Nykyään tuntuu, että talkoo-henki on katoavaa kansanperinnettä.
Sitä myötä myös kuuluminen erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaan on vähentynyt. Monesti syynä on kiire, ei jaksa tai ei viitsi. Kuitenkin aika pienellä vaivalla ja hyvällä talkoohengellä saisi paljon toimintaa ja tapahtumia aikaiseksi.

Ammattiosastoissa juuri tätä talkoohenkeä tarvitaan ja kaivataan. Paikallinen toimintahan tuo perustan ihmisten ajatuksille omasta ammattiliitosta. Kun on toimiva ja aktiivinen oma ammattiosasto, niin siihen on helppo myös jokaisen itsensä lähteä mukaan. Eikä se kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyy jokainen vapaa hetki ”uhrata” yhteisen hyvän eteen. Kun me ihmiset olemme kaikki vähän omanlaisiamme,niin kyllähän silloin meidän jokaisen aktiivinen toimintakin on itsensä näköistä.

Yhdellä on paljon ideoita, mutta ei halua toteuttaa niitä. Toisella taas on paljon halua tehdä ja touhuta, mutta ei ainuttakaan ideaa. Tässähän on jo toimiva yhtälö! Molemmat ovat aivan yhtä tärkeitä ja arvokkaita, ja heitä molempia tarvitaan toimijoiksi. Jotenkin täytyisi saada kaivettua esiin nämä ihmiset koloistaan ja tuoda julki, että jokainen on tervetullut omana itsenään mukaan. En halua ajatella sellaista vaihtoehtoa, että ainoastaan tuottava ja kaikkensa antava jäsen on tervetullut. Emmehän halua lähteä samalle vaativalle linjalle kuin työnantajmme.

Näin pienellä paikkakunnalla ja ison tehtaan varjossa kasvaneena minulle on aina ollut itsestäänselvyys ammattiliittoon kuuluminen. Meitä kylän lapsia vietiin aina vanhempien ammattiosaston järjestämiin tapahtumiin. Meille myös muistettiin joka välissä kertoa, mitä kaikkea se oma osasto on talkoilla meidän kaikkien hyväksi ja riemuksi tehnyt! Kun tähän ajatukseen niin sanotusti kasvoi sisälle, niin sitten aikanaan kun itse käveli tehtaan porteista sisälle kesätöihin, oli ensimmäinen kysymys, että miten liityn siihen liittoon?Näinhän sen pitäisi mennäkin!! Nykyään, kun työantajapuoli ei enää paljoa järjestä työntekijöilleen yhteisiä koko perheen tapahtumia, niin nyt olisi sen oman paikkakunnan osaston hyvä hetki tuoda itsensä esille. Sieltä voisi taas kasvaa se seuraava sukupolvi, joka pitää etuoikeutena ja päivänselvänä asiana liittymistä ammattiliittoon.

Näin syksyn tullen kaivetaan se yhteinen ME-henki kesäsäilöstä ja viedään sitä eteenpäin!

Värikästä ja aktiivista syksyä kaikille!

Sari Lindroos

Elintarviketyöntekijä

Ruoka-Saarioinen, Sahalahti