Olen ollut nyt reilun vuoden sairaslomalla, monella tavoin haasteellisten leikkausten vuoksi, ”saaden” tutustua kotimaiseen sosiaalitukiverkkoon oikein juurta jaksaen. Sairastelu alkoi helmikuussa 2012. Hieman aikaisemmin määräaikaista työsopimustani oli jatkettu vuodella. Mikäli leikkaus olisi ollut tuolloin jo tiedossa, sopimustani tuskin olisi jatkettu.

Maksupolitiikka meni perinteisesti, kuukausi työnantajan piikkiin ja sitten Kelan maksettavaksi. Loppuvuosi vierähti auki jätetyn leikkaushaavan kanssa sairaslomalla ja työsopimuksen loppuminen häämötti tammikuun 24. päivänä kuluvaa vuotta. Kyselin hyvissä ajoin omasta tilanteestani työnantajalta, josko sopimusta voisi jatkaa. Takaisin töihin tekee kovasti mieli ja sairasloman palkkakin menisi Kelan piikkiin. Vastaus oli odotettu: ”Nyt ei ole tarvetta jatkaa sopimustasi, mutta tervetuloa hakemaan takaisin töihin tervehdyttyäsi”. Kolmen vuoden kokemus ja näyttö talon töistä ei vaakakupissa painanut.  Ajatus siitä, että ensimmäistä kertaa elämässään on töiden suhteen tyhjän päällä, kalvoi mieltä rotan lailla. Eikä se, että jouduin muutenkin viettämään suurimman osan ajasta neljän seinän sisällä ainakaan parantanut asiaa.

Jottei tammikuu olisi ollut liian helppo, päättyi Kelan maksama sairaspäiväraha tammikuun loppuun. Kelan kirjeessä oli onneksi ohjeistus; tarkistakaa mahdollisuus ansiosidonnaiseen päivärahaan ja lähettäkää kuntoutustukihakemus Kelaan. Kuitenkin työkkärin ensikertalaiselle oli aika urakka raapia kaikki vaadittavat paperit kasaan. Papereita kertyi reilut parikymmentä, mm. sairaustodistus, jota sitäkin sai odottaa kuukauden päivät useasta puhelinsoitosta huolimatta.

Taloudellinen tilanne se vasta orastavaa masennusta ruokkikin, käteen jäävällä 800 euron kuntoutustuella pitää maksaa 500 euron lainanlyhennys, 200 euron asunnon vastike ja muut kulut. Vuoden sairastelu aiheutti noin 15 000 euron edestä ansiomenetystä ja sairaanhoitokustannuksia.  Onneksi puolisoni on töissä ja pystyy osallistumaan asumiskustannuksiin, yksin tässä olisi jo aika ahdas olo. Suomalaista miestä hävettää tällainen ns. siivellä eläminen, vaikka tilanteelle ei mitään voikaan.

Vuoden alku oli sekavaa aikaa. Ei mitään hajua mistä saisi rahaa ja koska. Laskupino pöydällä vain kasvoi. Kuntoutustukipäätös tuli kuitenkin oletettua nopeammin ja rahat napsahtivat tilille maaliskuun alussa. Tilanne on kuukaudeksi nyt turvattu ja näillä näkymin työnhakuun pääsen keväällä, jos kaikki menee hyvin.

Tarinan vinkkinä ja vihjeenä, pitäkää sairausvakuutuksenne ja liiton jäsenmaksut kunnossa. Omalla kohdallahan kävi niin, että 18-vuotiaana vakuutukseni päättyi ja 20-vuotiaana olisin sitä tarvinnut, kun samasta vaivasta ensimmäisen kerran olin leikeltävänä. Sen jälkeen en ole sairasvakuutusta saanut leikkauskierteen vuoksi. Nyt ikää 24 ja tähtitieteelliset kulut, vaikka julkista terveydenhuoltoa olen koko ajan käyttänyt.

Tällä hetkellä tilanteeni on kohtuullisen selkeä, koska kuntoutustuki pyörii sairasloma-ajan jota ei enää näillä näkymin jatkune onneksi kuin kevääseen. Tämän jälkeen alkaa ansiosidonnainen päiväraha kunnes työpaikka taas löytyy. Nyt päivät kuluvatkin kesätyöhakemuksia toiveikkain mielin rustaillen.