismaisen yhteiskuntamallin ja haaveet järjestelmän muutoksesta haudattiin, vaikka neuvostosuhteita vaalittiinkin. Esimerkiksi SEL:n pitkäaikainen puheenjohtaja Jarl Sund ohjasi liiton osaksi pohjoismaista, ja sittemmin myös osaksi läntistä ay-liikettä.

Suomalaisen ammattiyhdysliikkeen eheytyminen oli toisaalta osoitus siitä, että liiton eri poliittiset ryhmät olivat omilla tahoillaan rakentaneet yhteistyön edellytyksiä. SEL:n piirissä toimineet sosialidemokraatit eivät lähteneet missään vaiheessa hajottamaan SAK:ta ja kommunistit ottivat osin tästäkin syystä demarit tiiviimmin mukaan liiton TES-toimintaan. Poliittinen jakauma näkyi jatkossa lähinnä keskusjärjestön sättimisenä ja liiton itsenäisyyden korostamisena. Todellisuudessa kysymys liiton itsenäisyydesta ei sinänsä koskaan ole ryhmiä erottanut, vaan enemmänkin erilainen näkemys liittoyhteistyöhön liittyvissä muissa kysymyksissä.